Viisaita sanoja työmotivaatiosta ja hyvästä esimiestyöstä

Tässä eräänä päivänä salin pukuhuoneessa tossuja jalkaan kiskoessani, pysähdyin kuuntelemaan miesten puolelta kantautuvaa keskustelua työmotivaatiosta. Varsin värikkäin sanankääntein alkanut keskustelu vakavoitui pian ja tiivistyi muutamaan lauseeseen, johon menestynyt liiketoiminta pikälti kulminoituu:

 

2015_kehys

Nuorena, juuri graafisen suunnittelun ammattilaiseksi valmistuneena tyttönä, olin töissä pienehkössä yrityksessä, jossa ei kenelläkään ollut esimiestaitoja, mutta vaatimuksia kyllä senkin edestä. Tahti oli kovaa, ylityöt arkipäivää ja kaiken paineen keskellä yksilön luovuutta ja työpanosta käsiteltiin ehtymättömänä luonnonvarana, jota pystyisi kyllä puristamaan selkärangasta lisää ja lisää kunhan riittävästi kovistelee. Vaikka ikää tuli lisää, kokemus karttui suurien asiakkaiden myötä ja olin luovuttanut työpaikalleni kai jo koko sieluni, ei luottamus ammattitaitooni tai kunnioitus työtäni kohtaan kasvanut talon sisällä. Osakseni jäi olla ikuisesti se vastavalmistunut tyttö, jonka jokaiseen työhön haluttiin ujuttaa jonkun kokeneemman kädenjälki ja joka pidettiin visusti ulkopuolella kaikesta päätöksenteosta.

Alkuinnostuksen jälkeen ei painostus tuntunut enää riittävältä porkkanalta eikä numero palkkanauhassa riittävältä kiitokselta tehdystä työstä. Sen sijaan, että pienillä teoilla minusta olisi saanut hiottua timantin, minusta moukaroitiin kuudessa vuodessa asenneongelmainen duunari. Paskaakaan ei kiinnostanut, olin jatkuvasti sairas, mihinkään ei ollut kiire ja vittu ihan sama kunhan palkka juoksee. Kun sitten erään äänekkään, mutta yksipuolisen keskustelun päätteeksi sain kirjallisen varoituksen jossa minua kutsuttiin yhteistyökyvyttömäksi ja hankalaksi ihmiseksi, joka suhtautuu haluttomasti annettuihin työtehtäviin ja kieltäytyy toistuvasti tekemästä ylitöitä, en edes tunnistanut itseäni.

Ryhdyin vaivihkaan silmäilemään uusia työpaikkoja. Vaikka vanhasta työpaikasta vakuuteltiinkin, ettei kaltaistani kukaan haluaisi, keräsin rohkeuteni ja päätin hakea erästä työtä, joka ilmoituksessa kuulosti täydelliseltä. Vain kaksi viikkoa myöhemmin kädessäni oli paitsi uusi työsopimus, myös sairaslomatodistus irtisanomisajalle.

Olen nyt ollut tuossa uudessa työssäni pian kymmenen vuotta ja rakastan sitä, sekä työtä itsessään että työpaikkaanikin. Vaikka työtahti on hektinen ja valtaosa töistä piti olla valmiina eilen, en kai monenakaan aamuna ole ajatellut, että en jaksa enää tai vittumitäpaskaa.

Mutta kuinka olemattomalla motivaatiolla varustetusta duunarista tuli supermotivoitunut työntekijä yhdessä yössä? Aivan kuten se mies salilla sanoi, innostunut ihminen tekee hulluna töitä. Mutta ei se into ja motivaatio tyhjästä synny, siitä, että istutetaan työntekijä pöydän ääreen, lyödään eteen tyhjä paperi ja kehotetaan piirtämään huomiseksi jotain kivaa tai ollaan kusessa. Ehei. Tämä on se kohta, jossa kaivataan esimieheltä pelisilmää.

