Että minä tykkään reissata! Enkä nyt tarkoita pelkästään hienoja ulkomaanmatkoja, vaan ihan sellaisia päivä- tai viikonloppureissuja johonkin automatkan päähän. Kaliforniassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa suomalaiselle maalaistytölle, ettei millään malttaisi pysyä viikonloppuja ihan vain kotosalla. Tälle viikonlopulle onkin tiedossa aivan erityinen reissu pohjoisen suuntaan yhdessä reilun sadan muun suomalaisen kanssa.

Koska maanantaina on Memorial Day, on tiedossa erikoispitkä viikonloppu. Meille Kalifornian suomalaisille se tarkoittaa matkaa Hauli Huvilalle, joka on suomalaisten oma leirintäalue Reedleyn kaupungissa keskellä Kaliforniaa. Memorial Day -viikonloppu on yksi neljästä vuotuisesta tapahtumaviikonlopusta, jolloin joen varrella sijaitseva mini-Suomi täyttyy suomalaisista sekä suomalaisesta ruoasta ja musiikista. Tänäkin viikonloppuna paikalle odotetaan n. 150 vierasta ja nyt, ensimmäistä kertaa, mekin olemme siellä!

Näin ollen O.C. hiljenee viikonlopuksi ja keskittyy parin päivän ajaksi olennaiseen. Ensi viikolla voin sitten kertoa kokemusta viisaampana minkälaisen viikonlopun tämä sekalainen seurakunta sai aikaiseksi. Hyvää viikonloppua teillekin!

Koska kesä on vihdoin saapunut, aurinko paistaa, on lämmintä ja mukavaa, päätimme viime lauantaina mennä päiväksi kiertelemään Venice Beachille  ja Santa Monicaan. Asuinpaikkamme Mission Viejossa on siitä mukava, että vaikka olemmekin hieman syrjässä Los Angelesin vilskeestä, ajaa täältä tarpeen vaatiessa isolle kirkolle ja rantakaupunkeihin alle tunnissa ilman ruuhkaa. Nappasin lauantain aikana muutamia kuvia teidän kanssanne jaettavaksi – kotiseutu tutuksi! Tällä kertaa esittelyssä Venice Beach.

Venice Beach

Ocean Front Walk – Venice Beachin kuuluisa rantakatu, jolla on kojuja, kaupustelijoita ja kuljeskelijoita joka lähtöön. Jos rehellisiä ollaan, niin ei Venice Beach ihan niin romanttinen paikka ole, kuin elokuvat antavat ymmärtää.

Hippimäisen elämäntyylin omaavia taidekaupustelijoita.

Venice onkin varsinainen taiteilijakaupunki. Täällä otetaan rennosti ja nautitaan taiteilijanvapaudesta imelän hajun leijaillessa siellä täällä. Kadunvarsilta saa ostaa niin tauluja, veistoksia kuin aloittelevien muusikoiden tuotantoakin.

Tämä on kuitenkin monille se todellinen syy tulla Venice Beachille. Lääkekannabis auttaa vaivaan kuin vaivaan ja sen hankkiminen täällä on helppoa, nopeaa ja laillista.

Mitäköhän outouksia nämä seinät olisivat taakseen kätkeneet?

Sopivasti ravintolan eteen oli telakoitunut bändi, joka piti huolen livemusiikista ruokailun aikana. Tässähän pääsi ihan lomatunnelmiin!

Ellen olisi jo syönyt toisaalla, olisi ehkä ollut pakko kokeilla minkälaiset mätöt tästä paikasta olisi irronnut. Maalarilla on ollut selvästi lääkitys kohdillaan, ehkä myös kokilla?

Botoxia ja marijuanaa samasta kojusta. Kiitos, mutta ei kiitos.

Skeittiparkki rannalla. Ei hullummat maisemat harrastaa!

Uusin villitys fillaririntamalla.

Venice Beachin poliiseilla ei varmasti montaa tylsää työpäivää ole.

Venice Beach on kuulu myös koripallokentistään eikä suotta – täältä on ponnistanut isoille areenoille moni ammattilaiskoripalloilija.

Jos haluat treenata julkisesti, se onnistuu parhaiten Muscle Beachilla. Tämä ulkoilmasali on sijoitettu aivan kävelykadun varteen. Kyllä kelpaa pullistella!

Paikka, jossa maisema muuttuu siistimmäksi ja Venice Beach Santa Monicaksi.

Vaikka Venice Beach ei välttämättä ihan lapsiperheiden lomakohteeksi sovikkaan, kannattaa se silti käydä tsekkaamassa mikäli näille kulmille reissuillaan eksyy. Viikoksi ei näiltä kulmilta kannata hotellia varata, sillä paikka on pitkälti nähty muutamassa tunnissa.

