Miten aikuinen löytää ystäviä?

Kun nyt mieheni on ollut pian viikon päivät tiedustelumatkallaan rapakon takana eikä paluuta näy, olen tullut kovastikin tietoiseksi siitä, että olen yksin vieraalla paikkakunnalla, väliaikaisessa kotikaupungissamme Äänekoskella. Hyvä on, en nyt aivan yksin, sillä pidänhän majaa äitini luona, mutta silti. Kodin seinien ulkopuolelta en tunne 100 kilometrin säteellä yhtäkään ihmistä, edes nimeltä.

Eihän sitä ystävien puutetta töitä tehdessä huomaa, mutta kun tulee aika lähteä salille, juoksulenkille, shoppailemaan vai vaikka yksille, ei olekaan ketään ketä pyytäisi seuraksi. Puhumattakaan sitten näistä viikonlopuista, jolloin olisi oikeasti aikaa tehdä kavereiden kesken kaikenlaista kivaa.

280216_1

Yleisimmin ihmissuhteet syntyvät kai jo lapsuudessa tai viimeistään opiskelujen tai työn ohessa, mutta koska vaihdan asuinpaikkaa kuin sukkia, en opiskele, teen töitä kotoa käsin eikä minulla ole lapsiakaan joiden kautta tutustuisin hiekkalaatikon reunoja potkiskeleviin vanhempiin, rajoittuvat internetin ulkopuolella olevat ihmiskontaktini täällä Äänekoskella lähinnä salin seinien sisäpuolelle. Ja ikävä kyllä, kuntosaliharjoittelu ei ole se kaikkein sosiaalisin harrastus.

Näin aikuisiällä ystävyyssuhteiden luomista vaikeuttaa myös se tosiasia, että aika harva ylipäätään tarvitsee uusia ystäviä, näin raa’asti sanottuna. Kun aika on kortilla, työt painavat päälle ja lapsiakin alkaa olla joka sormelle, on täysi työ tavata säännöllisesti edes niitä vanhoja ystäviä.

280216_2

Näillä eväillä odotan vähän kauhunsekaisinkin tuntein tulevaa kevättä ja kesää, jotka melko todennäköisesti vietämme jälleen uusissa maisemissa, mahdollisesti maan rajojen ulkopuolella. Jos aikuiselle ihmiselle uusien ystävyyssuhteiden solmiminen tuntuu jo Äänekoskella hivenen hankalalta, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, ettei se ainakaan sen helpompaa ole vieraalla maaperällä.

Tulevaisuutta, tai vaikka vain lähiviikkoja silmällä pitäen, otan hyviä vinkkejä vastaan. Kuinka töissä tai koulussa käymätön aikuinen ihminen löytää kaveriseuraa uudessa ympäristössä? Internetistäkö? Vai onko tässä pakko ryhtyä haalimaan sosiaalisempia harrastuksia?

ps. Lähtiskö joku salille?

Kuvat: Äänekoskea ja tehtaanpiippuja

 

25 kommenttia artikkeliin ”Miten aikuinen löytää ystäviä?

  1. Samaa olen miettinyt, sillä olemme kesällä muuttamassa uudelle paikkakunnalle, jossa minulla ei ole yhtään omaa tuttua/kaveria. Itse ajattelin etsiä (treeni)kaveria ehkä blogini kautta 😀 Blogin kautta löytynyt muutama kaveri täällä pk-seudullakin, joten toivon, että ehkä uudessakin kotikaupungissa olisi joku bloggaajayhteisö. Pienemmissä paikoissa se on toki vähän epätodennäköisempää… Toinen tapa olisi ehkä liittyä vaikka johonkin lukupiiriin tai marttakerhoon 😀 missä voisi vaivihkaa tutustua ihmisiin muun tekemisen ohella. Vapaaehtoistyö ei tietenkään korvaa yhdenvertaista ystävyyssuhdetta, mutta sitä kautta voisi myös tutustua mielenkiintoisiim ihmisiin. Itse olen suunnitellut alkavani lukemaan runoja, novelleja tms.ääneen jossain vanhainkodissa 🙂 Kuntosalilla yksistään voi tosiaan olla hankalampi saada syvempää kontaktia, kun kaikki keskittyvät omaan tekemiseen… Tsemppiä ja valoa kevääseen!

    Liked by 1 henkilö

    • Blogin kautta onkin hyvä tutustua uusiin ihmisiin, tosin en nyt tiedä kuinka suuren lukijakunnan tämä omani oikein saavuttaa, mutta ainakin teoriassa 😉 Tuleehan noita ihmisiä välillä kiskomaan hihasta, että hei, mää tiiän sut, että ehkäpä joku pyytää mut joskus kahville? 😀

      Vapaaehtoistyöhän on sellaista, jota harkitsin kovastikin rapakon takana (ja yhdessä paikassa piti aloittaakin syksyllä, mutta sitten tapahtui tämä kaikki…), mutta tosiaan enemmän ihmiskontaktin- kuin ystävyyssuhteiden takia.

