Jouluvalokilpavarustelun loppuhuipennus

27/12/201215/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Olenhan minä aina tiennyt, että eivät amerikkalaiset ihan normaaleja ole, etenkään mitä tulee jouluvaloihin. Siitäkin huolimatta eilen nähdyt, kaikilla mitta-asteikoilla yliampuvat jouluvaloviritelmät vetivät suomalaisen hiljaiseksi. Kyllä tämän jälkeen on ihan turha sanoa, että suomalaiset ovat hullua kansaa.

Omaksi suosikikseni kohosi tämä Nightmare Before Christmas -teemaiselta pihalta löytynyt lumiukko.

Olen aikaisemminkin raportoinut kotikulmilta löytyvistä, vähän laimeahkoista jouluvalokoristeluista (täällä,täällä ja täällä), mutta antaakseni todellisen kuvan amerikkalaisten koristelukyvyistä, päätin aivan joulun viime metreillä tehdä tutkimusmatkan hieman kotikulmia kauemmaksi hyvän ystäväni Googlen avustamana. Nimittäin sen lisäksi, että Google tietää kertoa lähikaupan sijainnin, se myös kertoo, mistä löytyvät Orange Countyn näyttävimmät jouluvalot. Eli palataanpa vielä hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Itse asiassa koko piha, jolla edellisen kuvan lumiukkokin seisoi,

oli täynnä Nightmare Before Christmas -elokuvan hahmoja.

Kyseinen piha on voittanut parhaat jouluvalot -kilpailun useana vuonna.

Lisää yksityiskohtia samaiselta pihalta. Talon omistaja tekee jouluvalokoristeluja myös työkseen.

Luurankoporoja samaisen talon katolla.

Tämän talon asukilta on tainnut lähteä mopo hanskasta. Kaiken tuon sekamelskan keskellä kulki junanrata höyryvetureineen ja kauheuden kruunasi kaiuttimista soiva joulumusiikki. En enää ikinä valita meidän vastapäisen naapurin mauttomista koristeista.

Erään talon ovella seisoi aidon kokoinen Joulupukki ja kaiuttimista kuului tauoton ho ho ho -huutelu. Okei, tämä oli oikeasti jo vähän pelottava.

Tämä piha oli kauttaaltaan tekolumen peitossa ja sekaan oli ripoteltu pihantäydeltä piparkakkutaloja ja -ukkeleita.

Se naapurustossamme ollut Jeesus-patsashässäkkä oli vielä kesy. Tässä asetelmassa on idea sama, mutta mukaan on tuotu myös modernia teknologiaa Jeesus-lapsen iloksi. Eläinsuojan yläpuolella oli nimittäin valkokangas, jolla pyöri raamatun tapahtumista kertova lyhytelokuva.

Tämäkin asetelma oli voittanut jouluvalo-kilpailun. Pitkin etupihaa ja talon kattoa oli piilotettu ehkä noin sata tonttu-ukkoa.

Ja lopuksi vielä yksi Orange Countyn kuuluisimmista jouluvaloista ja samalla mauttomin viritelmä mitä olen eläissäni nähnyt. Koska yksi kuva ei paljoa kerro (muuta kuin sen, että talon valaistun etuseinän halki kävelee parhaillaan Snoopy), kaivoin teille Youtubesta videopätkän tästä valoshowsta.

Ja tässä valohässäkän kyhänneen kylähullun haastattelu edellisvuodelta.

Niin, tässä kauheudessa on kiinni 250 000 taalaa ja

reilut 120 000 lamppua.

Noin. Eiköhän nämä jouluvalot nyt riitä. Verkkokalvoihin sattuu.

Jouluvalojen kilpavarustelu loppusuoralla

23/12/201215/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kaiken kaikkiaan olen kevyesti pettynyt naapurustomme vaisuihin jouluvaloihin. Liekö ekologisuus ja taloudellinen ajattelu nostanut hitaasti päätään ainakin tässä kaupungissa, sillä minusta tuntuu, että massiivisia, lämpöä aina tien toiselle puolelle saakka hohkaavia valohässäköitä on tänä jouluna tullut vastaan tavallista harvemmin. Mutta eipä hätää, kävin eilen ottamassa muutaman kuvan naapurustomme erikoisimmista valoviritelmistä, jotta pääsette tekin amerikkalaisiin joulutunnelmiin siellä kotisohvilla.

Ja niin syntyi Jeesus-lapsi tuikkivien värivalojen alle eteläiseen Kaliforniaan, Mission Viejon kaupunkiin.

