Outlet-shoppailun tuntua

Yhteistyössä: SPOT-A-SHOP.fi

Siitä on nyt aikaa kahdeksan kuukautta, kun sulloin suuren osan vaatteistani muuttolaatikoihin ja siirryin elämään matkalaukusta. Neljä kuukautta sitten kävin kaivelemassa muuttolaatikoita sen verran, että vaihdoin matkalaukun sisällön kesävaatteista talvivaatteisiin, mutta käytännössä vaatevalikoimani on ollut kokoajan varsin rajallinen. Käyttövaatteiden osalta tilanne ei ole niinkään tuottanut ongelmia, mutta vähäiset treenivaatteeni alkavat lahota pian käsiin korkean käyttöasteen vuoksi.

280316_1

Olen siis nopeammin kuin osasin odottaakaan siinä pisteessä, jossa kaipaan Kalifornian lähiostarillani ollutta T.J. Maxxia, josta sain haettua uusia treenivaatteita sopuisaan outlet-hintaan. Niin, koitapa lähteä täältä Nivalan perämetsästä tonkimaan urheiluliikkeiden alelaareja, joiden tarjonta on muutenkin melkoisen sattumanvaraista, kun jo lähimpään maitokauppaankin on matkaa 20 kilometriä.

280316_2

Onneksi maailmalla ollessani nettikaupat ovat kehittyneet myös Suomessa. On Nellyä, Zalandoa, Boozt.comia sekä monia muita liikkeitä, joiden ale-osioissa on paljon vaatteita yhtä edullisesti kuin oli lähiostarin outletissakin. Jotta kaikkien nettikauppojen ale-laareja ei kuitenkaan tarvitsisi plärätä erikseen läpi, on verkkoon putkahtanut uusi nettisivusto SPOT-A-SHOP.fi, joka kokoaa yhden sivuston alle suosituimpien verkkokauppojen kaikki aletuotteet.

280316_3

Sain mahdollisuuden kokeilla sivuston käyttöä ja oi kyllä, pidän sitä nerokkaana! Sen sijaan, että pomppisin nettikaupasta toiseen, voin nyt plärätä tarjoustuotteet läpi yhdessä paikassa eikä hommaan kulu koko päivää. Käytännössä sivusto on siis kuin outlet-myymälä internetissä, jonka valikoimista löytyy niin halvempia kuin kalliimpiakin merkkivaatteita, työhön, treeniin, vapaa-aikaan ja juhlaan, niin naisille, miehille kuin lapsillekin.

280316_4

Esimerkiksi itse paikkasin akuutin treenivaatepulani kuvissa näkyvillä Röhnischin mustilla trikoilla, Drop Of Mindfulnessin hullunkirjavilla trikoilla sekä Adidaksen Stella McCartney -topilla. Koska sesonki on taas vaihtumaisillaan ja on aika päivittää treenivaatteet astetta kevyempään, kannattaa teidän muidenkin käydä kurkkaamassa mitä SPOT-A-SHOPin treenivaateosiossa on tällä hetkellä tarjolla.

280316_5

Suosittelen palvelua aidon lämpimästi!

 

Kuvissa näkyvät vaatteet saatu yhteistyön merkeissä.

Tällä viikolla Sisä-Suomen Lehdessä

Jos kuluneella viikolla tuli Sisä-Suomen Lehden sivuilla vastaan tutun näköinen nainen, niin minähän se siellä olin sanallisen arkkuni kera. Kirjoitettuani taannoin ystävystymisen hankaluudesta näin aikuisiällä, sain pian yhteydenoton toimittajalta, joka pyysi minua valaisemaan niitä keinoja, joilla ystävyyssuhteita uudelle paikkakunnalle muuttaessa voi ryhtyä työstämään.

270316_1

Kuva: Sallamari Lahtivuori, Sisä-Suomen Lehti

 

Teiltä lukijoilta tulleilla palautteilla (kiitos, kiitos, kiitos!) sekä omilla kokemuksillani, saimme kerättyä juttuun ihan kivan määrän ystävystymiseen liittyviä huomioita ja vinkkejä. Artikkeli julkaistiin kokonaisuudessaan tiistain 22.3. lehdessä, mutta siitä löytyy lyhennelmä nyt myös Sisä-Suomen Lehden nettisivuilta.

 

Tässä kuitenkin tärkeimmät pointit pähkinänkuoressa:

  • Lähde ulos neljän seinän sisältä, kotoa hakee harvoin muut kuin poliisi.
  • Jos et vielä harrasta mitään, nyt on hyvä aika aloittaa.
  • Todennäköisimmin löydät hengenheimolaisia paikoista ja harrastuksista, joissa itsekin viihdyt.
  • Ole aloitteentekijä, sillä sinä olet se uusi tyyppi jolla on tarve ystävystyä.
  • Anna jotain itsestäsi. Kukaan ei kiinnostu ihmisestä, joka ei ole valmis kertomaan tai antamaan itsestään mitään.
  • Hymyilevää ja iloluontoista ihmistä on helpompi lähestyä.
  • Anna aikaa, niin itsellesi kuin uusille tuttavuuksillekin.

