Se tunne, kun tajuaa vanhentuneensa

Olen vähitellen alkanut päästä jyvälle siitä, mitä vanhemmat ihmiset tarkoittavat sanoessaan, etteivät tunne itseään niin vanhaksi kuin mitä numerot ja peili antavat ymmärtää. Vaikka omasta mielestäni olenkin vielä tosi nuori, olen alkanut saamaan lisääntyvissä määrin niin ulko- kuin sisäpuoleltakin kumpuavia viitteitä iän karttumisesta:

  • Se tunne, kun ihmettelet salilla, että kappas kun ovat lapsetkin innostuneet treenaamaan ja eikös täällä ole mitään ikärajoja. Myöhemmin parkkipaikalla katsot, kun nämä samat lapset hyppäävät omiin autoihinsa ja ajavat tiehensä.
  • Se tunne, kun kaverin pikkuveli, jota on aikoinaan työntelit kärryissä, viettää kolmekymppisiä.
  • Se tunne, kun lapsikatraan kanssa liikkuva, selvästi jo kypsempi pariskunta osoittautuu viitisen vuotta itseäsi nuoremmaksi.
  • Se tunne, kun Alkoon mennessä unohdat henkkarit matkasta etkä ole varma suostutaanko sinulle myymään viiniä, mutta kukaan ei kysykään sinulta papereita.
  • Se tunne, kun tuntuu että meikkivoidetta pitäisi levittää kasvojen lisäksi myös rintakehään ja käsivarsiin, kolme kerrosta.

160316_1

Mistä nämä rypyt oikein tulivat…?

 

  • Se tunne, kun joudut nettikaavakkeita täyttäessäsi skrollaamaan kilometritolkulla kohtaa, jossa valitaan syntymävuosi.
  • Se tunne, kun ikää kysyttäessä vastaus ei tulekaan enää kuin apteekin hyllyltä, vaan joudut laskemaan iän päässäsi, sikäli mikäli muistat mitä vuotta eletään.
  • Se tunne, kun tajuat Titanicin olevan melkein 20 vuotta vanha leffa, vaikka juurihan kävit sen katsomassa elokuvissa exexexexexexexex-poikaystävän kanssa.
  • Se tunne, kun krapula kestää tunnin sijaan useita päiviä.
  • Se tunne, kun menet mielummin nukkumaan, kuin kärsit usean päivän krapulasta.
  • Se tunne, kun ensi kerran sanot ”ei minun nuoruudessani…” ja ”ennen kaikki oli paljon paremmin.”
  • Se tunne, kun pyydät teiniä ottamaan tv-ohjelman nauhalle eikä tämä ymmärrä mitä haluat.
  • Se tunne, kun lapsuuden astiastoja myydään kirpputorilla etuliitteellä retro.
  • Se tunne, kun 11 vuotta sitten muistat ajatelleesi 11 vuotta vanhemmasta miehestäsi, että onpas hän aikuinen ja kypsä.

 

Pakko kai se on pikkuhiljaa hyväksyä, ettei tässä enää ihan nuorisoa olla. Apua.

 

Pääsiäisen leivontavinkki: ei näin

Nappasin tuossa menneellä viikolla kauppareissulta mukaani Lidlin oman Liedellä-ruokalehden. Mainitsemisen arvoista on, että lehdykkä tarjoaa paitsi silmänruokaa, myös ihan varteenotettavan näköisiä reseptejä ja vinkkejä. Yksi leivontavinkki pisti kuitenkin lehden sivuilta väsyneelle silmään ja aiheutti hervottoman nauruhepulin. Nimittäin tämä pupusämpylä.

150316_1

Okei, ehkä se olen vaan minä ja ehkä mieheni on vaan ollut liian pitkään reissussa, mutta minä en kyllä näe tuossa kuvassa pupua vaan jotain ihan muuta.

