Amerikan postimies, olet syvältä

Häpeä, sinä ahne ja epärehellinen paskiainen, joka varastat ihmisten posteja. Jos paketin päällä lukeechocolate ja se tulee Suomesta, minä ymmärrän kyllä, että houkutus on jenkille suuri. Maistuuhan teidän oma suklaanne aivan oksennukselta. Mutta ei se minun vikani ole, etteivät suklaainsinöörinne saa aikaiseksi vatsahappoa kummempaa makuelämystä. Tilaa itse omat suklaasi, äläkä koske minun Fazeriini.

Ulkosuomalainen, jolta on juuri varastettu Fazerin Siniset.

 

Osaatko yhtään kuvitella, kuinka vihainen on kaksikymmentä viikkoa dieetillä ollut ulkosuomalainen, jolta on juuri varastettu reilu kilo Fazerin Sinistä? Et tainnut tietää. Mutta kyllä sinä pian tiedät, sillä kostoni tulee olemaan hirmuinen. Minä lupaan, että se seuraava minulle osoitettu suomalainen suklaalähetys kätkee sisäänsä sellaisen suklaayllätyksen, että kun vietät seuraavan viikon vessassa kaksinkerroin, sinä toivot, että olisit jättänyt pakettini rauhaan. Toivottavasti sen jälkeen muistat varoittaa myös virkaveljiäsi suomalaisen suklaan käsittämättömän vahvoista laksatiivisista vaikutuksista.

Olkoon viimeinen kerta, kun varastat minun suklaani.

Jenkki pukeutuu (eli tosielämän katumuotia à la Walmart)

Joskus nuorena tyttönä minulla oli vielä ruusuinen mielikuva siitä, kuinka Amerikassa kaikki olisi hienoa, ihmiset hoikkia ja hyvin pukeutuvia ja kaikki muutenkin suoraa kuin nuoruuteni hittisarjoista. Juu juu, varmasti kaikki naiset näyttävät Pamela Andersonilta ja opiskelijatytöt tälläytyvät viimeisen päälle kuten Beverly Hills 90210:n Brenda, Kelly ja Donna. Että kiitos vain tästä harhakuvasta, amerikkalainen viihdeteollisuus.

Vuosien karttuessa nämä mielikuvat sitten heitettiin romukoppaan yksi toisensa jälkeen. Viimeistään Kaliforniaan muutettuani karisi se viimeinenkin harhakuvitelma siitä, että kyseessä olisi jotenkin erityisen hyvin pukeutuva tai tyylikäs kansakunta. Että jos kukaan ikinä sanoo minulle, että suomalaiset ovat tyylitöntä junttikansaa, niin tulkaapa käymään Yhdysvalloissa.

Hyvä on, ei tyylittömyyttä välttämättä huomaa, jos pysyttelee turvallisesti suurkaupunkien rajojen sisäpuolella ja surffailee katumuotihaukkojen blogeissa, mutta viimeistään pieni pyörähdys maaseudulle, erityisestiWalmart-nimiseen kauppaketjuun, avaa kyllä silmiä. Ja kyllä, huonon tuurin sattuessa voi näky kirvelellä verkkokalvoja pitkäänkin.

Jostain syystä Walmart, yksi Yhdysvaltojen suurimmista kauppaketjuista, on profiloitunut niiden pahimpien junttien ja tyyliraiskaajien mekaksi ja on jenkkien keskuudessa ihan yleinen vitsi. Teidän lukijoiden iloksi asiakaskunnan tarkkailua varten on myös perustettu oma nettisivusto People of Walmart, jonne tämän ihan omanlaisensa katumuodin parhaat palat voi käydä kuka tahansa tallentamassa.

Arvoisat ihmiset, Walmart-ihmisiä eli aitoja jenkkejä, olkaa hyvät:

Etkö vielä vakuuttunut tyylittömyydestä? Katso lisää täältä.