Näitä erilaisia seimi-asetelmia näkyy pihoilla aika usein. Tämä kyseinen on hieman vaisu, sillä entisessä naapurustossamme oli Marian ja Joosefin lisäksi seimen äärellä itämaan tietäjät, aasi sekä valaistu Bart Simpson. Kokonaisuuden kruunasi kaiuttimesta soinut harras joululaulu.

Tässä pihassa on oikeasti aika paljon kaikenlaista valohässäkkää, mutta omituisin kaikista on tuo puuhun ripustettu, laskuvarjolla hyppäävä Joulupukki. Toki tuo sen alapuolella oleva siivekäs possukin on ihan persoonallinen…

Tiedättehän te sellaiset kivat lumisadepallot? Tämä jouluvalo on samanlainen, tosin jättikokoinen. Iloisten valojen lisäksi pallon sisällä pyörii tekolumipyry. Olisi pitänyt olla videokamera mukana…

Tämä jouluvalaistus näkyy taatusti kauas. Jotta huomio olisi taattu, on jo muutenkin talonkorkuinen lumiukko asetettu jököttämään talon katolle.

Kurkkaa myös aikaisemmin kuvaamani valaistu Grinch! Koitan tässä vielä yön pimeinä tunteina käydä kuvaamassa ne talot, joille on odotettavissa suurimmat sähkölaskut. Olen vain hieman ujo hiippailemaan pimeydessä kamerani kanssa, täällä nimittäin toimii naapurikyttäys-yhdistys, joka soittaa virkavallan paikalle pienimmästäkin epäilyttävästä toiminnasta. No, parempi kai sekin, kuin ampua jokaista epäilyttävää henkilöä varoittamatta jalkaan.

Suomalainen eikä mikään luuseri

06/12/201215/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Eräänä kesäiltana osallistuimme täällä Kalfiorniassa naapurimme pihajuhliin. Jokaisen tuli tuoda mukanaan pientä naposteltavaa ja me osallistuimme tuomalla korillisen itsetehtyjä korvapuusteja. Tästä seurannut keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

– Ai kun ovat hyvännäköisiä nuo pullat, mistä ostitte?

– No itse asiassa tuo meidän isäntä leipoi ne itse tässä aikaisemmin päivällä.

– Oho, wau, ai mies leipoi! Hei kuulitteko, tuo mies osaa leipoa pullaa! Mutta mistä te ostitte tuon taikinan?

– Siis miten niin ostettiin? Ei kun me tehtiin se itse…

– SIIS TÄH! Ei voi olla totta! Ja siis mieskö teki! Mistä te nyt taas olittekaan kotoisin?

– Me ollaan Suomesta, suomalaisia.

Minulta tiedustellaan ehkä kerran viikossa mistä olen kotoisin. Ja joka kerta minä kerron ylpeästi olevani Suomesta. Tämän jälkeen nyökyttelen mukana, kun ihmiset kauhistelevat kylmyyttä ja talvea. Niin, mutta siksi me olemme sellaisia kuin olemme. Kun olosuhteet ovat suuren osan vuodesta kauniisti sanottuna haastavat, tulee ihmisistä väkisinkin sitkeitä ja sinnikkäitä. Me teemme jääräpäisesti ja hampaat irvessä loppuun sen, minkä olemme päättäneet tehdä. Me teemme asiat itse, vaikka talvipakkasessa ja näpit jäässä, sillä kukaan ei niitä tule puolestamme tekemään. Ja jos emme osaa jotain tehdä, niin maalaisjärjellä siitäkin selviää. Suomalainen puskee pelkällä sisulla läpi vaikka harmaan kiven.