Olen nyt käännellyt ja väännellyt lehteä ja ymmärrän, että ehkä ennen paistamista nuo kaksi pienempää uloketta vielä näyttivät etäisesti kaninkorvilta ja tuo isompi kikkare tuossa keskellä päältä(?), mutta… eih, luoja paratkoon, älkää nyt hyvät ihmiset yrittäkö tehdä sämpylätaikinasta pääsiäispupua, vaikka lehti siihen yllyttääkin. Se söpö pääsiäispupu nimittäin muuntautuu uunissa kuppaiseksi pääsiäismunaksi.

Bon appétit.

 

Ps. Joojoo, olipa mauton juttu. Mutta hei, kivat sulle jos itse pystyt vielä tämän jälkeen nauttimaan pupusämpyläsi naama peruslukemilla.

Ja villasukat voitti…

Ja niin on arvonta suoritettu varsin mukavan osallistujamäärän kesken! Mutta aivan kuten useimmissa arvonnoissa, niin tässäkin voittajia oli vain yksi. Tai no, oikeastaan kaksi, sillä saihan äitinikin arvonnan myötä tilaisuuden toteuttaa pakkoneuloosiaan palkintosukkien muodossa. Mutta niin, arvonta siis suoritettiin virallisen valvojan, eli äidin läsnäollessa ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä AilaT.

140316_1

Välittömästi arvonnan jälkeen tarttui äitini hurmiossa sukkapuikkoihin ja viimeisteli sukat vielä saman päivän iltana. On se hurja!

Eli tarkkaile postiasi AilaT, sukat ovat matkalla tuota pikaa!

 

ps. Suurkiitos kaikista äidilleni osoitetuista kauniista sanoista kilpailuvastausten ohessa! Kommenteista jokainen on varmasti huolella luettu ❤

Kevättalvea ja toivoa ilmassa

En varmasti ollut ainoa, joka huomasi tänään kevättä olevan ilmassa ihan erityisen paljon? Aurinko paistoi lämpimämmin, räystäistä tippui vesi, linnut lauloivat ja tuli akuutti tarve kaivaa esille viimeksi Kaliforniassa käytössä olleet aurinkolasit. Varsinaisesta keväästä en kuitenkaan suostu vielä puhumaan, eletäänhän vasta maaliskuuta, mutta kevättalven tuntua oli tänään jo kovasti ilmassa.

Vaikka vietinkin tänään viikon ensimmäistä ja viimeistä välipäivää, pakotti outo valoilmiö taivaalla aktivoitumaan sen verran, että otin kameran ja suuntasin äidin kanssa metsään pienelle kuvausreippailulle.

120316_4

Tunnelma metsässä oli täysin eri kuin muutama kuukausi sitten, jolloin pakkasta oli kolmisenkymmentä astetta. Silloin metsässä vallitsi hiljaisuus ja kuulas sininen valo, kun taas tänään metsä oli täynnä elämää; linnunlaulua, hangelle jälkensä jättäneitä metsäneläimiä ja auringon esiin tuomia värejä.

 

Tästä alkaa pikkuhiljaa se aika, jota kaipasin kuusi vuotta. Kevät. Pieniä puroja. Hupenevia hankia. Lumen alta paljastuvaa asfalttia, turpoavia silmuja ja hiljalleen syntyvää vihreyttä.

Uutta elämää. Uusia mahdollisuuksia ja toivoa.

 

Pikamuistutus arvonnasta!

Hep, tässä vaan muistuttelen, että olethan jo huomannut osallistua tähän täysin uniikkiin ja ehkä maailman sympaattisimpaan blogiarvontaan? Harvoin on nimittäin tarjolla äidin tekemiä villasukkia arvontapalkintona.

Aikaa on vielä tämän päivän (11.3.2016) loppuun saakka! Eli vielä monta tuntia!

110316_1


ps. Kun tästä on tullut kysymyksiä, niin arvontaan osallistuminen ei vaadi tunnuksia WordPressiin. Sähköpostiosoite ei myöskään tule kaikkien näkyville, kun täytät sen omaan, sille varattuun tekstikenttäänsä (tulee näkyviin, kun ryhdyt kirjoittamaan kommenttikenttään).

Osallistuminen arvontaan tapahtuu täällä!