Kun yritän vähentää herkuttelua

Enpä muistanutkaan, kuinka intensiivistä herkuttelu Suomessa joulupyhien aikaan oikein onkaan!

291215_1

Siinä, kun sokerihumalamme Kaliforniassa rajoittui jouluaattoon ja joulupäivään, ei tämän vuoden herkutteluputkelle tunnu tulevan loppua laisinkaan. Juuri kun päätin, ettei uusia namuja enää tähän taloon tulisi, ryhtyivät ruokakaupat tyrkyttämään myymättä jääneitä joulusuklaita puoleen hintaan.

– Hei katos tätä! Puolukka-karpalosuukko! Tätä me ei vielä ollakaan maistettu.
– Nammm… se on kausimaku! Sehän tarkoittaa, että kohta tätä ei enää edes saa!
– Joo, pakko ostaa. Me ei ehkä koskaan päästäis yli siitä, että jätettiin ostamatta nyt, kun sitä vielä oli myynnissä… 
– Ja onpa halpaa, puoleen hintaan… otetaaks kaks pakettia?
– Ootko varma, että kaks riittää? Meitä on kuitenkin neljä syömässä ja yhdessä paketissa on vain kuusi suukkoa…
– Aaarrrghhhhhhh…

 

Ja sanovat vielä, että USA lihottaa. Hah!

 

Kun leuka maahan putosi

Tiedättekös, kun joskus täytyy nipistää itseään ollakseen varma, että on ylipäätään hereillä? No, sattuipa näin tänä aamuna.

Olin juoksemassa maastossa, kun vastaani laukkasi ylväästi vitivalkoinen hevonen selässään hyvin ruskettunut ja muodostunut mies ilman paitaa. Herre gud, verkkokalvoni vaihtoivat välittömästi filmin hidastukselle ja kuulin taivaallisen enkelikuoron laulavan jossain taustalla auringon leikitellessä ratsastajan hikisenkostealla iholla.

Koska en saanut tapauksesta kuvaa maahan pudonneen leuan estäessä pääsyn taskuille, kaivoin Youtubesta mainosvideon, joka tuli tapauksesta välittömästi mieleeni:

Tekisi mieli sanoa tähän väliin jotain viitaten Virve Rostiin ja kuumottaviin kainaloihin, mutta koska en ole Virve Rosti, ne eivät olleet varsinaisesti kainalot joita kuumotti ja koska äitikin lukee tätä, niin jätän sanomatta.

Only in California.

ps. Ja koska tasa-arvo, niin tässä vielä toinenkin Youtube-pätkä.

Miksi en ole muotibloggaaja

Blogiani seuraavat tietänevät jo, etten todellakaan ole mikään muodin ja tyylikkyyden ruumiillistuma. Mutta jos nyt kuitenkin on jollekin vielä jäänyt epäselväksi se, miksei blogissani esitellä päivän asuja, niin tässäpä syy:

Joo, oikeasti.

Villasukat (made by äiti) sullottuina flipfloppeihin (tähän-joku-trendimerkki by Walmart). Ja ilman lämpötilahan oli tapahtumahetkellä kaliforniamaiset 25 astetta.

Tämänkertainen asuvalintani yllätti mauttomuudellaan jopa itsenikin. En sentään kotipihaa kauemmaksi lähtenyt, mutta järkytyinpähän kuitenkin, kun altaan reunalla tajusin mitä helvettiä olin jalkaani oikein tunkenut.

”Tarttis vissii noi sandaalit riisua ennenko altaaseen hyppään”.

Suomalainen mies, tennissukat ja sandaalit, teille on haastaja.

ps. Ai niin se hashtag! Pitää olla hashtag! #villasukissaaltaalle!!!1111!!!