Ei hätää, kaikki järjestyy!

 

Miltä ensimmäiset kevätpäivät tuntuvat?

Kalifornialaisten tuttavieni yksi suurimmista paluumuuttoani koskevista huolen- ja ihmettelynaiheista on ollut suomalainen sää. Että kuinka minä voin selvitä niin kylmästä, pitkästä ja pimeästä talvesta ja milloin meillä oikein alkaa kesä?

Joitakin päiviä sitten, takapihan terassilla auringonsäteitä kasvoille kerätessäni, tulin miettineeksi, että kuinka kummassa sanat voisivat riittää kertomaan Kalifornian ystävilleni miltä kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät plussan puolelle kohoavine lämpötiloineen oikein tuntuvat? Miltä tuntuu, kun valoa on vihdoin enemmän kuin pimeyttä, auringonsäteet lämmittävät jo niin kovasti, että tekee mieli riisua takki ja kun valkoinen hanki häikäisee silmiä enemmän kuin Kalifornian aurinko ikinä?

Siitä se ajatus sitten lähti. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

250316_1

Jumankekka, se tuntuu ihan kesältä ja tekisi mieli ottaa jo aurinkoa!

 

 

Yhtä selätettyä liikuntatraumaa myöhemmin

Muistatteko, kuinka reilu kuukausi sitten puhuin ryhmäliikuntatraumastani ja varovaisista ensiaskeleista kohti sen selättämistä? Voin nyt ylpeästi julistaa, että kuluneen kuukauden aikana olen ottanut asian suhteen niin suuria harppauksia, että lopulta treenikalenterissani oli varattuna viikolle enemmän ryhmäliikuntatunteja kuin salitreenejä. Melkoista!

Homma lähti täysin lapasesta siinä vaiheessa, kun kuukausi sitten Ääneseudun Kuntokeskuksen kuukausisopimusta uusiessani satuin mainitsemaan traumastani ja siitä, että kiinnostaisi kokeilla kehonpainotreeniä, mutta kun en uskalla. Ihanaisella ohjaajalla Sannilla oli tilanteessa sen verran pelisilmää, että hän piti minulle pienen rohkaisevan puheen, vakuutti etten kuolisi ja sai minut tekemään paikkavarauksen heti seuraavalle tunnille.

230316_1

Ei ryhmäliikuntaa, mutta jotain liikehdintää kuitenkin.

 

Siellä minä sitten punnersin, kyykkäsin, hapotin ja ehkä hetkittäin hieman jopa epäilin henkiinjäämismahdollisuuksiani, mutta selvisin ja tykkäsin! Tuntia ei oltu pilattu turhilla askelsarjoilla, vaan liikkeitä tehtiin omaan, joskin kovaan tahtiin aikaa vastaan. Selvästi perille menneestä treenistä innostuneena varasin paikan myös seuraavan viikon tunnille ja ryhdyin vaivihkaan silmäilemään myös muuta tuntitarjontaa.

Sivuutin suosiolla tunnit joiden kuvauksissa käytettiin sanoja: vauhdikas, musiikin tahdissa ja askelsarjat, eikä jäljelle jäänyt enää montaakaan tuntia joilla en jo kävisi. Eniten listalla kiinnosti Les Millsin Grit Strength ja kävin jälleen tiedustelemassa selviämismahdollisuuksiani Sannilta. Harkittuani asiaa motivaatiopuheen jälkeen noin puoli sekuntia, löysin itseni pian tunnilta, jolla hikoilin ulos kai viimeisetkin sielunrippeeni. Aivan kamalaa ja samalla aivan kamalan mukavaa! Kuvailisin tuntia paremmin jos minulla olisi siitä minkäänlaisia muistikuvia, mutta vielä kuukauden jälkeenkään en ole kyennyt tunnilla keskittymään muuhun kuin selviämiseen. Mutta askelsarjoja siellä ei ole, siitä olen varma.

Vastapainoksi kaikelle kehon höykytykselle otin viikko-ohjelmaani vielä yhden tunnin, Les Millsin BodyBalancen. Tykkään kovasti tuosta joogasta, pilateksesta ja Tai Chista vaikutteensa saaneesta tunnista ja vaikka tunnenkin itseni rautakangeksi muiden sulavasti liikkuvien naisten keskellä, osaan olla välittämättä siitä. Jotain kehitystä on siis tapahtunut myös henkisellä puolella!

230316_2

Lopulta sain viimeisen kuukauden aikana sullottua treeniviikkooni peräti viisi salitreeniä, kaksi Grit Strenght -tuntia, yhden kehonpainotreenin, coretunnin, BodyBalance-tunnin, syvävenyttelytunnin, 10 kilometrin hölkän sekä käveyt ja hölkät vajaan kolmen kilometrin päähän salille ja takaisin. Voin siis sanoa, että vaikkei tässä mitään kesäkuntokampanjaa olekaan ollut, niin kyllähän tällainen tahti alkaa vähitellen jossain myös näkyä.

