Universumin virheitä ja epäkohtia

Kyllä te tiedätte sen tunteen, kun joku arkinen pikkujuttu ärsyttää kerta toisensa jälkeen. Miksei vaatteet voisi tulla valmiiksi rypyttöminä pesukoneesta? Miksi pizzataikinan täytyy kohota niin kauan ja miksei maitopurkki voisi päiväyksen umpeutuessa sinetöityä itsestään niin, ettet vahingossakaan päädy hörppäämään eltaantunutta maitoa? Ja miksi, oi miksi ei purukumin maku voi kestää viittä minuuttia pidempään, uudet verhot olla ripustusvalmiit silittämättä ja huonekasvit päästää äänimerkkiä vaatiessaan kastelua?

Kun tässä kerran valittamaan ryhdyttiin, niin voisinko samaan syssyyn saada murustamattoman näkkileivän, kiitos.

 

Kyselin taannoin Facebookissa, että mitä pieniä tai suuria universumin epäkohtia te lukijat haluaisitte korjattavan. Ja kyllähän sitä korjattavaa löytyikin, aina arjen pienistä ärsytyksistä suurempiin ja tärkeämpiin asioihin. Näin te vastasitte:

”Jos olis kaapeli, jota pitkin illalla klo 8pm saisi siirrettyä virrat lapsista vanhempiin, niin ostaisin.”
– Henna

”Oon aina miettinyt sitä, miks terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin epäterveellinen. Sen muuttaisin toisinpäin.”
– Marika

”Miksi maailma pyörii aamuvirkkujen rytmissä? Ja miksi maustetuissa jogurtissa on aina niin julmetusti sokeria (tai sitten se on korvattu aspartaamilla tms). Miksi ei voi olla happamaa maustettua jogurttia aivan kuin maustatonkin on? Miksi rahkatuotteissa mainostetaan suurta proteiinimäärää mutta samaan pataan on heitetty hirveä määrä sokeria?
– Anna

”Pitkille ihmisille pitää järjestää omat katsomot!”
– Heikki

”Miksi illalla ei ikinä väsytä yhtä paljon kuin aamulla?”
– Nea

”Eu:n liittovaltiokehityksen voisi pysäyttää ja palauttaa päätöksenteko kansalliselle tasolle!”
– Henna

”Kumpa kaikki oikeasti herkullinen olisi tosi terveellistä.”
– Milka

”Julkinen liikenne halvemmaksi ja suomalaisten hissikäyttäytyminen sosiaalisemmaksi!”
– Roosa

”Farkut vois kasvaa kropan mukana niin ei tarttis ostaa uusia!”
– Kirsi

”Minä sanoisin että suklaaseen vois kehittää jonku rasvaa polttavan vaikutuksen!”
– Pauliina

”Sen, että ihania naisten kenkiä saisi bigfooteille soveliaina kokoina.”
– Taru

 

Mikä epäkohta tai virhe jäi mainitsematta? Mitä sinä muuttaisit? Sana on vapaa! Vielä kun joku kertoisi, että mihin nämä valitukset muutostoiveineen saa lähettää…

Onnenpäiväkin uudistui!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Nyt kun Trendikin koki uudistuksen myötä varsinaisen muodonmuutoksen(sain muuten uuden lehden käsiini tänään, hyvältä näyttää! Kiitos toimitukselle <3), ajattelin että eiköhän ole aika pistää tikkua ristiin myös Onnenpäivän osalta. Sitä voisi erheellisesti kuvitella, että jos tekee graafista suunnittelua työkseen, niin blogin ulkoasukin päivittyisi hitusen ahkerammin, mutta tiedättehän, suutarin lapset ja kengät jne.

Mutta tuossa se nyt on, sivun yläreunassa, ihan uusi otsikkokuva! Poimin siihen mukaan muutaman pääaiheen, joiden ympärillä blogini yleisimmin pyörähtelee, eli liikunta, Kalifornian aurinko ja hyvä mieli. Mutta kuten hyvin tiedätte, olen jutuissani kovasti rönsyilevä. Niinpä aiheiden alle oli vielä lopuksi pakko tehdä pieni lisäys, joka kuittaa kaikki ne muihin lokeroihin sopimattomat aiheet joita näppäimistöni suoltaa.

Jotain vanhaa minä kuitenkin säästin; vuoret horisontissa, ikkunasta näkyvän palmun ja takapihalla surraavat kolibrit. Mitäs tykkäätte?

Kalifornian aurinkoa!

Aloitin sunnuntain reippaalla juoksulenkillä ihan tässä meidän naapuruston lähipoluilla. Siellä korkeimmalla mäennyppylällä aurinkoa tervehtiessäni, keksin tehdä pienen testin.

 

No, toimiko?

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Olkoon aurinko ja voima kanssanne!

Heippa siellä! Ajatuksianne kaivataan!

Näin ystävänpäivän lähestyessä olen uhrannut muutaman lämpimän ajatuksen myös teille lukijoille. Tässä reilun kahden vuoden aikana (ja reilun 500 kirjoituksen jälkeen) ollaan tultu sen verran tutuiksi, että tunnistan teistä osan jo ihan nimeltäkin, kun samat nimet ja kasvot vilahtelevat niin täällä Lilyssä, Facebookissa,Instagramissa kuin nyt myös Heiaheiassakin. Uusia kanssamatkaajiakin on liittynyt seuraan sen verran, että haluan taas tehdä pientä välitiedustelua Onnenpäivän potkimiseksi oikeaan suuntaan ja kysäistä teiltä lukijoilta mistä haluaisitte täällä blogissa lukea, onko jokin kysymys vailla vastausta, tuleeko mieleenne jotain lennokkaita ideoita tai pitäisikö teidän mielestänne jokin asia tehdä toisella tavalla? Kivat ja omalta tuntuvat ideat ja kehitysehdotukset otetaan ilolla vastaan!