      Ihanaa kevättä sulle kans!

      Tykkää

    • Oooo… PANNUKAKKUTALO! Mun on muuten pitänyt käydä Jyväskylän isolla kirkolla katselemassa uusia salipöksyjä, mutta en vielä ole saanut aikaiseksi. Ehkäpä nyt, kun olisi hyvä syykin!

      Tykkää

  2. Minulla on 3-4 hyvää naispuolista ystävää jotka olen löytänyt pistämällä reippaasti nettiin ilmoituksen – sekä Suomessa, että jenkeissä asuessani. Eipä siinä sen kummempaa kuin nettideittailussakaan; muutaman tyypin kanssa tultiin sen verran hyvin juttuun että ystävyys syttyi ja on säilynyt vuosia. Toisaalta, olen itse tyyppiä ikisinkku eikä ole perhe- tai sukulaisuhteitakaan…työttömänäkin tällä hetkellä -> vietän hyvin paljon aikaa yksinäni, mutta tämä on jo sillä tavoin luontaista ettei aiheuta (kovin usein) enää surua. Yksin käyn lenkillä, salilla ja vaikkapa leffassa, no probs 🙂
    Aurinkoista kevättä !

    Tykkää

    • Mua jotenkin jännittää netti-ilmoitukset. Tuntuu, että joku urpo silti kuvittelee mun etsivän ”jotain muuta”. Vuosia sitten samassa tilanteessa (Eh, melkeen 20 vuotta sitten…) mulla olisi varmasti jo mahti tuttavakunta täällä ircin kautta etsittynä, mutta enhän mää semmoistakaan enää harrasta. Kalkkis.

      Aurinkoa myös sinne!

      Tykkää

  3. No se harrastukset on varmaan tehokkaimpia. Sieltä yleensä löytää ihmisiä joiden kanssa on ainakin jotain yhteistä.

    Tykkää

  4. Yksi hyvä väylä on nuorkauppakamaritoiminta (jci.fi) jota on niin Suomessa kuin ulkomailla. Eli kerran verkostoon sujahtaneena on helppo solmia tuttavuuksia missä päin maailmaa tahansa. Samasta verkostosta saattaa löytyä hyviä kontakteja myös ammatillisessa mielessä.

    Tykkää

  5. Jos elo suuntautuu isompiin kaupunkiin Suomen ulkopuolella, niin monissa toimii InterNations organisaatio. Se on perustettu ulkomaalaisille, mutta kaikki voivat osallistua. Hesassa toimintaa on. Itse olen sieltä ystäviä löytänyt (asun Münchenissä).

    Tykkää

  6. Sanoisin samaa kuin Zella – ei muuta kuin rohkeasti verkostoutumaan, nykyään on paljon Facebook ryhmiä ja sinne vaan että Moi, olen uusi ja tarvitsen kavereita! Mä tein tämän jo reilusti ennen muuttoa ja sain jo illalliskutsuja ennen kuin olin muuttanutkaan… Uusia tuttavuuksia on niin paljon että sosiaalinen kalenteri in täynnä 🙂 Tsemppiä Äänekoskelle, kyllä noin possitiiviselle tapaukselle aina kavereita löytyy!

    Tykkää

    • Juu, Facebookin (suomalais)ryhmistä mäkin löysin Kaliforniassa paljon kavereita ja siitä inspiroituneena perustin kaverin kanssa meidän alueelle oman ryhmän, joka on tänä päivänä jo melko suuri! Facebook on oikeasti ollut mun pelastus ulkomailla asuessa!

      Tykkää

  7. Hei, olisiko meidän aika muuttaa tämä yksipuolinen ystävyytemme molemminpuoliseksi?
    Nyt siihen olisi loistava mahdollisuus, kun välimatkamme on aika olematon.

    Mennäänkö treenaamaan Kirrin Muuviin, hiihtämään Laajavuoren laduille vai lämmitelläänkö sauna Alvajärven rannassa?

    Miltäs kuulostaisi? 😊

    Tykkää

    • Jyväskylässä, oletan? Treenaamaan olen valmis, mutta mikäs tuo Kirrin Muuvi on? Vaikuttaa nettisivujen perusteella paikalta, johon ei vaan voi marssia yks kaks treenaamaan. Ja niin, mä en omista suksia enkä kyllä osaa edes hiihtää. Mutta SAUNA! Onko avanto? Kaljaa? 😀 Joko mennään!