Esimieheni ei ehkä itse tiedäkään kuinka loistavaa työtä on tehnyt, joten antakaahan niin kerron. Kaiken perusta on, että hän tarkastelee minua harmaan duunarimassan sijaan yksilönä, jolla on omanlaisensa tunteet, mielipiteet ja toimintatavat. Näiden tietojen valossa toimenkuvastani on muokattu sellainen, että työntekoni on paitsi tehokasta, myös mielekästä. Pelkkä mukava työ ei kuitenkaan vielä takaa työviihtyvyyttä, työssä jaksamista tai loputonta motivaatiota. Tarvitaan muutakin.

Tarvitaan rehellisyyttä ja avoimuutta, sitä että tiedän mitä takana ja edessäpäin tapahtuu. Tarvitaan luottamusta, sitä että tiedän hänen seisovan minun takanani ja että tiedän hänen luottavan myös minuun. Tarvitaan vapautta, sitä että hän antaa minulle tilaa kehittää ja kehittyä. Tarvitaan uskoa, sitä että hän uskoo minuun ja saa minut uskomaan meihin. Tarvitaan tsemppiä, sitä kun itseltä loppuu usko ja hän sanoo että me selviämme kyllä. Tarvitaan kiitos, sitä että tiedän tehneeni hyvin, että tiedän työlläni olevan merkitystä. Tarvitaan anteeksi, sillä mekin olemme lopulta vain ihmisiä.

Siitä se into, motivaatio ja yrityksen tärkein voimavara kumpuaa. Siitä, että työntekijä tuntee olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Että arvostetaan ammattilaisena, kunnioitetaan ihmisenä, muistetaan kiittää, pyytää anteeksi, luodaan uskoa ja tsempataan lopuksi homma maaliin.

 
Kiitos Helena.

 

ps. Muistithan jo osallistua ehkä sympaattisimpaan blogiarvontaan ikinä?

12 kommenttia artikkeliin ”Viisaita sanoja työmotivaatiosta ja hyvästä esimiestyöstä

  1. Kiitos kun puit selkeästi sanoiksi sen mitä olen ajatellut.
    Vielä kun tämän saisi kaikille esimiehille menemään jakeluun.

    Tykkää

  2. Esimiehissä on eroja, kuin yöllä ja päivällä. Valitettavasti on tullut tämä itsekin todettua.
    Ensimmäisen työpaikkani esimies oli aivan mahtava – kävi aina juttelemassa ja kehui, kun siihen oli aihetta. Ja olihan sitä useinkin, kotoa opittu ahkeruus ja tunnollisuus näkyi myös työssä.
    Nykyinen esimies taas, jo 20 vuoden ajalta…Hirveätä kyttäämistä, mistään (korostan sanaa mistään) ei voi keskustella, aina epäillään jostain, on hankala ihminen kun pitää puoliaan jne. Tämän lisäksi vielä esimiehen ainainen vainoharhaisuus milloin mihinkin liittyen (ihan uskomattomia juttuja, en kehtaa edes eritellä)… Tästä syytä pahimmillaan oli migreeni 5 krt/vko ja sekin tietysti oli vain lintsaamista. Noh, onhan hänessä hyviäkin puolia.
    Nyt olen tehnyt töitä etänä pari vuotta ja olen todella tyytyväinen. Esimiestä ei tarvitse nähdä, kuin firman bileissä (jotka on aina tosi hauskoja), tosin kyllähän tuo onnistuu mielen pahoittamaan sähköpostitsekin.
    Mutta esimies itse ei näe toimissaan mitään väärää, kummasti vaan toimistolla on enää hänen lisäkseen yksi ihminen (silmäteränsä, jonka palkkakin on ihan eri lukemissa) ja kaikki muut tekevät töitä etänä…

    Tykkää

    • Oman kokemukseni ja kuulopuheiden mukaan juurikin niillä kaikkein hankalimmilla pomotyypeillä on myös aina se ”lemmikki” ja toisaalta se ”sylkykuppi”, johon voi purkaa pahaa oloaan tai ihan vaan ääliömäisyyttään. Joskus ihan ihmetyttää, että millaisia ihmisiä voi esimies asemassa olla, täysin epätasapuolisia ja hommaansa kykenemättömiä puusilmiä.

