Minulta on aina toisinaan tiedusteltu, että minkälaisia tuliaisia minä Suomesta tänne Kaliforniaan mukanani kannan. Ja toden totta, purettuani laukut ja tehtyäni kaikista tuomisista kuvaamista varten ison kasan sängyn päälle, on pakko todeta, että kaikenlaista sälää sitä tuleekin kuljetettua mukana valtameren yli. Saatan hyvinkin olla ainoa, joka asuu Yhdysvalloissa, mutta hankkii deodoranttinsa Suomesta.

Siispä käytäkööt nyt kiusallisen yksityiskohtaisesti läpi kaikki suomituliaiset mitä matkalaukustani paljastui:

– huomattava määrä erilaisia irtokarkkeja

– huomattavan monta pussia Porvoon lakritsia

– savustuspusseja (en ole koskaan nähnyt niitä myytävän täällä…)

– lonkeroa!

– Läkerolin xylitol-pastilleja

– Auran sinappia

– Vanderbiltin deodorantteja vuodeksi (en ole löytänyt niitä täältä)

– Kultasuklaan käsintehtyjä suklaita ja tamperelaisen torimyyjän fudgeja

– Fazerin suklaalevyjä, Geisha-nameja ja kasa pätkiksiä

– tädin poimimia ja kuivattamia kanttarelleja

– Pentikin teesihti (tuon melkein joka kerta jotain pientä Pentikiltä)

Näiden lisäksi olen aikaisemmilta reissuiltani tuonut mukanani muun muassa näitä:

– suomenkielisiä kirjoja

– valkoisia muovikauhoja

– yskänlääkepastilleja

– muumimukeja

– raesokeria, vaniljasokeria, leivinjauhetta ja liivatelehtiä

– patapataa

– tiskiharjoja

– juustohöyliä

– huomattavan määrän kaikenlaisia karkkeja

– ulkotulia (niitä ei maastopalojen pelossa myydä täällä)

 

Pääosin kaikki tuliaiset ovat syötäviä, mutta mukaan mahtuu myös kaikenlaista pientä käyttötavaraa. Esimerkiksi suomalaisen veroista, varsin tavallista juustohöylää ei Yhdysvalloista löydy ja paikallisissa tiskiharjoissakin on aina jotain vikaa.

Mitäs te muut ulkosuomalaiset kuljetatte Suomesta mukananne maailmalle? Entäs te lomailijat, mitä Suomesta saatavaa on ihan pakko ottaa mukaan ulkomaanmatkalle?

Istun tässä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odottelen lähtöä. Tunnin päästä pitäisi olla jo ilmassa. Toivottavasti minulla ei ole ikkunapaikkaa, sillä kotimaan kaikkotessa horisonttiin en ehkä enää hallitse kyynelkanaviani.

Kuukauden matka Suomeen oli onnistunut. Vietin aikaa perheeni, ystävieni ja työkavereitteni kanssa. Kiitos kaikille teille, joita reissuni aikana tapasin ja anteeksi kaikki ne, joita en ehtinyt tavata. On ikävä jo nyt.

Toisaalta sydän hyppii ilosta. Kulta, mä oon tulossa kotiin…!