Opin viikonlopun aikana itsestäni jotain uutta. Pidän autolla ajamisesta. Toki moottoripyöräily vie kaikessa hauskuudessaan vielä voiton, mutta ei autolla ajaminenkaan hullumpaa ole. Itse asiassa ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni melko pitkän matkan ja mikä parasta – jossain muualla, kuin 6-kaistaisella moottoritiellä hillittömässä ruuhkassa. Yllättävän kivuttomasti taittui sadat ja taas sadat kilometrit autiomaa-maisemissa ja pakko sanoa, että lämpötilan lähennellessä neljääkymmentä, oli ihan mukavaa nahkapuvun sijasta ottaa rennosti ilmastoidussa autossa.

Itse asiassa suosittelen kaikille, jotka päättävät matkata Kaliforniaan, tutustumista tähän maisemiltaan varsin vaihtelevaan ja kauniiseen maahan muutenkin, kuin kaupunkilomailun merkeissä. Esimerkiksi meiltä, melkein meren tuntumasta, on vain muutamien tuntien ajomatka lumihuipuille tai autiomaahan keskelle ei mitään. Sanojeni vakuudeksi julkaistakoot viikonlopulta sekalaisia maisemakuvia ja ilmiöitä!

Neljäntoista tunnin ajomatka taittui huoltoauton ratissa rattoisasti 90-luvun hittejä kuunnellen, energiajuomaa siemaillen ja komeita maisemia katsellen.

Monien mahdollisuuksien liiketila myytävänä keskellä autiomaata.

Voisikohan vanhasta bensa-asemasta rakentaa vapaa-ajan asuntoa?

Silmänräpäyksessä maisemat muuttuivat saharamaisiksi kaikkine hiekkadyyneineen.

Vain kamelit jäivät uupumaan.

Tämä tässä on jenkkiviranomaisten tarkistuspiste lähellä Meksikon rajaa.

Kyseisellä tien pätkällä pysäytetään kaikki kulkijat ja varmistetaan,

että kyseinen kulkija on laillisesti maassa.

(Yritin toki ottaa kuvaa myös agenteista, mutta se ei kuulemma sopinut…)

Olisipa ollut mukava tietää etukäteen, että pelkän paikallisajokortin mukana

kantaminen ei riitä laillisen oleskelun vakuudeksi, vaan mukana olisi pitänyt olla

myös viisumi. Täällä siis vietettiin hetki jos toinenkin agenttien kanssa mukavia

jutellen ja selvitellen kuka on maassa milläkin luvalla. Loppujen lopuksi

vain yhdellä kuudesta oli tarvittavat paperit mukana, yksi seurueesta olisi 

periaatteessa pitänyt pidättää ja loppujen saada sakot…

Itselleni tuli melkoisena yllätyksenä, että lain mukaan minun tulisi kantaa

oleskelulupaa (ts. viisumia, joka on kiinni passissa) mukanani koko ajan.

Pakollinen ruokakuva. Kun kerran oltiin niin lähellä Meksikoa,

niin käytiin tietenkin syömässä meksikolaisessa ravintolassa.

Laughlinin kaduilla.

Tämä Nevadan perimmäisessä kulmassa, Colorado joen varrella oleva

casino-kaupunki, on huomattavasti pienempi ja kulahtaneempi kuin

uhkapelien mekka Las Vegas.

Katuperformanssi Laughlinissa.

Siipirataslaivaksi naamioitu Casino Laughlinissa.

Oli ihan pakko ikuistaa tämä hurmaava päivän asu Laughlinin kadulla…

Laughlin. Pieni kaupunki keskellä ei mitään.

Aikuisten kirjakauppa. Voisin kuvitella tarjontaansa kuuluvan melkoisen

valikoiman ihmisbiologiaa käsitteleviä teoksia.

Arizonassa matkalla motoristien pyhiinvaelluskohteeseen Oatmaniin.

Aaseja liikenteessä!

Ja totta, Oatman vilisi vapaana kuljeskelevia aaseja ihmisten

ja liikenteen seassa.

Route 66:n varrella Arizonassa olevassa Oatmanin kaivoskylässä

käy kuhina kerran vuodessa, kun Laughlinin River Run -tapahtumassa

olevat motoristit saapuvat paikalle pyörineen.

Route 66 ei välttämättä sovi kaikilta osiltaan herkkävatsaisille.

Tältä tieltä et halua ajaa ulos.

Niin ja Arizonan puolella ei muuten ole kypäräpakkoa.

Ruokaa tiellä!

Viikonlopun rientojen jälkeen suunnattiin suorinta tietä kotiin.

Ja kyllä sitä suoraa riittikin.

Siinäpä ne sitten oli, kaikki julkaisukelpoiset kuvat viikonlopulta. Pahoittelen ylipitkää kuvapostausta.