 

Jos rehellisiä ollaan, niin ei oikeasti tarvitse lähteä edes suurkaupunkien ulkopuolelle, tai sinne Walmartiin, nähdäkseen tyylitajuttomia ihmisiä. Ihan tuossa meidän lähiostarillakin ihmiset käyvät ruokaostoksilla ja kahvilassa aamutohveleissa ja pyjamahousuissa, papiljotit päässä. Tämä yökamppeissa kuljeskelu on jotain sellaista, johon en Suomessa ole törmännyt, mutta täällä se on ihan arkipäivää. Niin, yht’äkkiä se Kälviän kyläkaupassa kumisaappaissa, raitaverkkareissa ja karvahatussa kuljeskeleva maajussi tuntuukin suorastaan muodin edelläkävijältä.

 

Lue myös:

Jenkki käy treffeillä

Jenkki käy leffassa

Jenkki käy salilla

Jenkki hankkii koiran

Yhdysvallat on vaarallinen maa

Täällä Yhdysvalloissa on kaikki kauhean vaarallista. Autolla peruuttamista tulisi välttää kaikin keinoin, sillä se on aina vaarallista. Hotellien uima-altaissakaan ei saisi sukeltaa, sillä se on vaarallista. Hiustenkuivaajan, kihartimen ja kaikkien muidenkin sähkövempaimien käyttö on hyvin vaarallista ja niiden läheisyydessä tulisi aina olla varuillaan. Juoksumatolla juokseminen on hengenvaarallista ja sen käytöstä tulisi aina keskustella lääkärin kanssa. Ja koska ulkona liikkuminenkin on vaarallista, killuu lähes jokaisen naisen avainnipussa tai ainakin käsilaukun uumenissa pippurisumute.

Pippurisumutteella silmään sitä joka liian lähelle tunkee.

 

Onhan se totta, että täällä tapahtuu kaikenlaista ja välillä uutisissa pyörivät tapaukset ovat kuin suoraan poliisisarjoista. Ei ole montaa viikkoa aikaa, kun naapurikaupungissa autokaappari ampui pari ihmistä hengiltä ja vain muutamaa viikkoa aiemmin riehui lähikaupungissa kostoretkelle lähtenyt ex-poliisi, josta tuli nopeasti yksi maan jahdatuimmista rikollisista.

Ystäväni painostuksesta olen minäkin hankkinut itselleni pippurisumutteen, mutta lähinnä villipedoilta suojautuakseni maastojuoksulenkeilläni. Minä kun kuvittelen olevani liikkeissäni salamannopea ja ehtiväni sumuttaa hyökkäävää kissapetoa silmään ennen lounaaksi joutumistani. Maastolenkkien ollessa tauolla, on sumute kuitenkin jäänyt avaamattomana pakettiinsa, sillä näin suomalaisena pippurisumutteen mukana kantaminen ihan muuten vaan tuntuu melkein yhtä liioitellulta kuin lääkärikäynti ennen juoksumatolle kiipeämistä. Harvoinhan minä edes liikun ulkona muutoin kuin keskellä päivää.

Jostain kummasta syystä minä kuitenkin eilen muistin tuon lipaston laatikossa lojuvan pippurisumutteen. KutenFacebookin puolella jo manailinkin, toteutti tuo innokas ihailijani uhkauksensa ja osui kuin sattumalta kulkureitilleni, kun olin palaamassa salilta kotiin. Vaikka tyyppi vaikuttaakin melko harmittomalta, joskin rasittavalta, tuntuu aavistuksen epämiellyttävältä, että joku pyörii tässä kulmilla omien sanojensa mukaan ihan vain siksi, että tapaisi minut uudelleen ja uudelleen.

