Kohtuullisen hyvin onnistuneen dieettini jälkeen minulta on aina toisinaan pyydetty vinkkejä laihdutusta tukevaan ruokavalioon. Koska en ole alan ammattilainen ja oma opiskeluni aiheen tiimoilta rajoittuu lähinnä virheiden tekemiseen, niistä opiksi ottamiseen sekä pään hakkaamiseen seinään, en mielelläni lähde kovin yksityiskohtaisia ohjeistuksia kenenkään ruokavalioon antamaan. Yleisimpien kompastuskivien välttämiseksi päätin kuitenkin kirjoittaa ylös muutamia seikkoja, joihin painonpudottajan/laihduttajan/kiinteyttäjän kannattaa kiinnittää huomiota. Ja nyt ei puhuta mistään ydinfysiikasta, vaan ihan yksinkertaisista ja helpoista jutuista.

Grillikausi on alkanut! Nyt karpataan!
Kaiken karppaamisen ja muun ruokavaliointoilun seurauksena on monelle syntynyt omituinen harhaluulo siitä, että kun nipistää hiilihydraatit ruokavaliosta pois, voi syödä rajattomasti proteiinia. Hiilihydraatissa ja proteiinissa on kuitenkin saman verran kaloreita, 4 kcal grammaa kohden. Ja kalori on kalori, tuli se mistä tahansa. Eli aivan kuten pastaa syömällä, voi myös siankyljystä syömällä työntää elimistöönsä kulutukseen nähden liian paljon energiaa. Tämän lisäksi liha sisältää yleensä hiilihydraatin lähdettä enemmän rasvaa, joka nostaa kalorisaantia entisestään (1 g rasvaa = 9 kcal). Muista siis tämä, kun aloitat karppaamisen lastaamalla lautasen täyteen grillikyljystä.

Grillikausi on alkanut! Nyt korkataan!
Jos ihan vakavissasi haluat laihduttaa, niin jätä se korkki avaamatta tai avaa se vain harvakseltaan. Tiedetään, tiedetään, on kesäloma, aurinko paistaa ja terassit kutsuu, mutta se nyt vain on niin, että siideri, olut tai edes viini eivät sovi yhteen laihduttajan kanssa. Grammassa alkoholia on 7 kcal, joka on lähes saman verran, kuin rasvassa. Kun tähän lisätään juomissa käytetty sokeri, on kaloripommi valmis. Jos tuntuu, että kesä menee pilalle alkoholinkäytön rajoittamisen takia, kannattaa siirtää laihdutusprojektia suosiolla syksymmäksi ja pohtia hetken onko suhde alkoholiin ylipäätään terveellä pohjalla.

Bikineihin pitäisi sujahtaa ensi viikolla, mutta olen ihan pöhöttynyt! Apua!
Oma dieettini alkaa aina samalla kaavalla – ylimääräisen nesteen poistamisella kehosta. Ylimääräinen pöhötys häviää nopeasti ja näkyy vartalossa samantien. Tämä motivoi projektissa eteenpäin ja on vieläpä suhteellisen helppoa. Ensimmäinen niksi pöhötyksen poistamiseen löytyy suolan määrästä ruoassa. Vältä valmisruokia, puolivalmisteita ja valmiiksi marinoituja lihoja. Einekset sisältävät toisinaan hurjiakin määriä suolaa ja yhdestä annoksesta voi pahimmillaan täyttyä puoletkin päivittäisestä suolatarpeesta. Rajoita suolankäyttöä myös omassa keittiössä. Toinen niksi ylimääräisen nesteen poistamiseen löytyy pilleripurkista. Vihreä tee -kapselit ovat usein aitoa teetä tehokkaampia ja huuhtovat ylimääräisen pöhötyksen kehosta nopeasti ja tehokkaasti. Muista juoda vettä, paljon!

