Illallinen hyvän ystävän kanssa, jutellaan niistä näistä ja siitä, kuinka ihanaa on tavata pitkästä aikaa. Aika kuluu kuin siivillä, edessä tunteja sitten tyhjentyneet lasit, ilma täynnä kuulumisia, naurua ja tunnetta, on niin kivaa olla tässä ja nyt.

Ilta hämärtyy ja viilenee, onkin aika jo lähteä. Halatessa ei tahtoisikaan päästää irti, kaupunki ympärillä on muuttunut pimeäksi. En yhtään tiedä milloin taas tavataan ja yht’äkkiä tuntuu kuin olisin aivan yksin.

Itkultani en saa sanottua, en puoliakaan siitä mitä haluaisin. Mutta minulla on ikävä jo nyt.

Tämä se on, kolikon kääntöpuoli. Suomiloma alkaa lähestyä loppuaan ja lopussa on vain hyvästit.