Entä jos kohdalle joskus osuu se tyyppi, joka ei olekaan harmiton? Kolmisen vuotta sitten, pohjoisessa asuessa, katosi paikallinen nainen ruokakauppareissulla. Puoli vuotta myöhemmin naisen jäännökset löytyivät vuorilta piilotettuina. Joku oli alkuillasta, vilkkaalla parkkipaikalla, tunkeutunut naisen autoon ja ajattanut tämän vuorille raiskattavaksi ja sen jälkeen tapettavaksi, tai toisin päin. Tapauksen jälkeen minua ohjeistettiin, että jos ikinä kukaan yrittää kaapata minua mukaansa, vaikka sitten aseella uhaten, tulee aina pistää hanttiin kaikin voimin. Mukaan et lähde. Sitä kun mieluummin kuolee ammuttuna siihen paikkaan, kuin myöhemmin vuorille, missä kukaan ei kuule eikä kukaan löydä.

Ehkä sen pippurisumutteen voisi sitten kuitenkin pistää roikkumaan siihen avainnippuun, vaikkei sille koskaan käyttöä olisikaan. Onhan se toisaalta aika halpa henkivakuutus.

Amerikkalainen juttu, eli kuntosali pukukoodilla

Lueskelin eilen paikallisesta kuntosalista, jonka pukukoodi kieltää mm. hihattomat paidat, shortsit sekä rintaliivien olkaimien vilahtelun. Hetkinen nyt, emmehän me ole edes muslimimaassa.

Kuntosali mainostaa itseään hieman ironisesti hyväksyvänä kuntoilupaikkana, johon jokainen on tervetullut sellaisena kuin on – tasavertaisuudesta ja kunnioituksesta nauttien. Tähän perustuu myös kuntosalin tiukkaakin tiukempi pukukoodi. Sanojensa mukaan he haluavat karsia pois muilta saleilta tutun ilmiön, jossa ihmiset esittelevät vartaloaan liian paljastavissa vaatteissa saadakseen kanssatreenaajien huomion. Toisin sanoen, he haluavat suojella asiakkaitaan mahdollisesti parempikuntoisen tai kovempaa treenaavan aiheuttamalta mielipahalta ja alemmuudentunteelta.

Jotta viimeisetkin tosiharrastajat saataisiin pidettyä salilta poissa aiheuttamasta ylimääräiståä mielipahaa, on salille asennettu 110 desibelin hälytysjärjestelmä, joka aiheuttaa hälytyksen liian kovaäänisestä treenaamisesta (ähkiminen, puhiseminen, kiroilu) sekä painojen kovaäänisestä kolauttelusta. Hälytyksen saatuaan, on henkilökunnalla oikeus poistaa häiriötekijä salilta ja irtisanoa jäsenyys. Kuntosali perustelee hälytysjärjestelmäänsä sillä, ettei kukaan salilla treenaavista leimautuisi toisten treenaajien tai ulkopuolisten silmissä bodariksi.

Asiakaspalautteita lukiessani kävi ilmi, että kaiken kukkuraksi salin vastaanotossa on ilmaiseksi tarjolla pientä naposteltavaa, kuten karkkia, bageleita ja pizzaa. Ja onhan se hyvä, että saadaan paikattua juoksumaton aiheuttama 500 kcal energiavajaus samantien.

Mitä mieltä olette, onko tosiharrastajien karkoittaminen kuntosalilta hyvä idea vai mennäänkö nyt taas metsään ja syvälle? Aiheuttaako teille ylitsepääsemätöntä mielipahaa jos samalla salilla kuntoilee joku itseänne parempikuntoinen vai motivoiko se yrittämään itsekin enemmän? Entä tuo pukukoodi, häiritseekö teitä nähdä paljaita hauiksia salilla? Aiheuttaako rintaliivin olkaimen vilahtaminen treenitopin välistä elinikäisiä traumoja?

Oikeastaan tämän kaiken voisi kiteyttää yhteen kysymykseen, olisiko minun kanssani samalla salilla treenaaminen painajaismaista? Minä nimittäin rikkoisin sujuvasti niin pukukoodia kuin metelöintirajoituksiakin ja kieltäytyisin vielä pizzastakin. Se vasta syntistä on.

