Jouluvalokilpavarustelun loppuhuipennus

Olenhan minä aina tiennyt, että eivät amerikkalaiset ihan normaaleja ole, etenkään mitä tulee jouluvaloihin. Siitäkin huolimatta eilen nähdyt, kaikilla mitta-asteikoilla yliampuvat jouluvaloviritelmät vetivät suomalaisen hiljaiseksi. Kyllä tämän jälkeen on ihan turha sanoa, että suomalaiset ovat hullua kansaa.

Omaksi suosikikseni kohosi tämä Nightmare Before Christmas -teemaiselta pihalta löytynyt lumiukko.

 

Olen aikaisemminkin raportoinut kotikulmilta löytyvistä, vähän laimeahkoista jouluvalokoristeluista (täällä,täällä ja täällä), mutta antaakseni todellisen kuvan amerikkalaisten koristelukyvyistä, päätin aivan joulun viime metreillä tehdä tutkimusmatkan hieman kotikulmia kauemmaksi hyvän ystäväni Googlen avustamana. Nimittäin sen lisäksi, että Google tietää kertoa lähikaupan sijainnin, se myös kertoo, mistä löytyvät Orange Countyn näyttävimmät jouluvalot. Eli palataanpa vielä hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Itse asiassa koko piha, jolla edellisen kuvan lumiukkokin seisoi,

oli täynnä Nightmare Before Christmas -elokuvan hahmoja.

Kyseinen piha on voittanut parhaat jouluvalot -kilpailun useana vuonna.

Lisää yksityiskohtia samaiselta pihalta. Talon omistaja tekee jouluvalokoristeluja myös työkseen.

Luurankoporoja samaisen talon katolla.

Tämän talon asukilta on tainnut lähteä mopo hanskasta. Kaiken tuon sekamelskan keskellä kulki junanrata höyryvetureineen ja kauheuden kruunasi kaiuttimista soiva joulumusiikki. En enää ikinä valita meidän vastapäisen naapurin mauttomista koristeista. 

Erään talon ovella seisoi aidon kokoinen Joulupukki ja kaiuttimista kuului tauoton ho ho ho -huutelu. Okei, tämä oli oikeasti jo vähän pelottava.

Tämä piha oli kauttaaltaan tekolumen peitossa ja sekaan oli ripoteltu pihantäydeltä piparkakkutaloja ja -ukkeleita.

Se naapurustossamme ollut Jeesus-patsashässäkkä oli vielä kesy. Tässä asetelmassa on idea sama, mutta mukaan on tuotu myös modernia teknologiaa Jeesus-lapsen iloksi. Eläinsuojan yläpuolella oli nimittäin valkokangas, jolla pyöri raamatun tapahtumista kertova lyhytelokuva.

Tämäkin asetelma oli voittanut jouluvalo-kilpailun. Pitkin etupihaa ja talon kattoa oli piilotettu ehkä noin sata tonttu-ukkoa.

Ja lopuksi vielä yksi Orange Countyn kuuluisimmista jouluvaloista ja samalla mauttomin viritelmä mitä olen eläissäni nähnyt. Koska yksi kuva ei paljoa kerro (muuta kuin sen, että talon valaistun etuseinän halki kävelee parhaillaan Snoopy), kaivoin teille Youtubesta videopätkän tästä valoshowsta.

 

 

 

Ja tässä valohässäkän kyhänneen kylähullun haastattelu edellisvuodelta.

 

Niin, tässä kauheudessa on kiinni 250 000 taalaa ja

reilut 120 000 lamppua.

Noin. Eiköhän nämä jouluvalot nyt riitä. Verkkokalvoihin sattuu.

Jouluvalojen kilpavarustelu loppusuoralla

Kaiken kaikkiaan olen kevyesti pettynyt naapurustomme vaisuihin jouluvaloihin. Liekö ekologisuus ja taloudellinen ajattelu nostanut hitaasti päätään ainakin tässä kaupungissa, sillä minusta tuntuu, että massiivisia, lämpöä aina tien toiselle puolelle saakka hohkaavia valohässäköitä on tänä jouluna tullut vastaan tavallista harvemmin. Mutta eipä hätää, kävin eilen ottamassa muutaman kuvan naapurustomme erikoisimmista valoviritelmistä, jotta pääsette tekin amerikkalaisiin joulutunnelmiin siellä kotisohvilla.

Ja niin syntyi Jeesus-lapsi tuikkivien värivalojen alle eteläiseen Kaliforniaan, Mission Viejon kaupunkiin.