Nyt ryhmäliikuntatunteihin tulee kuitenkin harmittava paussi, kun vaihdan Äänekosken ja Kuntokeskuksen Nivalaan ja Haapaveden liikuntahalliin tuleviksi viikoiksi. Pääpaino siirtyy siis takaisin perinteiseen salitreenaamiseen sekä juoksemiseen, mutta sen verran Grit ja kehonpainotreeni opettivat, että kykenen kyllä jonkinlaista hikikuolemajumppaa tekemään ihan omatoimisestikin.

Mutta hei, vanhakin oppii uusia temppuja kunhan joku vähän rohkaisee. Eli suurkiitos Ääneseudun Kuntokeskuksen mahtaville ryhmäliikuntaohjaajille! Olette takuulla antaneet minulle hyvät eväät tulevaisuuden treeneihin. Kiitos, kiitos, kiitos!

 

Kotiutumisesta

Jos on ikinä muuttanut uuteen paikkaan, tietää sen onnen tunteen, kun hitaan alun jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että on kotiutumassa uuteen ympäristöön. Kun kaikki vastaantulijat eivät olekaan enää kasvottomia, vaan tiettyjä reittejä kulkiessa törmää usein samoihin ihmisiin, tai kun eksymisen sijaan osaa jo valita sen nopeimman, tai vaihtoehtoisesti sen kaikkein kauneimman reitin. Ja kun ei enää kerta toisensa jälkeen säikähdä sitä samaa aidan takana piileskelevää ja kohdalla haukahtavaa koiraa ja ehkäpä jo tuntee muutamia naapuruston ihmisiä nimeltä.

190316_5

Olen nyt Suomeen paluuni jälkeen viettänyt muutaman kuukauden Äänekoskella ja ensimmäisiä kotiutumisen merkkejä on jo kovasti ilmassa. Kaupoilla käydessä saattaa toisinaan joku naamatuttu jo moikatakin, päivittäisten kulkureittien varrella talot ja kadunkulmat ovat alkaneet tulla tutuiksi ja salilla käydessä ovat keskusteluyhteydet avautuneet jo suuntaan jos toiseenkin. Kun viikko sitten tapahtui vielä sellainenkin ihme, että tuntematon koiranulkoiluttaja tervehti minua lenkillä ollessa ääneen, olin yhtä hymyä lopun iltaa.

190316_7

Paljon on kiinni ajan kulumisesta sekä tietysti itsestä, kuinka usein poistuu neljän seinän sisältä, käy harrastuksissa, liikkuu ihmisten parissa ja antautuu keskusteluihin ja tilanteisiin, mutta toisaalta myös paikkakunnalla ja sen asukkailla on kotiutumiseen suuri vaikutus. Ne ihan ensimmäiset positiiviset aavistukset muutaman vuoden takaa, ensimmäistä kertaa Äänekoskella vieraillessani, ovat osoittautuneet oikeiksi. Tämä todella on mukava ja kaunis kaupunki, ei vain käydä, vaan myös asua.

Keskusta on pieni ja rakennukset vanhoja, mutta lopulta täältä löytyy kaikki tarpeellinen, jopa uusi napakoru aikaisemmin viikolla kadottamani tilalle, ihanalla asiakaspalvelulla höystettynä. Lenkkipolut ovat kaikkine korkeusvaihteluineen riittävän haastavia, maisemat kerrassaan upeat eikä tehdaskaan haise niin pahasti kuin voisi kuvitella. Ihmiset ovat paitsi ystävällisiä, myös helposti lähestyviä ja helposti lähestyttäviä, ja voin vain kuvitella kuinka hyvin sulautuisin porukkaan vuodessa, kun jo muutaman kuukauden jälkeen tuntuu näin kotoisalta.

190316_8

Vaikka täällä asuminen jääkin näillä näkymin lyhytaikaiseksi harjoitukseksi uusien seikkailujen vetäessä puoleensa, olen onnellinen siitä, että juuri Äänekoski, sekä tietysti rakas synnyinpaikkani Nivala, ovat olleet ne paikat joihin Suomeen paluumuuttaessani olen saanut pehmeästi laskeutua. Ottaen huomioon paluumuuttoni lähtökohdat, sen vastentahtoisuuden sekä väistämättömän pakon jättää Kalifornia kuuden vuoden yhteiselon jälkeen, ovat nämä maisemat luoneet uskoa siihen, ettei Suomeen jääminen tilanteen niin vaatiessa olisikaan absoluuttinen maailmanloppu.

190316_9

Minulta muuten kysyttiin jokin aika sitten, että miltä se tuntuu suurkaupunkimaisemien jälkeen muuttaa tällaiseen tuppukylään asumaan.

Kotoisalta, vastasin. Kotoisalta.