Hyi yäk, en syö, siinähän on rasvaa!
Vaikka tuossa aikaisemmin saarnasinkin rasvan suuresta energiapitoisuudesta, ei rasvaa tule jättää ruokavaliosta pois kuten moni erheellisesti tekee. Kaupat ovat täynnä rasvattomia ja vähärasvaisia vaihtoehtoja tavallisille elintarvikkeille, joilla vähennetään liha- ja maitotuotteista saatavia ns. huonoja rasvoja. Tyydyttyneiden rasvojen karsiminen onkin järkevää, mutta sen minkä niissä menettää, pitäisi korvata tyydyttymättömillä rasvoilla, kuten kasviöljyillä, erilaisilla pähkinöillä ja siemenillä. Sen lisäksi, että ihmisruumis tarvitsee rasvaa elintoimintojen pyörittämiseen (ja myös rasvanpolttoon!), pitää rasva olon pidempään kylläisenä. Omat suosikkini rasvansaantiin ovat pähkinät, joita lisään itse tekemääni mysliin sekä avokado, jota on helppo viipaloida ruoan kuin ruoan seuraksi lautasen reunalle.

Ei tässä nyt mihinkään lounaalle ehdi
Ihmisillä on usein hassu tapa, etenkin juhlapäivinä jotka huipentuvat juhlavaan illalliseen, ”säästää” kaloreita päivälliselle. Eli jätetään ruokailuja välistä, että jaksetaan sitten illalla syödä senkin edestä. Ja yllättävän moni ihminen tekee samaa ihan arkenakin. Syödään huonosti koko päivä ja vasta illalla ryhdytään tankkaamaan yhdeltä istumalta koko päivän tarpeiksi. Laihduttajan ei pitäisi koskaan tehdä näin vaan syödä säännöllisesti neljän tunnin välein. On ihan turhaa syödä yhdeltä istumalta enemmän, kuin kroppa kykenee hyötykäyttämään. On tärkeää pitää energiataso mahdollisimman tasaisena, jolloin vältytään niin näläntunteelta kuin verensokerin heittelyltäkin ja mikä parasta, aineenvaihdunta ja rasvanpoltto pysyvät käynnissä koko päivän.

En haluaisi olla nälissäni
Vaikka aina sanonkin, ettei laihtuakseen tarvitse nähdä nälkää, asia ei ehkä kuitenkaan ole aivan näin. Jos on tottunut syömään tietyn verran joka päivä, kroppa kyllä huomaa, kun ravintomäärää pienennetään ja huomauttaa siitä kurnivalla vatsalla. Tämä kuitenkin menee ohi muutamassa päivässä, ainakin itselläni. Kun ravintomäärä ei ole liian alhainen kulutukseen nähden ja keskitytään siihen, että ravinto koostuu oikeanlaisista ainesosista, ei nälkää tarvitse nähdä. Jos nälkä on kuitenkin kova, olo voimaton ja kiukuttaa, syöt todennäköisesti liian vähän.

Jee, kesä! Söin lounaaksi litran mansikoita
Inhottaa sanoa tätä, mutta laihduttajan ei pitäisi syödä marjoja ja hedelmiä ylettömiä määriä sokeripitoisuutensa vuoksi, eli kohtuus kaikessa. Sama pätee myös tuoremehuihin, jotka lähes poikkeuksetta ovat melkoisia energiapommeja. Ylimääräisten sokereiden välttämiseksi kannattaa kaupassa kurkkia tuotteiden ravintotietoja ja tehdä pientä vertailua. Esimerkiksi murojen, jogurttien ja erilaisten välipala- ja proteiinipatukoiden sokeripitoisuuksissa on suuria eroja. Pieniä asioita muuttamalla saa ruokavaliossa tehtyä suuriakin muutoksia!

Epäreilua, hoikkaakin hoikempi julkkisnainen kertoi lehdessä, että voi syödä mitä haluaa
Voi hyvinkin pitää paikkaansa, että hän voi huoletta pistellä poskeensa kaiken mitä mieli tekee. Mutta muista, että hänen mielitekonsa voivat olla kovinkin erilaisia kuin omasi, joten älä suotta syytä universumia epäreilusta kohtelusta. Kun sinun tekee mieli sipsejä, hänen tekee ehkä mieli ituihin käärittyjä porkkanoita.