Niin, tällaista kuvaa minä meistä suomalaisista Amerikassa levitän. Sitten tulen käymään Suomessa tai erehdyn suomi24:n keskustelupalstalle. Ja mitä minä näen – uusavuttomia teinejä ABC:n kulmalla notkumassa viidentoistatonnin mopoautoineen. Haukutaan vanhempia ”ku se vitun faija ei suostu ostaa mulle uutta järkkärii ja joutuu lataa feseen näit vitun paskoi kamerakänny-kuvii”. Lasten lempiruokaa on Saarioisten pinaattiletut ja kouluruokaa sanotaan kotona paskaksi, että saadaan iskältä rahaa käydä välitunnilla Mäkkärissä. Kaukana ovat ne ajat, kun autettiin halkojen kantamisessa liiteriin tai osallistuttiin muuhun arjen pyörittämiseen. Nyt asutaan mukavasti rivitalossa, ruumiillisen työn hoitaa kiinteistönhuolto, arkea pyörittävät Saarioisten äidit ja kasvatuksesta pitää huolen Salatut Elämät. Teinitytöt ajetaan prinsessan elkein auton kanssa kouluun talvipakkasilla, kun ei merkkivaatteiden seasta löydy enää ainuttakaan oikeaa talvivaatetta. Ja sitten samaan aikaan, kun eivät lapset osaa enää kiivetä puuhun eivätkä leikkiä kirkonrottaa, ihmetellään kun liikalihavuus yleistyy ja yleiskunto sen kuin heikkenee. Katsokaapa peiliin.

Nyt suomalaiset pää pois sieltä mihin ei päivä paista. Lopeta se lorvailu ja ala tehdä asioita. Me emme ole mitään uusavuttomia luusereita, emmehän?

Voisimmeko olla sellaisia suomalaisia, kuin täällä maailmalla kerron meidän olevan? Olemme sen velkaa menneille polville, jotka rakensivat meille tämän hienon kotimaan.

ps. kirjoittaja pahoittelee raakaa yleistämistä, vaikka todellisuudessa maalaisjärkeä on Suomessa jäljellä vielä rutkasti.

Jenkki käy salilla

01/12/201215/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Olen nyt reilut kolme vuotta tarkkaillut amerikkalaisten kanssatreenaajien toimia kahdella eri salilla ja tehnyt tämän lisäksi erinäisen määrän muita havaintoja siitä, mitä paikallisilla saleilla todella tapahtuu.

Varoitan, että osa seuraavista havainnoista saattaa olla ikävästi leimaavia, vaikka olisivatkin todellisuudessa täysin kansakunnasta riippumattomia. Sillä onhan mahdollista, että muuallakin maailmassa hörpitään juoksumatolla juostessa veden sijasta Starbucksin miljoonan kalorin Caramel Macchiatoa.

Jenkki tietää kuinka kuntoillaan

• Televisiosta tulee salin puolella aina joko baseballia tai pöhköpalloa (amerikkalaista jalkapalloa). Siinä jää usealla kaverilla treenaaminen toissijaiseksi, kun katsellaan silmä tiukkana miten isot miehet juoksee soikean pallon perässä sukkahousut jalassa. Missä on Kauniit ja Rohkeat, kysynpähän vaan?

• Jätänpä kaikki kiekot tankojen päähän ja käsipainot pitkin poikin. Jenkit ne ovat kovia treenaamaan. Vetävät itsensä niin piippuun, ettei voimat enää riitä painojen nostamiseen takaisin telineisiin.

• Ihmettelin pitkään miesten keskuudessa vallitsevaa tyylisuuntausta, jossa jalat ovat sirot tikut ja yläkerta pienen jääkaappipakastimen kokoinen. Syy tähän valkeni vasta vähän aikaa sitten. Koska baariin puetaan farkut, eivät naiset näe jalkoja kuitenkaan. Kannattaa siis satsata kaikki paukut yläkroppaan ja pukea päälle kireä t-paita. Tietty!

• Tuonpas teini-ikäisen poikani salille ja laitan sille painonsa verran rautaa tangon päihin. Pari kertaa on joutunut jälkikasvuaan piiskaavalle isukille vihjaamaan, ettei liian suurilla painoilla treenaaminen tee teini-ikäiselle välttämättä kovin hyvää.

• Tämä puhelin-addiktoitunut kansakunta ei todellakaan jätä puhelinta kotiin tai treenikassiin treenin ajaksi. Kovasti ovat tärkeitä ihmisiä nämä paikalliset, kun puhelimen soidessa täytyy sarja jättää kesken ja reisipenkissä ährätessä voi aina lähettää pari tekstiviestiä ja päivittää Facebook-statuksen. Juoksumatolla kävelevistä ehkä joka kolmas puhuu jossain vaiheessa puhelimeen.

• Ai meillä on puhelinkonferenssi! No voihan se hoitaa samalla, kun käyn salilla. Handsfree vaan kiinni ja hyvin voi hoitaa yhden palaverin siinä vatsalihaksia tehdessä. Mahtaa kuulostaa vastapuolten korvaan mielenkiintoiselta se ähinän ja puhinan säestämä selvitys uusimmasta teknologista.