      Tykkää

    • Jep, tarvitaan oikeasti taitoa toimia ihmisten kanssa ja ymmärrystä, että me kaikki toimimme hieman eri tavalla ja mikä yhdelle on paras tapa työskennellä, ei välttämättä ole toiselle se kaikkein tehokkain.

      Tykkää

  3. Kuule just tällä viikolla pohdin näitä juttuja kun kollegan puheista sain vihiä siitä miten meidän organisaatiossa myyntitiimejä johdetaan… Aloin omalle tontille siitä postausta jo kirjoittamaan, sopisiko sulle jos lainaan sun tekstistä nuo muutamat lauseet (crediteillä tietenkin!)?

    Tykkää

  4. Mä tunnen sun esimiehen, Helenan ja Helena on niin mahtava tyyppi, että on tottakai myös mahtava esimies. Mä uskoisin että myös Helena saa motivaatiota motivoituneesta porukastaan, sen kuulee kun hän puhuu työstään ja työyhteisöstään! Ihan mahtava postaus 🙂

    Tykkää

  5. Anne, kiitos. Monestakin syystä, mm näistä kannustavista sanoista. Ja ymmärtämisestä.

    Työtiimissähän on kyse vuorovaikutuksesta, eri tehtävävissä ja asemissa olevat kummunikoivat keskenään. Toimivassa työyhteisössä ja -tiimissä vuorkovaikutus toimii kaikkiin suuntiin. On siis yhtä suuri merkitys sillä, millainen sinä olet, kuin myös millaisia ovat muut työyhteisön ihmiset. Ja sinä Anne, sinähän olet puhdasta kultaa. Sen näki heti jo hakemuksesta sekä haastattelussa, että olet viisas, osaava, ihmissuhdetaidot hallitseva ja vaikka mitä lisää – huikean ammattitaitosi lisäksi.

    Töissä voi olla kivaa, vaikka tehdään todella haastavaa työstä käsittämättömällä tehokkuudella, kun on luottamus toisiinsa ja yhteinen tavoite tehdä laadukasta työtä. Vaikka me olemme erilaisia, joka ikinen tiimissämme.

    Anne et voinut tietenkään kertoa tällä foorumilla, että meillä todellakin toimii yhteistyö, vaikka minä en voi kehua olevani tasainen ja rauhallinen ihminen. Siinä on minulla elinikäinen taistelutanner, itseni kanssa. Enpä pääse koskaan luulemaan, että täydellinen olisin. Sinä taas Anne, olet superpersoona maltillisuutesi kanssa. Ymmärrät ja annat anteeksi hötkyilyni. Asiat ja yhteistyö voi toimia ihmisten erilaisuudesta huolimatta.

    Tässäpä tajunnanvirtaa (vaikka piti lähteä kaupalle kiireellä), ei aivan loogista. Mutta pääviestini tässä jutussa on se, että kun ihmissuhde toimii, olipa kyse työpaikalla tai muualla, kyse on molemmista henkilöistä. Siis: ilman että sinulla on arvot ja tekemiset kohdallaan, et voisi kirjoittaa minustakaan noin mykistyttävän hienoin sanoin.

    Yritetään ottaa toisemme huomioon erilaisuuksista huolimatta ja pärjätä, olimmepa sitten vuorovaikutuksessa työ- tai yksityiselämässä. Lopuksi yksi tärkeimmistä asioista: annattehan anteeksi, kun tulee käyttäydyttyä tyhmästi.

    Ja JOnna, olet oikeassa. Juuri noin

    Hyvää viikonloppua kaikille!
    Helena

    Tykkää

  6. Kiitos! Tälle viikonlopulle osui juuri minulle tehtävä eli pidän firmoissamme kehityskeskustelut, jotka alkavat ensi viikolla ja ajattelin itse pohdiskella keskustelunaiheita enemmän kuin käyttää valmiita kysymyspohjia. Tää juttusi tuli juuri sopivaan saumaan ja antaa perustan koko kehityskeskustelulle. Twitteristä tämä osui silmiini, joku ystävällinen sielu jakoi blogisi. Laitan hyvän kiertämään.

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s