Lenkkeilen kuin hullu ja syön oikein, mutta en vaan laihdu. Missä vika?
Jos laskelmien mukaan ravintomäärä on järkevässä suhteessa kulutukseen eikä laihtumista tapahdu, on syytä epäillä, että kalorilaskelmat ovat ehkä sittenkin menneet pieleen. Virhe sattuu usein, kun perusaineenvaihdunnan laskemiseen käytetään laskuria, johon syötetään mittojen lisäksi ns. ”aktiivisuus-kerroin”. Tämän jälkeen laskuri laskee perusaineenvaihdunnan, johon on laskettu mukaan myös treenaamiseen käyttämäsi energia. Se kalorimäärä, jonka tunnin lenkillä poltit, on jo sisällytetty tuohon laskelmaan. Moni meneekin metsään juuri tässä vaiheessa luullessaan, että voi lenkin jälkeen syödä poltetun 500 kcal verran enemmän. Ja muistithan laskea syömiisi kaloreihin mukaan mahdollisen palautusjuoman? Yllättävän moni unohtaa juuri palkkarin laskelmistaan, vaikka se sisältää energiaa yleensä varsin reilusti. Jos nämäkin asiat ovat kunnossa, on syytä epäillä, että kropassa on ihan oikea toimintahäiriö, eli mars lääkäriin! Ja niin, toisinaan vika löytyy sieltä korvien välistä, muutoksille sokeutuu eikä kehitystä näe, vaikka sitä olisikin tapahtunut.

Kopioin suositun fitness-bloggaajan ruokavalion enkä siltikään laihdu!
Se mikä toimii jollain toisella, ei välttämättä toimi sinulla. Jokaisen lähtökohta on erilainen, kroppa toimii eri tavalla ja toisilla energiavajeen sietokyky nyt vain on korkeampi. Ota asioista ensin selvää itse ja toimi vasta sitten. Se itselle sopivin ruokavalio löytyy vain kokemuksen kautta. Sen sijaan, että tuijottaa sokeasti tuntemattoman ihmisen ruokakuvia Instagramissa, kannattaa kysäistä apua vaikka ihan ammattilaiselta.

Herään joka aamu viideltä lenkille
Aamulenkit on kivoja, mutta toivottavasti menet myös ilta yhdeksältä nukkumaan. Liian vähäinen uni altistaa lihomiselle, sillä kavala ihmismieli haluaa paikata väsymyksen tunnetta syömällä. Ja tämä pitää ainakin allekirjoittaneen kohdalla paikkaansa. Väsyneenä tekee ihan hirvittävän paljon mieli herkkuja, jotka sisältävät paljon nopeaa energiaa.

Mutta kun tykkään SYÖDÄ!
Niin minäkin. Ja siksi liikun niin paljon. Liiku, niin voit syödäkin enemmän.

Motivaatiokuvien sijaan kannattaa jääkaapin oveen kiinnittää vaikka hauska slogani ja kuvia karhunpennuista ja muumeista.

 

Useampi kohta on monelle varmasti teoriassa tuttu, mutta käytäntö onkin sitten jäänyt hieman ontuvaksi, syystä tai toisesta. Toisin kuin monesti kuvitellaan, tavallisen ihmisen painonpudotus ei ole mitään rakettitiedettä eikä sen toteuttamiseksi tarvitse viettää tuntikausia stepperin päällä hikoillen, laskea pilkulleen jokaista kaloria tai syödä pelkkiä porkkanoita viikkotolkulla. Pienet muutokset jokapäiväisessä ruokavaliossa, sen kahvipullan syömättä jättäminen, kauhallinen vähemmän riisiä tai pienikin liikunnan lisääminen ovat yleensä tarpeeksi eikä sitä tarvitse edes laskea paperille.

(lisää aikaisemmin kirjoittamiani dieettivinkkejä löytyy täältä)

Palataanpa vielä hetkeksi nyt jo päättyneen, viiden kuukauden mittaisen dieettini pariin. Vaikka lavalla pullistelevien tosiharrastajien rasvaprosenteista jäätiinkin jälkeen, olen dieettikokeiluuni varsin tyytyväinen. Dieetin lopussa kameralle poseerasikin elämäniloinen, terveen ja sporttisen näköinen nainen. Vaikka projektin raskain ja aikaavievin osuus tehtiinkin salilla (puhumattakaan kaikesta pohjatyöstä), voisin väittää, että lopulta lopputulokseen vaikutti eniten se, mitä hellan ja aivojen välissä tapahtui. Eli, avataanpa dieetin aikaista ruokavaliotani hieman.