      Tykkää

  8. Aikuisiällä ei ole helppo löytää ystäviä… Ja totta tuo, että saliharrastus ei ole mikään kaikista sosiaallisin. 😀 Internet joo, voisi olla yks, mutta jos tykkää perinteisemmästä tavasta, niin ehkä joku kansalaisopiston kurssi? Suomessa minun kotiseudulla järjestävät erilaisia, eri pituisia kansalaisopiston kursseja, niin sillä tämä vaihtoehto tuli mieleen. Uskoisin, että kansalaisopiston kursseja järjestetään ihan ympäri Suomen? 🙂 Ja plussana se, että sitten saa jotain mielekästä tekemistä tai uuden opettelua. 🙂

    Tykkää

    • Olinkin jo unohtanut kansalaisopiston kurssit! Hyvä idis! Paitsi, että rehellisyyden nimissä en kyllä tiedä kauanko tässä Äänekoskella olen. Vähän epäilen, että yhtäkään kurssia en saisi loppuun asti suoritettua… :/ Mutta, siellä sitten mihin päädynkin!

      Tykkää

  9. Kyllä niitä aikuisia, jotka kaipaavat kavereita ja ystäviä, on yllättävän paljon. Tämän huomasin itsekin samoja asioita pohtiessani, kun muutin uudelle paikkakunnalle. Satuin näkemään tekstin Facebookissa Uusia Ystäviä -ryhmästä. (Huom. nimenomaan noin kirjoitettuna. Siellä on toinen samanniminen ryhmä, joka on kirjoitettu isoilla kirjaimilla, ja siellä ei tuntunut olevan niin aktiivinen meno kuin tässä helsinkiläisen neidon pystyynlaittamassa ryhmässä). Tästä ”pää”ryhmästä bongasin oman paikkakuntani ryhmän, ja siihen liittymistä en ole katunut hetkeäkään! 🙂 Olen tavannut useita, kivoja tyttöjä ja naisia ja kaikenlaista tekemistä ollaan keksitty vaihtelevalla porukalla.

    Olen huomannut juurikin sen ryhmien postauksia lukiessani, että todella moni kokee jonkin sortin yksinäisyyttä tai ihmisvajetta, ja on todella tervetullut ottamaan elämäänsä uusia kavereita. 🙂 Kokeile vaikka tätä ryhmää ja katso mitä tapahtuu? 🙂

    Liked by 1 henkilö

  10. Ihan sairaaaaan outoa, että asut nykyään täälläpäin! Oon lukenut blogiasi jo pitkään ja yhtäkkiä ootkin humahtanut tänne naapuriin rustaamaan blogiisi. 🙂 Oon myös itse kärsinyt kaverittomuudesta, sillä aika moni kaveri on muuttanut pois täältä pk-seudulle, eikä enää tule oltua niin yhteyksissä. Päätin jossain vaiheessa vaan aktiivisesti alkaa etsimään kavereita – hitsi en osaa selittää miten – mutta tein itsessäni jonkinlaisen asennemuutoksen. Aloin uusilta tuttavuuksilta (keihin tutustui töiden kautta) kysellä enemmän että mitä teet vapaa-ajalla, tai mistä tuo sun paita on. Tosi pieniä juttuja, mutta jos jäin mieleen myös muuten kuin töiden kautta, niin joskus suunnittelupalavereista saattoi tulla yhteisiä lounaita, ja yhteisistä lounaista töiden jälkeisiä kahvitteluita. 🙂

    Teeppä sellanen ristiretki / sielunvaellus tänne isolle kirkolle Jiikooällään niin mää voin lähtee vaikka yhen hengen salipöksyraadiksi! Tai maistelemaan oluita Vihreeseen Haltiattareen. Tai ku seuraavan kerran meen esimerkiks Suolahteen, niin lupaan töötätä Hirpparin apsin kohalla sulle terkut! 😀 Kuuluiskohan ne Äänekoskelle asti?

    Tykkää

  11. Mä olin jotenkin ihan fiiliksissä kun tulitte tänne suunnalle ja vielä näinkin lähelle. Aikuisena voi olla vaikea solmia ystävyyksiä, mutta olen huomannut sen että harrastukset auttaa tutustumaan uusiin ystäviin. Muutin itse Jyväskylän Palokasta tänne hornantuuttiin mutta nyt jo olen solminut uusia ystävyyssuhteita. Koulua käyn Jyväskylässä ja salilla GoGolla, voidaan mennä yhdessä yhdille, salille tai salipöksyostoksille? 😊 Pst, jossain siellä Äkin suunnalla toimii KuulaTuuli joka järkkää kahvakuulaa 💪🏻

    Tykkää

  12. Paluuviite: Tällä viikolla Sisä-Suomen Lehdessä | Onnenpäivä

  13. Hei
    Minä muutin muutama vuosi sitten Äänekoskelle, tai siis Suolahteen. Ei ihan kovasti ole tuttuja minullekkaan kertynyt. Viihdyn paljon yksin, mut oishan se kiva että jonkun tuntisi.

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s