Jenkki käy treffeillä

Kulunut vuosi on tarjonnut minulle monta oppituntia elämänkoulussa. Tuttavapiirissä olevien sinkkujen ansiosta olen päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä paikallista deittailukulttuuria sen kaikessa monimutkaisuudessaan. Kaiken saamani tiedon perusteella en voi kuin kiittää universumia siitä, etten ole sinkkumies Amerikassa.

Paikallinen deittailukulttuuri on kuin suoraan pahimmasta painajaisesta, jossa mahdollisuudet onnistumiseen ovat naurettavan pienet ja heräät todellisuuteen kerta toisensa jälkeen nöyryytettynä ja hammasta purren. Paikallinen deittipeli on täynnä räikeää hyväksikäyttöä, epäloogisuuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä eikä lienee tule kenellekään yllätyksenä, että vaikeuskerroin yhtälössä on nimenomaan nainen.

 

Valtaosa paikallisista naisista noudattaa enemmän tai vähemmän orjallisesti deittiohjeistusta, joka on sääntöineen, poikkeuksineen ja poikkeusten poikkeuksineen pitkä kuin nälkävuosi. Ilman aiheeseen liittyvää syvällistä perehtymistä, ei miehellä ole minkäänlaista teoreettista mahdollisuutta selvitytyä pelistä kunnialla. Ja toisaalta, aiheeseen perehtymisen jälkeen, ei välttämättä ole enää edes mielenkiintoa.

 

Mennäänpäs sitten niihin naisille suunnattuihin, kirjaksikin koottuihin ohjeisiin. Tässä muutama esimerkki:

• Näytä aina hyvältä, oli tulotasosi mikä tahansa. Pidä itsesi hoikkana.

• Älä kerro itsestäsi mitään, ellei ole pakko. Salaperäisyys saa miehen villiksi.

• Mies maksaa. Avattu lompakko on todiste aidosta kiinnostuksesta.

• Ellei mies tuo sinulle kukkia, anna pakit. Odota kukkalähetyksiä myös kotiin ja työpaikalle.

• Anna ymmärtää, mutta älä anna. Miehellä pitää olla jotain mitä odottaa.

• Älä koskaan ole saatavilla silloin, kun mies haluaa.

• Älä vastaa puhelimeen, kun mies soittaa. Anna hänen jättää viesti tai pari ennen kuin soitat hänelle takaisin.

• Jos mies haluaa tavata tiistaina, sinulle sopii vasta torstai. Jos mies on kiinnostunut, hän järjestää menonsa sinun mukaasi.

• Miestä ei tavata viikonloppuisin. Viikonloppuisin tavataan ystäviä.

• Muuta mieltäsi usein. Mitä vähemmän mies voi ennakoida liikkeitäsi, sen parempi.

• Harjoittele suutelua, se on yksi tärkeimmistä taidoistasi.

• Miehen tulee olla mies, ei poika.

• Älä soita miehelle, mies soittaa sinulle. Sinun yhteydenottosi kertovat, että olet epätoivoinen.

• Jos haluat lapsia, älä koskaan kerro siitä tapailun alkutaipaleella.

• Älä koskaan vastaa miehen viesteihin samana päivänä. Odota vähintään kolme päivää.

• Jos mies ei vastaa viesteihisi kolmen päivän sisällä, jätä hänet.

• Älä vastaa viesteihin viikonloppuisin.

• Anna miehen odottaa, aina.

• Mikäli asutte kaukana toisistanne, miehen tulee matkustaa luoksesi vähintään kolmesti, ennen kuin sinä matkustat hänen luokseen.

• Nainen ei koskaan sano ”rakastan sinua” ensin.

 

Missä on maalaisjärki, kysynpähän vaan? Kuinka niin yksinkertaisesta asiasta, kuin toisen ihmisen kanssa viihtymisestä ja toisistaan tykkäämisestä, voidaan saada aikaiseksi näin jumalattoman vaikea prosessi? Miksei voida vain sanoa, että hei, ootpa kiva, syötäiskö aamupalaa yhdessä?

Lue myös:

Jenkki käy leffassa

Jenkki käy salilla

Jenkki hankkii koiran