Reilut viisi kuukautta sitten tein ruokavalioni suhteen kolme periaatepäätöstä.

• Minähän en kuivaa kananrintaa syö. Halusin kokeilla kuinka dieetti onnistuu tavallisella, monipuolisella kotiruoalla. Kuten moni varmasti Instagramin kuvista huomasikin, tein koko dieetin ajan lihapullia, porsaankyljyksiä, hampurilaisia, tonneittain erilaisia kalaruokia ja myös sitä kanaa, melko monessakin eri muodossa. Tärkeintä oli pitää raaka-aineet simppeleinä ja valmistaa ruoka alusta pitäen itse, jotta kaiken saattoi mitata tarkasti. Vaihtelevan ruokavalion vuoksi kului kaloreiden laskeskeluun ehkä 5 minuuttia päivässä enemmän, kuin jos olisin syönyt joka päivä samaa ruokaa valmiiksi mitotetuista pakasterasioista.

• Hiilareista en luovu, pois lukien se dieetin viimeinen viikko, jolloin hiilihydraatit ajettiin hetkellisesti minimiin. Hiilihydraatin määrää pudotettiin tietenkin dieetin loppua kohden, mutta hyvin maltillisesti ja vähimmilläänkin hiilarisaantini oli 100 g päivässä, joka riitti tarpeisiini nipin napin. Hiilareiden pudottamisen sijaan keskityin enemmän niiden laatuun ja dieetin edetessä putsasin turhat sokerit ruokavaliostani pois. En sano, etteikö hyvin matalahiilihydraattinen ruokavalio sopisi jollekin, mutta itselleni se ei sovi. Kokemuksesta tiedän, että tulen kiukkuiseksi, väsyneeksi ja sitä myötä menetän myös motivaationi, mikäli hiilihydraatit poistetaan ruokavaliostani. Kun syön hyvin, jaksan paremmin.

• Ja minähän syön suklaata. Ja niin söin, dieetin alusta loppuun, joka päivä. Ihan mitä tahansa suklaata en kuitenkaan syönyt vaan 88% tummaa, lähes täysin sokeritonta suklaata, joka piti pahimman makeanhimon hyvin loitolla. Myönnetään, addiktio on syntynyt eikä aamukahvi ilman suklaata ole mistään kotoisin.

 

Lähtötilanteestani sen verran, että olin ollut plussakaloreilla jo hyvän aikaa lihasmassaa työstäessäni. Koska kokemus oli opettanut, että kaikki ruokavaliossa tehtävät muutokset tulee tehdä pikkuhiljaa, jotta elimistöllä on aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, minä pudotin kaloreita portaittain. Tällä tavoin varmistin myös sen, että rasvanpoltto pysyi käynnissä näinkin pitkään. Minulla oli siis kolme keinoa potkia rasvanpolttoa uudelleen liikkeelle kehityksen jämähtäessä: kalorimäärän laskeminen, makrojen muuttaminen tai liikunnan lisääminen. Suurin piirtein 3-4 viikon välein tuntui kehitys hidastuvan ja muutin jotain. Tätä samaa kaavaa noudattelen muuten myös nyt, dieetin päätyttyä. Olen lähtenyt palauttelemaan ruokavaliotani normaalille tasolle ja kohtuullistamaan liikuntamäärää portaittain. Eli, aika tarkassa kontrollissa on hommat vieläkin.

Ja sitten siitä tankkauspäivästä. Ensimmäisten kahden kuukauden aikana en tankkauspäiviä vielä tarvinut, mutta sen jälkeen tankkasin joka sunnuntai, välillä yhden aterian verran, välillä vähän enemmän pitkin päivää. Niinä päivinä syötiin aamupalaksi pannukakkuja, iltapäiväkahvin kanssa pullaa ja kukkuroittain risottoa ja pastaa (täällä tunnelmia yhdeltä tankkauspäivältä).

