Ainakin opin sen, ettei kaikki suju aina kuten Frendeissä. Joku varhaisista lukijoista saattaa vielä muistaakin, kuinka tarjosin väliaikaista majoitusta pulassa olevalle tuttavalle. Nyt reilut kuusi kuukautta myöhemmin, tuo väliaikainen majoitus on viimein päättynyt.
Täysin turha ei tämäkään jakso elämässäni ollut, opin nimittäin yhtä sun toista kimppa-asumisesta kuluneen puolen vuoden aikana.
• En ollutkaan niin sopeutuvainen kuin kuvittelin.
• Kannattaa varmistaa, että kaikilla osapuolilla on yhtenevä käsitys väliaikaisesta.
• Jos kotiin tullessa keittiössä haisee koira, johtuu se todennäköisesti siitä, että joku on poissa ollessasi pessyt koiran tiskialtaassa.
• Pinnani on yllättävän lyhyt mitä tulee keittiön siisteyteen.
• Kämppistä ei voi nirhata tämän kantaessa dieetti-aikana kotiin leivonnaisia ”yhteiseen käyttöön”. Aviomiehen voi.
• Kolme nälkäistä aikuista yhdessä keittiössä yhtäaikaa on katastrofi.
• Kolmen aikuisen ihmisen kenkiä on lähes mahdotonta saada mahtumaan mihinkään kaappeihin tai telineisiin.
• Kaksi miestä talossa on tuplasti enemmän mustia sormenjälkiä väliovissa.
• Sitä huomaa yht’äkkiä kaipaavansa kaikkea sitä, mitä ei voi enää tehdä. Kuten juoksentelua alasti ympäri taloa.
• Keittiöstä leijaileva ruoantuoksu on sietämätöntä silloin, kun tiedät ettei ruokaa ole tarjolla itsellesi.
• Siivousvuorojen välttelyyn on olemassa uskomaton määrä tekosyitä.
• Mikä romanttinen koti-ilta?
• Jääkaapin oven aukaisemiseen alakerrassa voi herätä.
• Vaikka jätät keittiön siistiksi nukkumaan mennessäsi, saattaa se silti olla sotkuinen aamulla herätessäsi.
• Suomen kieli on mahtava salakieli.
Sanottakoon vielä, että kun Suomessa kimppa-asuminen on lähinnä opiskeluaikainen asumismuoto, täällä Yhdysvalloissa on hyvinkin tavallista, että yksin elävät ihmiset vuokraavat asunnostaan huoneen alivuokralaiselle iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja mikäs siinä, onhan se taloudellisempaa, kun jaetaan kustannuksia. Mutta kyllä näin avioparina sitä asuu loppujen lopuksi kuitenkin mieluummin ihan vain kaksistaan.