• Nykyteknologia mahdollistaa sen, että reisien lähentäjä-/loitontajalaitteessa treenatessa voi räplätä yhtä aikaa sekä iPadia, iPhonea että iPodiakin. Parhaimmillaan olen nähnyt näitä i-alkuisia laitteita yhden tytön sylissä yhtä aikaa neljä. Ja treenasikin samalla! Melkoinen saavutus.

• Nyt mä nostan mun paitaa ja otan mun seksikkäimmän Luke Perry -ilmeen. Ah, tavallaan itsensä peilailu kuuluu salilla treenatessa asiaan, jossain määrin. Paikalliset nuoret miehet tarkistavat vatsalihastensa tilanteen kuitenkin jokaisen sarjan välissä. Tytöt eivät ikinä. Miksiköhän?

• Tyyli ennen kaikkea. Sanokaa nyt, etteivät suomalaiset miehet käytä niitä puoleen reiteen asti pitkiä treenipaitoja, joiden hihansuut paljastavat koko kyljen? Yleensä tähän paitaan on vielä yhdistettynä shortsit, tennarit ja valkoiset säärisukat.

• Kaliforniassa paistaa aina aurinko. Jopa salilla ilta-aikaan, mikäli on uskomista niitä kavereita, jotka tulevat salille coolisti aurinkolasit päässään.

• Tässä maassa on ilmeisen huono valikoima urheilu-rintaliivejä. Noin 90 % salilla käyvistä naisista ei joko pue rintaliivejä ollenkaan tai pukee sportti-rintaliivien sijasta tavalliset liivit. Siihen olen jo tottunut, että täällä joka toisella naisella on pienen maitoauton kokoiset rinnat, mutta en koskaan totu siihen näkyyn joka syntyy, kun hypitään haara-perushyppyjä samaiset maitoautot ylös alas heiluen.

• Kaikki naiset eivät ole muutenkaan niin tarkkoja treenivarusteistaan. Treenivaatteeksi käyvät yhtä hyvin legginssit (takapuoli peittämättömänä tietenkin) kuin pyjamatkin. Joskus olen nähnyt naisen juoksumatolla Uggit jalassa. Onko niistä tullut jo lenkkari-mallikin?

• Pure Jenkki! Itsehän olen sen verran yksinkertainen ihminen, että purkkaa syödessä kaikki muut toiminnot häiriintyvät. Jenkki sen sijaan jauhaa purkkaa niin penkatessa, juoksumatolla kuin vatsarutistuksia tehdessäänkin.

• Syömisestä puheenollen, pitäähän sitä treenin aikana vähän tankata. Olen päässyt kerran todistamaan tapahtumaa, jossa mies söi burritoa kuntopyörällä ajaessa. Yääk.

• Ulkonäköön tulee panostaa, salillakin. Erityisesti latinotaustaiset tytöt panostavat treenimeikkeihinsä. Siinä ei paljon parane hikoilla, kun kasvoilla on hikeen liukeneva sotamaalaus. Myös hiuksiin panostetaan. Yleensä pitkissä hiuksissa on heti aamutuimaan kaunis kiharrus, joka sitten leijailee kauniisti puolelta toiselle crossarilla polkiessa. Vähänkö tunnen itseni hikoilevaksi Suomi-siaksi.

Kovasti tieteellinen tutkimus on suoritettu halpis-saleilla, joiden kuukausimaksu on alle 10 taalaa. Hienommilla ja hintavammilla ökysaleilla voi tilanne olla edellä mainittua parempi. Tai sitten vieläkin pahempi.

Jouluvalojen kilpavarustelu jatkuu

28/11/201215/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Niin oli ja meni kiitospäivä täällä jouluvalojen luvatussa maassa. Kuten Facebookissa mainitsinkin, pyörähti jouluvalojen kilpavarustelu muidenkin kuin yhden naapurin osalta käyntiin heti, kun ihmiset kalkkunaähkyltään kykenivät taas liikkumaan.

Vastapäisen naapurin etupihalle ilmestyikin varsin kattava valikoima erilaisia ilmatäytteisiä, sisältäpäin valaistuja hahmoja. Kyseessä on yksi typerimmistä jouluvalo-formaateista ikinä enkä ole vastaavaa nähnyt Suomessa. Ihan tässä sanat loppuvat kesken, erityisesti tuon vihreän, lähes talon korkuisen Grinchin kohdalla.

Jos nämä jouluvalot ovat karmeat päivänvalossa…