Vaikka näillä eväillä ei vielä kisakuntoon päästykään (toki on muistettava, että lähdin liikkeelle korkeahkosta, lähes 24 rasvaprosentista), osoittautui ruokavaliokokeiluni varsin toimivaksi tavalliselle pulliaiselle, joka ei lavoille haikaile. Myönnettäköön kuitenkin, että pari kertaa on käynyt mielessä, josko vatsapalani olisivat olleet erottuvammat ja reiteni kiinteämmät säntillisemmällä ruokavaliolla. Kyllä varmaankin, mutta ainakin touhu oli mielekkäänpää, kun sain kokata itselleni hyvää ruokaa kahdesti päivässä. Hyvä ruoka, parempi mieli.

 

Tässä vielä muutama testattu ja hyväksi havaittu vinkki dieetin onnistumiseen:

Vinkki 1: Ennen dieetin aloittamista, merkitse viikon tai parin ajan ylös paljonko oikeasti syöt. Proteiinit, hiilihydraatit, rasvat ja kokonaiskalorit. Vasta kun tiedät lähtötilanteen, voit ryhtyä suunnittelemaan ensimmäistä dieettiaskelmaa.

Vinkki 2: Pudota kaloreita portaittain. Jos pudotat kaiken alas kerrallaan ja kuukauden päästä painon putoaminen stoppaa, et voi enää tehdä mitään jos kaikki aseet on jo käytetty.

Vinkki 3: Toimi samalla tavalla myös liikunnan kanssa. Lisää kertoja, kestoa ja tehoa pikkuhiljaa, portaittain.

Vinkki 4: Jokaisella askelmalla ei tarvita kaloreiden pudottamista, pelkkä makrojen muuttaminenkin usein riittää. Kokeile vähentää hiilihydraattia ja lisätä saman verran proteiinia.

Vinkki 5: Käytä hyväksesi erilaisia kalorilaskureita, kuten MyFitnessPalia tai Kiloklubia. Laskurit osaavat myös ehdottaa oma-aloitteisesti minkä verran dieettaajan tulee syödä mitäkin, mikäli oma tietämys ei vielä riitä sopivien määrien löytämiseen.

Vinkki 6: Älä unohda tankkauspäivää! Mutta muista, että tankkauspäivänäkin tulee pysyä kohtuudessa. Jos ruokailu ja herkuttelu ei pysy järkevissä mittasuhteissa, pidä vain tankkausateria ja syö muutoin päivän aikana normaalisti.

 

En sano, että projektini olisi ollut erityisen helppo, mutta ei se niin vaikeaakaan lopulta ollut. Ruokavalio oli mielestäni koko dieetin helpoin osuus eikä minulle missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että näännytän itseni(paitsi ihan sillä viimeisellä viikolla…). Uskonkin, että ihan jokainen pystyy samaan, mikäli saa järjestettyä aikaa liikkumiselle. Kun ruokavalion pitää mielekkäänä, on mieli iloisempi ja treenitkin sujuvat paremmin. Kun motivaatio on korkealla, voi treenaamisellekin yllättäen järjestyä entistä enemmän aikaa.

Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä teidän muiden projekteille kuuluu? Ja laittakaa hyvät dieettivinkit jakoon!

Kaksikymmentä viikkoa, vajaat kahdeksan kiloa ja kahdeksan rasvaprosenttiyksikköä myöhemmin, on dieettini tällä erää saatettu päätökseen. Vaikka monia varmasti ennen kaikkea kiinnostaa se, kuinka tämä oikein onnistui, paneudun yksityiskohtiin hieman tuonnempana. Tällä hetkellä olen aivan liian tunteiden vallassa käsitelläkseni asiaa tekniseltä tai analysoivalta kannalta, joten keskityn aluksi ihan vain siihen miltä nyt tuntuu ja näyttää.

…ja näyttäähän se jo siltä, että on tehnyt muutakin kuin blogannut.

Itkettää. Itketti eilen muodonmuutoskilpailun finaalikuvien ottamisen jälkeen ja itkettää melkein vieläkin. Hitsi. Mä tein sen…!

Tuntuu, etten oikein osaa pukea tätä sanoiksi, ainakaan kovin järkevästi. Mutta olo on helpottunut, tyytyväinen, onnellinen ja ehkä vähän väsynytkin. Dieetin viimeinen viikko oli hyvin raskas, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun hiilihydraatin määrää ryhdyttiin viimeisellä viikolla ajamaan alas ja nesteen saantia rajoittamaan, alkoi kroppakin hyytymään. Viimeiset treenit olivat hyvin väkinäisiä ja kun vihdoin sain päivä ennen kuvien ottoa levätä, makasin koko päivän sohvalla.