Pakko tähän väliin muuten hehkuttaa tuoretta Team Onnenpäivän Heiaheia-ryhmää, sillä siihen on muutamassa päivässä liittynyt jo 62 innokasta treenaajaa. Heistä osa on myös avannut keskusteluosiossa liikunnallisia taustojaan, joita on ollut inspiroivaa lueskella omien treenien ohessa. Kannustuksia ja tsemppiä on siis ilmassa melkoinen määrä ja lisää kaivataan! Liity mukaan porukkaan täällä!

Tiedän jo valmiiksi, että osa teistä haluaisi lukea jatkossa vieläkin enemmän treenijuttuja (ja osaa ne ei taas kiinnosta pätkän vertaa…), mutta kuten aikaisemminkin olen sanonut, kirjoittelen niitä aina silloin kun tuntuu, että on oikeasti jotain kerrottavaa tai mullistavaa tapahtunut sillä saralla. Se painojen ja toistojen määrä ei vaan vieläkään tule luontevasti ulos näppäimistöstä tänne blogin puolelle, mutta yritän kyllä parhaani mukaan naputella hieman yksityiskohtaisempaa tietoa treenistä Heiaheiaan. Dieetin etenemisestä ja ruokavaliosta tulen sen sijaan kirjoittamaan säännöllisesti tänne blogiin viime vuoden malliin, kunhan tässä ensin päästään alkua pidemmälle.

Sen verran olen jo tulevaisuutta miettinyt, että ensi kesänä olisi mahdollista toteuttaa vaikkapa yhteislenkki jossain päin Suomea. Olisi niin mukava tavata teitä lukijoita ja kanssabloggaajia, kun täällä rapakon takana teihin harvemmin törmää (mutta tätäkin on tapahtunut, uskokaa tai älkää!).

 

Mutta nyt, sana on taas vapaa ja kysyä saa! 
(ja juu, muitakin terkkuja voi lähettää)

Blogiunia

Minulla on ilmeisesti ollut hieman huono omatunto joulunajan blogihiljaisuuden vuoksi, sillä heräsin tänä aamuna blogiaiheisilta yöuniltani syke siellä 180:n tietämillä hakaten. Vaikka uni olikin juuri ennen heräämistä kääntymässä pienoisen katastrofin puolelle, oli mielikuvituksen tuottama seikkailu kuitenkin sen verran hulvaton, että oli pakko tulla jakamaan se teidän kanssanne. Se, mikä teki tästä päättömästä unesta poikkeuksellisen hauskan oli tietysti se, että tapasin siinä paljon sellaisia ihmisiä, joita en ole koskaan oikeasti tavannut. Viime yönä unissani seikkaili nimittäin sekä blogini lukijoita että kanssabloggaajia.

Uni alkoi ideasta, jolla halusin hyvittää lukijoilleni joulukuun loppupuolen anemisen blogitarjontani. Olin käymässä Suomessa ja halusin järjestää pienen lukijatapaamisen syntymäpäivieni kunniaksi (joka on oikeasti kyllä vasta toukokuussa…). Mukaan oli ilmoittautunut pieni joukko lukijoita, joille varasin kaikenlaista naposteltavaa. Sanumarialle hankin pekonisuklaata ja Kristaliinaa silmällä pitäen oli juomana Fresitaa (olin ilmeisesti unohtanut, että Kristaliina on raskaana…). Jauhelihamuffinsseja valmistaessani pelotti, että asiantuntevilla makunystyröillä varustettu Annemi ei niistä välttämättä pitäisi ja huolehdin, että mitäköhän seJouko tykkää, kun riisikin on tehty riisinkeittimellä.

Unissa kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä. Tälläkin kertaa tapaamispaikka osoittautui mahdottomaksi ja tapaaminen siirtyi Kaliforniaan – niinkin käsittämättömään paikkaan kuin bensa-aseman pihalle. Hennan M:n rientäessä bensa-aseman sisälle lämmittämään ruokia mikrossa, me muut päätimme julkijuopottelukieltoa uhmaten korkata Fresitapullot, vaikka JonnaH ja Nuorgamin Emmi ajatusta vähän vastustivatkin. Ja sitten minä sähläsin. Mindekalle juomaa kaataessani pudotin pullon maahan. Syntyi kaaosta, sotkua ja sirpaleita, itse asiassa aivan käsittämättömän paljon yhdestä pullosta. Koko poppoo osallistui massiiviseen siivousoperaatioon ja asfaltilla kanssani ryömivät ainakin Tiiti, FFFifi, TMT, Nata jaMika, joka sai haavan sormeen (en edes tiedä onko siellä lukijoissa ketään Mikaa :D). Hihityksen säestämä paniikki sen kuin yltyi, kun Matkaaja ilmoitti, että bensa-aseman pihaan kääntyi juuri poliisiauto. Ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, oli poliisi jo vaatimassa meitä kaivamaan esille todistukset täysi-ikäisyydestä.Sarvaksen Saaran ja Anna-Maijan vängätessä poliisin kanssa siitä, onko vaaleanpunainen suomiajokortti oikea vai ei, huomasin itse, että olen jättänyt lompakkoni kotiin. Kun poliisi talutti minua kohti poliisiautoa, oli viimeinen ajatukseni ennen heräämistä, että maksaakohan mies meidän pidätettyjen takuut.

Että näin. Jos joku tunsi tänään irtaantuneensa ruumiista, olleensa henkisesti toisaalla tai jotain muita omituisia tuntemuksia, saattaa syyllinen löytyä täältä.