Näitä erilaisia seimi-asetelmia näkyy pihoilla aika usein. Tämä kyseinen on hieman vaisu, sillä entisessä naapurustossamme oli Marian ja Joosefin lisäksi seimen äärellä itämaan tietäjät, aasi sekä valaistu Bart Simpson. Kokonaisuuden kruunasi kaiuttimesta soinut harras joululaulu.

 

Tässä pihassa on oikeasti aika paljon kaikenlaista valohässäkkää, mutta omituisin kaikista on tuo puuhun ripustettu, laskuvarjolla hyppäävä Joulupukki. Toki tuo sen alapuolella oleva siivekäs possukin on ihan persoonallinen…

 

Tiedättehän te sellaiset kivat lumisadepallot? Tämä jouluvalo on samanlainen, tosin jättikokoinen. Iloisten valojen lisäksi pallon sisällä pyörii tekolumipyry. Olisi pitänyt olla videokamera mukana…

Tämä jouluvalaistus näkyy taatusti kauas. Jotta huomio olisi taattu, on jo muutenkin talonkorkuinen lumiukko asetettu jököttämään talon katolle.

 

Kurkkaa myös aikaisemmin kuvaamani valaistu Grinch! Koitan tässä vielä yön pimeinä tunteina käydä kuvaamassa ne talot, joille on odotettavissa suurimmat sähkölaskut. Olen vain hieman ujo hiippailemaan pimeydessä kamerani kanssa, täällä nimittäin toimii naapurikyttäys-yhdistys, joka soittaa virkavallan paikalle pienimmästäkin epäilyttävästä toiminnasta. No, parempi kai sekin, kuin ampua jokaista epäilyttävää henkilöä varoittamatta jalkaan.

Suomalais-amerikkalaista jouluhömppää

Myönnetään, olen jouluihminen. Olen normaalistikin hyvin tunteellinen, mutta erityisesti joulunaikaan ovat tunteeni aivan erityisen pinnassa. Kaikki ne lämpimät värit, jouluiset tuoksut ja kauniin surumieliset suomalaiset joululaulut tekevät minut onnelliseksi ja saavat minut tuntemaan jonkinlaista sisäistä rauhaa jopa kaiken joulukiireenkin keskellä. Siksipä en paljon joulukoristeluissa ja -valmisteluissa jarruttele. Tänäkin vuonna kotimme on täynnä joulukoristeita, radiosta soivat joululaulut ja lämpöä viileisiin talvipäiviin tuovat kymmenet iltaisin syttyvät kynttilät.

Tervetuloa kierrokselle jouluiseen kotiimme!

Varoitus: sisältää tolkuttomasti jouluhumpuukia

Tykkään tontuista, etenkin suomalaisista sellaisista.

Tässä joulua odottelee kaksi Pentikin pikkutonttua.

Ja kun on tonttuja niin pitää olla pukkikin.

En voi kehuskella, että meillä olisi aina tuoreita kukkasia pöydässä, mutta nyt keittiötä koristaa miehen tuoma joulukimppu.

Porontaljat on meillä ympärivuotinen sisustusjuttu, mutta kun niiden kaveriksi laittaa varpuja niin tulee heti jouluista.

Yksinkertainen on parasta, eli olkikoristeita ja pienen pieni olkipukki.

Aina, kun löydän täältä jotain skandinaavista, se on pakko ostaa. Ja tämä tonttu on selkeästi skandinaavi.

Samasta syystä ostin tämän tyynyn. Jos Kaliforniasta löytyy tyyny, jossa lukee suomeksi hyvää joulua, niin ei sitä voi kauppaan jättää.

Ikean mustia olkipukkeja.

Joulu on sitä aikaa, kun haluan soittaa pianolla. Ehkä siksi, kun joululaulut ovat niin helppoja soittaa? Raahasin muuten tämän suomalaisen pianon aikoinaan tänne muuttokuormassa.

Vain maailman parhaasta työpaikasta saa joululahjaksi Aarikan joulutonttuja.

Tästä keittiöstä ei taida tulla lähiaikoina ulos kuin jouluruokaa.

Miehen retro-henkinen hodarikonekin sopii joulusisustukseen.

Pihalyhdyt tuo valoa portaikkoon.

Joulukuusen varastaminen täällä on hieman haastavaa, joten ostimme omamme viime viikolla kuusifarmilta. Ei tuo nyt ihan tavallinen kuusi taida olla, mitähän lajiketta lienee, mutta tuoksuu kuitenkin hyvältä.

Piilotin kuuseen pallojen ja valojen lisäksi pieniä erikoiskoristeita.