Viimeisellä viikolla heräsi myös kilpailuvietti. Kun tajusin, että kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty, tuli stressi ja jännitys. Mielessä pyörivät ajatukset siitä, olenko tehnyt kaikkeni ja olisinko voinut tehdä jotain vieläkin paremmin. Näiden ajatusten kanssa kului viimeiset päivät ja yöt aina finaalikuvien ottoon saakka. Kun sitten eilen kävin kuvamateriaalia läpi ja lähetin valitsemani kuvat kilpailuun, iski suuri helpotus ja ylpeys. Aika hyvin amatööriltä, jolla ei ollut apunaan ammattimaista valmentajaa. Kova työ on todellakin tuottanut tulosta.

Viralliset kisakuvat. Kurkkaa puolivälissä-kuvat täältä.

Kaksikymmentä viikkoa ei ole mikään lyhyt aika. Kun sen kääntää kuukausiksi, puhutaan viidestä kuukaudesta. Koko dieetti sujui kuitenkin pelottavankin helposti – ruokavalio ei tökkinyt kertaakaan eikä treenien kanssakaan ollut minkäänlaisia motivaatio- tai jaksamisongelmia. Ainoastaan sosiaalinen elämä kärsi kuuristani jonkin verran. Ystävien tapaamiselle ei paljon jäänyt aikaa ja loppumetreillä oli pakko kieltäytyä erinäisistä kissanristiäisistä. Aviomiehen silmissäkin taisin toisinaan olla hieman poissaoleva ja sain kuurini aikana leikkimielisen lempinimen (jossa voi olla osa totuuttakin) paskavaimo. Mielialani oli kuitenkin koko ajan korkealla, olin iloinen ja täynnä tarmoa.

Vertailun vuoksi kuva 20 viikkoa sitten (massailun jälkeen) ja nyt.
Eroa on muussakin kuin rusketuksessa.

Jos pohditaan dieettiä tuon kilpailun kannalta, olisin voinut suoriutua paremminkin. Olisin voinut olla kilpailuun lähtiessäni lihavampi ja kilpailun päätyttyä kireämpi. Jalkoihin jäi ikävästi pehmeyttä, samoin takapuoleen eikä vatsalihaksetkaan erotu niin hyvin kuin toivoin. Henkilökohtaisella tasolla olen kuitenkin hyvin tyytyväinen suoritukseeni. Massakauden extrakilot ovat poissa ja tiedän olevani elämäni kunnossa, kun ensi kuussa täytän 31.

Tekisinkö tämän sitten uudestaan? Kyllä varmasti ja joskus todennäköisesti teenkin. Nyt keskityn kuitenkin olkapäiden ja pakaroiden työstämiseen, kaivan maantiepyörän autotallista ja ulkojuoksukengät naftaliinista. Niin, elämä jatkuu, kävin tänä aamuna salilla ja ajattelin mennä illallakin. Mihinpä se intohimo olisi kadonnut.

ps. kunhan kisassa alkaa yleisöäänestys, tulen kerjäämään ääniä häpeilemättä myös täällä.

Yhdeksäntoista viikollista dieettiä on nyt takana ja jäljellä ovat enää kaikkein taktisimmat seitsemän päivää. Vaikka vielä onkin turhan aikaista riemuita ja heitellä voltteja, en silti malta olla hieman paukuttelematta henkseleitä. Olen nimittäin jo nyt hyvin, hyvin ylpeä siitä, että olen selviytynyt tänne saakka ja edistynytkin matkalla pikkuhiljaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että minulla on vielä seitsemän päivää aikaa munata kaikki. Melkoista uhkapeliä nämä viimeiset päivät.

