Täällä Yhdysvalloissa on kaikki kauhean vaarallista. Autolla peruuttamista tulisi välttää kaikin keinoin, sillä se on aina vaarallista. Hotellien uima-altaissakaan ei saisi sukeltaa, sillä se on vaarallista. Hiustenkuivaajan, kihartimen ja kaikkien muidenkin sähkövempaimien käyttö on hyvin vaarallista ja niiden läheisyydessä tulisi aina olla varuillaan. Juoksumatolla juokseminen on hengenvaarallista ja sen käytöstä tulisi aina keskustella lääkärin kanssa. Ja koska ulkona liikkuminenkin on vaarallista, killuu lähes jokaisen naisen avainnipussa tai ainakin käsilaukun uumenissa pippurisumute.

Pippurisumutteella silmään sitä joka liian lähelle tunkee.

Onhan se totta, että täällä tapahtuu kaikenlaista ja välillä uutisissa pyörivät tapaukset ovat kuin suoraan poliisisarjoista. Ei ole montaa viikkoa aikaa, kun naapurikaupungissa autokaappari ampui pari ihmistä hengiltä ja vain muutamaa viikkoa aiemmin riehui lähikaupungissa kostoretkelle lähtenyt ex-poliisi, josta tuli nopeasti yksi maan jahdatuimmista rikollisista.

Ystäväni painostuksesta olen minäkin hankkinut itselleni pippurisumutteen, mutta lähinnä villipedoilta suojautuakseni maastojuoksulenkeilläni. Minä kun kuvittelen olevani liikkeissäni salamannopea ja ehtiväni sumuttaa hyökkäävää kissapetoa silmään ennen lounaaksi joutumistani. Maastolenkkien ollessa tauolla, on sumute kuitenkin jäänyt avaamattomana pakettiinsa, sillä näin suomalaisena pippurisumutteen mukana kantaminen ihan muuten vaan tuntuu melkein yhtä liioitellulta kuin lääkärikäynti ennen juoksumatolle kiipeämistä. Harvoinhan minä edes liikun ulkona muutoin kuin keskellä päivää.

Jostain kummasta syystä minä kuitenkin eilen muistin tuon lipaston laatikossa lojuvan pippurisumutteen. KutenFacebookin puolella jo manailinkin, toteutti tuo innokas ihailijani uhkauksensa ja osui kuin sattumalta kulkureitilleni, kun olin palaamassa salilta kotiin. Vaikka tyyppi vaikuttaakin melko harmittomalta, joskin rasittavalta, tuntuu aavistuksen epämiellyttävältä, että joku pyörii tässä kulmilla omien sanojensa mukaan ihan vain siksi, että tapaisi minut uudelleen ja uudelleen.

Entä jos kohdalle joskus osuu se tyyppi, joka ei olekaan harmiton? Kolmisen vuotta sitten, pohjoisessa asuessa, katosi paikallinen nainen ruokakauppareissulla. Puoli vuotta myöhemmin naisen jäännökset löytyivät vuorilta piilotettuina. Joku oli alkuillasta, vilkkaalla parkkipaikalla, tunkeutunut naisen autoon ja ajattanut tämän vuorille raiskattavaksi ja sen jälkeen tapettavaksi, tai toisin päin. Tapauksen jälkeen minua ohjeistettiin, että jos ikinä kukaan yrittää kaapata minua mukaansa, vaikka sitten aseella uhaten, tulee aina pistää hanttiin kaikin voimin. Mukaan et lähde. Sitä kun mieluummin kuolee ammuttuna siihen paikkaan, kuin myöhemmin vuorille, missä kukaan ei kuule eikä kukaan löydä.

Ehkä sen pippurisumutteen voisi sitten kuitenkin pistää roikkumaan siihen avainnippuun, vaikkei sille koskaan käyttöä olisikaan. Onhan se toisaalta aika halpa henkivakuutus.