Sain siskoltani lahjaksi muumimuki-kuusenkoristeita! Aivan ihania!

Joku on ainakin ollut kilttinä, kun kuusen alle on ilmestynyt jo

ensimmäiset lahjat.

Luonto järjesti takapihan kukkulalle ohuen lumipeitteen tässä eräänä yönä.

Pahoittelut ylipitkästä kuvapostauksesta ilman syvällistä sisältöä, toivottavasti kukaan ei kuitenkaan saanut liiasta jouluhömpästä näppylöitä. Rauhallista joulunaikaa ja Kalifornian aurinkoa teille lukijat! Minäkin täällä koitan ottaa rennosti, vaikka ei ehkä uskoisi.

Jouluvalojen kilpavarustelu jatkuu

Niin oli ja meni kiitospäivä täällä jouluvalojen luvatussa maassa. Kuten Facebookissa mainitsinkin, pyörähti jouluvalojen kilpavarustelu muidenkin kuin yhden naapurin osalta käyntiin heti, kun ihmiset kalkkunaähkyltään kykenivät taas liikkumaan.

Vastapäisen naapurin etupihalle ilmestyikin varsin kattava valikoima erilaisia ilmatäytteisiä, sisältäpäin valaistuja hahmoja. Kyseessä on yksi typerimmistä jouluvalo-formaateista ikinä enkä ole vastaavaa nähnyt Suomessa. Ihan tässä sanat loppuvat kesken, erityisesti tuon vihreän, lähes talon korkuisen Grinchin kohdalla.

Jos nämä jouluvalot ovat karmeat päivänvalossa…

 

…niin odotapa yön pimeyttä.

 

Niin, että tuollainen minua tuijottaa suoraan silmiin aina, kun astun ovesta ulos. Oikein tunnelmallista joulua vaan sinne tien toiselle puolellekin!

Mitä opin kimppa-asumisesta?

Ainakin opin sen, ettei kaikki suju aina kuten Frendeissä. Joku varhaisista lukijoista saattaa vielä muistaakin, kuinka tarjosin väliaikaista majoitusta pulassa olevalle tuttavalle. Nyt reilut kuusi kuukautta myöhemmin, tuo väliaikainen majoitus on viimein päättynyt.

Täysin turha ei tämäkään jakso elämässäni ollut, opin nimittäin yhtä sun toista kimppa-asumisesta kuluneen puolen vuoden aikana.

• En ollutkaan niin sopeutuvainen kuin kuvittelin.

• Kannattaa varmistaa, että kaikilla osapuolilla on yhtenevä käsitys väliaikaisesta.

• Jos kotiin tullessa keittiössä haisee koira, johtuu se todennäköisesti siitä, että joku on poissa ollessasi pessyt koiran tiskialtaassa.

• Pinnani on yllättävän lyhyt mitä tulee keittiön siisteyteen.

• Kämppistä ei voi nirhata tämän kantaessa dieetti-aikana kotiin leivonnaisia ”yhteiseen käyttöön”. Aviomiehen voi.

• Kolme nälkäistä aikuista yhdessä keittiössä yhtäaikaa on katastrofi.

• Kolmen aikuisen ihmisen kenkiä on lähes mahdotonta saada mahtumaan mihinkään kaappeihin tai telineisiin.

• Kaksi miestä talossa on tuplasti enemmän mustia sormenjälkiä väliovissa.

• Sitä huomaa yht’äkkiä kaipaavansa kaikkea sitä, mitä ei voi enää tehdä. Kuten juoksentelua alasti ympäri taloa.

• Keittiöstä leijaileva ruoantuoksu on sietämätöntä silloin, kun tiedät ettei ruokaa ole tarjolla itsellesi.

• Siivousvuorojen välttelyyn on olemassa uskomaton määrä tekosyitä.

• Mikä romanttinen koti-ilta?

• Jääkaapin oven aukaisemiseen alakerrassa voi herätä.

• Vaikka jätät keittiön siistiksi nukkumaan mennessäsi, saattaa se silti olla sotkuinen aamulla herätessäsi.

• Suomen kieli on mahtava salakieli.

 

Sanottakoon vielä, että kun Suomessa kimppa-asuminen on lähinnä opiskeluaikainen asumismuoto, täällä Yhdysvalloissa on hyvinkin tavallista, että yksin elävät ihmiset vuokraavat asunnostaan huoneen alivuokralaiselle iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja mikäs siinä, onhan se taloudellisempaa, kun jaetaan kustannuksia. Mutta kyllä näin avioparina sitä asuu loppujen lopuksi kuitenkin mieluummin ihan vain kaksistaan.