Olemme talouden insinöörin kanssa pohtineet viime päivinä paljon oikeanlaista lähestymistapaa viimeiselle dieettiviikolle, jotta näyttäisin muodonmuutos-kisan loppukuvissa mahdollisimman… no, muuttuneelta, mieluiten hyvällä tavalla. Kaikenlaisen internetistä löytyvän tiedon ja ammattilaisten kanssa vaihdetun informaation perusteella vaikuttaisi siltä, että taktiikoita viimeiselle viikolle on yhtä monta kuin dieettaajiakin. Jollain toimii jokin, jollain taas ei ja se itselle sopivin tapa löytyy vain kokeilemalla. Tavoite on kuitenkin kaikilla sama – saada nesteet pois kaikkialta muualta paitsi lihaksista. Tyhjentyneen tai räjähtämäisillään olevan vesi-ilmapallon sijaan, tulisi lopputuloksen muistuttaa muodokkaaksi puudeliksi väänneltyä ilmapalloa.

 

Päädyimme kohdallani lopulta seuraavanlaiseen sotasuunnitelmaan:

Aloitin jo eilen kevyehkön hiilaritankkauksen, jatkoin samaa rataa myös tänään ja join jotakuinkin ämpärillisen vettä – kyllä, ihan sellaisen kymmenen litran ämpärillisen, päivässä. Huomisesta eteenpäin ryhdyn ajamaan hiilareita alaspäin ja juon edelleen kuin Osuuskaupan hevonen, kunnes torstaina ja perjantaina hiilihydraatit on käytännössä leikattu ruokavaliosta kokonaan pois ja vesimäärääkin vähennetty. Lauantaina ja sunnuntaina ei enää oikeastaan juoda, mutta hiilihydraatti sen sijaan lisätään takaisin ruokalistalle, reilulla kädellä.

Alkuviikon runsaan juomisen tulisi opettaa kroppa ”tyhjentymään” vartin, puolen tunnin välein ja vielä sittenkin, kun juotavaa ei enää tule samalla tavalla, jatkaa elimistö vanhasta muistista nesteiden poistamista vielä päivän parin ajan. Sunnuntaihin mennessä tulisi ihonalaisen nesteen olla siis tipotiessään. Näin siis teoriassa. Hiilihydraattitankkaus taas yhdistettynä lihassyitä repivään kovaan treeniin, tulisi saada lihakset imaisemaan itseensä täytettä ja pitämään yllä täyteläisen muotonsa joitakin päiviä, teoriassa. Mutta kuten todettua, teoria voi osoittautua käytäntöä ihmeellisemmäksi ja päädyn patsastelemaan loppukuvissa vatsa pöhöttyneenä tai viimeisetkin lihakset surkastuneena.

Tuntui jokseenkin syntiseltä maistella tänään mämmiä ja ottaa altaalla aurinkoa kaikessa rauhassa, kun kunnon tulisi olla parhaimmillaan vain viikon päästä. Mutta lopulta, ei tässä vaiheessa voi enää kuin taktikoida. Se on selvää, etten oikeiden ammattilaisten kisarasvoille pääse, mutta itseni olen ylittänyt jo viikkoja sitten. Jääpähän jotain parannettavaa seuraavaan kertaankin. Nyt vain odotellaan, noudatetaan suunnitelmaa, treenataan hullunkiilto silmissä ja toivotaan, että kroppa toimii kuten kokemuksen perusteella olettaisin sen toimivan.

Tukkimiehen kirjanpito jääkaapin ovessa pitää kärryillä siitä,

montako litraa on päivän aikana ehditty juoda.

 

Jos jotain raportoitavaa tapahtuu viimeisen viikon aikana, niin kirjoittelen siitä sitten erikseen. Muutoin palataan tähän aiheeseen ensi sunnuntaina ja sitä ennen kirjoitellaan jostain ihan muusta.

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka olette tsempanneet minua täällä, Facebookissa ja kasvotusten. On myös ollut mukava kuulla, että olen motivoinut niin monia liikkumaan. Jos yksikin lukija on juttujeni innoittamana löytänyt liikunnan ilon, on kaikki tämä tekstien naputtelu ollut sen arvoista. Kivaa viikkoa kaikille!

 

ps. Päivittelen Onnenpäivän Facebook-sivulle päivittäisiä fiiliksiä/kuvia viimeisestä dieettiviikosta, joten mikäli aihe kiinnostaa, niin kurkkaa sinne!

pps. Viiden viikon takaiset vaiheessa-kuvat löytyvät täältä.