Seuraava tilanne on varmasti usealle miehelle tuttu. Lähetät näppärän tekstiviestin edellispäivänä tapaamallesi tytölle. Odotat kämmenet hikoillen tytön vastausta, hänhän puhelinnumeroaan antaessaan hymyili ja sanoi, että olisi kiva tutustua paremmin. Vastausta odotellessasi muistelet tyytyväisenä eilistä. Vietitte hauskan juttutuokion ja nauroitte yhdessä. Taidettiin siinä muutama syvällinenkin sana vaihtaa. Lähtiessään tyttö sanoi, että oli kiva jutella ja nähdään.

Tästä voisi tulla jotain.

Odoteltuasi vastausta puoli päivää, lähetät perään uuden viestin, jossa varmuuden vuoksi selvennät keneltä edellinen viesti oli. Muistathan minut? Puhelin kuitenkin pysyy vaiti. Seuraavana päivänä pitkään pohdittuasi päätät kokeilla puhelua, johon ei vastata. Hetkeä myöhemmin saat kuitenkin viestin: ”Jätä mut jo rauhaan”.

Siis mitä? Olisiko miehen pitänyt lukea naisen ajatuksia sen ensimmäisen vastaamatta jääneen viestin jälkeen ja ymmärtää, että nainen on nyt muuttanut mieltään? Oli miten oli, miehestä tuli juuri ahdisteleva sika.

Mikset sä vastaa? Onks sun puhelin rikki vai mikä nyt on?

(kuva: sxc.hu)

Olen kuullut tämän kaltaisia tarinoita miesten suusta jo useita. Kerätyistä puhelinnumeroista, joista ei koskaan saatu vastausta tai käskettiin suksimaan suolle, voisi kasata pienen puhelinluettelon. Samaan aikaan, kuin Facebook on noussut suureen suosioon yhteydenpito-kanavana, on siitä tullut myös näppärä paikka tehdä oharit. Baarissa yhteistuumin kännykällä lähetetty kaveripyyntö on seuraavana päivänä hylätty ja henkilö päätynyt estettyjen listalle.

Kuvittelin, että ilmiö riivaa ainoastaan sinkkuja ja parisuhdekuvioita, mutta olin väärässä. Ilmiö on saapunut myös kaveririntamalle. Kerrotaanpa esimerkki. Tapasin eräissä bileissä paikallisen nuorennaisen, jonka kanssa juttelin pitkään niitä näitä. Kerroin olevani seudulla uusi enkä vielä tuntenut montaakaan ihmistä. Hän halusi ehdottomasti viedä minut shoppailukierrokselle, lounaalle ja muihin tyttöjen juttuihin.” Tästä saat uuden ystävän”, hän sanoi. Oli jo puhettakin milloin hänellä olisi töistä vapaata. Sovittiin, että palataan asiaan Facebookissa ja varmistettiin vielä, että hän minut sieltä löytää. Siitä on nyt aikaa kuukausi eikä mitään ole kuulunut. Viikkoa myöhemmin toistui sama, toisen mukavanoloisen nuorennaisen kanssa. Tällä kertaa aloitteen yhteydenpidosta tein minä, mutta kokemuksesta viisaampana ja käyttäen sanamuotoa ”jos haluat”. Hän vastasi, että tottakai. Tarvitseeko edes sanoa, että hiljaista on ollut? Kolmantena esimerkkinä voisin mainita jo tuttavaksi laskettavan naisen, jonka kanssa törmäiltiin aina toisinaan samoissa tapahtumissa. Joka kerta hän sanoi haluavansa viedä minut lounaalle lempiravintolaansa, ehdottomasti! Ensimmäisen sovitun päivän peruuttaminen oli vielä ok. Sattuuhan sitä, itsellenikin. Toinen peruuttaminen siirsi lounasta viikolla. Kolmas kahdella ja neljäs… no, ei siitä lounaasta koskaan tullut mitään.

Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että olen kuullut myös miesten osaavan saman tempun, eli olemaan vastaamatta edellispäivänä tapaamansa naisen puheluihin. Mutta en ole koskaan kuullut, että mies olisi jättänyt vastaamatta kaverilliseen yhteydenottoon tai suunnitelleensa tuttavansa kanssa viikkotolkulla  illanviettoa ja peruneensa sen viidesti.

En siis voi kuin todeta, että vanha sanonta ”Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa”, pitää joidenkin kohdalla paikkaansa. Mistä tässä ilmiössä on oikein kyse? Minkä takia olla itse aktiivisesti vaihtamassa yhteystietoja tai jopa itse ehdottaa sitä, ellei sitten kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla jatkossa tekemisissä? Tai miksi antaa baarissa puhelinnnumeroa, jos ei kuitenkaan haluaisi vastapuolen soittavan? Miksi on niin vaikeaa sanoa ”ei kiitos” tai vain jättää turhat yhteiset ajanviettosuunnitelmat keskusteluista pois?

 

Pohdiskelin hetken ja päädyin seuraavaan:

1. Järkeilin, että kyseessä voi olla näppärä keino päästä sitkeäksi käyvästä jututtajasta eroon. Teeskentelet lähtöä ja heität hölmöä puhelinnumerolla. Siinäkös sitten soittelet.

2. Tai ehkä hän haluaa olla ystävällinen ja pelkää, että loukkaa jos kertoo, ettei haluakkaan leikkiä samalla hiekkalaatikolla. Fiksua. Sehän ei juurikaan loukkaa jos jätetään vastaamatta yhteydenottoyrityksiin.

3. Naista alkaa myöhemmin kaduttamaan. Illalla yhteystietojen antaminen tuntui vielä loistavalta ajatukselta, mutta yön yli nukuttua tilanne olikin jo toinen. Mitä jos se olikin joku hullu?

4. Kaveri baarissa oli ihana ja tuli sille sitten annettua puhelinnumero. Harmi vain, että sen jälkeen tuli sitten vielä ihanampi ja… no, se ensimmäinen kaveri nyt sitten vain jäi. Hupsis!

5. Kännissä tuli oltua ääliö. En todellakaan muista kuka se tyyppi oli, joka seuraavana päivänä tekstasi. Ei ainakaan mikään komea, kun en muista!?

6. Olisihan sen eilisen kaverin kanssa ollut kiva tehdä jotain myöhemminkin. Mutta kun mulla on jo niin paljon ihania ystäviä ja tärkeämpää menemistä, että en mä oikein ehdi. Mut hei, ei muistella pahalla! Ainakin sait jutella mun kans hetken!

 

Eli seuraavan kerran, kun puheluusi tai muuhun yhteydenottoon ei vastata, voit arpoa itsellesi onnennumeron 1-6. Katso yltä numeroa vastaava selitys ja tyydy kohtaloosi.