Sinä muutit tänään pois talosta, jossa asuit vuokralla yli kaksi vuotta. Minä kuvittelin, että sinä tietäisit, mitä vuokralla asuminen tarkoittaa. Ajattelin, että ymmärtäisit käyttäväsi jotain, joka on toisen omaa. Jotain, joka on ehkä ollut jonkun toisen koti ja jolla on tunnearvoa. Jotain, jolla on monen sadantuhannen rahallinen arvo. Mutta et sinä kai ymmärtänyt.

Sinä tiesit muuttavasi täysin remontoituun asuntoon. Sellaiseen, jonka keittiötasoa ei kukaan ennen sinua ollut käyttänyt. Tiesitkö muuten, että sitä vessankaapistoa, jonka laatikot sotkit jollain mustalla, jota ei saa pesemällä pois, ei ollut kukaan muu täyttänyt tavaroillaan ennen sinua? Kyllä sinä varmasti tiesit, mutta ehkä halusit siihen oman kädenjälkesi. Oli muuten ystävällistä, että olit laittanut sen toisen kaapiston vuotavan vesilukon alle viilipurkin, mutta mitä ihmettä kaapin kahtia haljenneelle ovelle oli tapahtunut? Entä mihin vessanovesta katosi lukko?

Minäkin tykkään tehdä vuokra-asunnosta itseni näköisen pienillä yksityiskohdilla. En silti olisi liimannut valkoisiin oviin ja ikkunoihin mustia, takapuolen kokoisia, tribaalikuvioisia sisustustarroja, joita ei saa irti. Jos haluat, voit tulla hakemaan tarrasi takaisin, vaihtokauppana voisin vaikka ottaa sen makuuhuoneen kattovalaisimen, joka lähti mukaasi. Huomaan myös, että sinusta oli mukavaa vaihdella asuntoomme lukkoja, mutta miksi ihmeessä laitoit makuuhuoneen välioveen ulko-oven lukon? Ehken edes halua tietää mitä teillä siellä visusti lukittujen ovien takana tapahtui, mutta voisinko silti saada takaisin sen alkuperäisen lukkopesän?

Ihailen kaikesta paistavaa sinnikkyyttäsi. Sinä porasit olohuoneen seinään reiän, jotta saisit television myös makuuhuoneeseen. Et lannistunut, vaikka ensimmäinen porauksesi osui runkopalkkiin. Sinä porasit uudelleen pari senttiä sivuun. Sekin reikä osui runkopalkkiin, mutta jatkoit sinnikkäästi yrittämistä. Kolmas kerta toden sanoo. Kolmas, se kaikkein suurin ja rosoisin reikä meni lopulta läpi makuuhuoneeseen saakka. Jos olisit soittanut minulle, olisin voinut kertoa, että läpivetoaukko oli jo olemassa. No, nythän niitä on sitten kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta. En tiedä oliko enemmän onni vai harmi, ettet osunut poratessasi sähköjohtoihin.

On hienoa, että jälkikasvusi on kiinnostunut kuvataiteesta. Voisin kuitenkin kuvitella, että mikäli sinulla on vara maksaa puolentoista tuhannen vuokraa, olisi sinulla vara ostaa lapsellesi piirrustuspaperia. Liekö paperit sitten päässeet loppumaan, mutta lapsesi ehti reilun kahden vuoden aikana piirtää kolmen eri huoneen seinille. Niin myös sille tapetille, jollaista en muistanut asuntoon edes laittaneeni. Koska en erityisemmin nauti tapettien irti repimisestä, olisi mielestäni vähintäänkin kohtuullista, että sinä tekisit sen, olethan tapetin seinään liisteröinytkin. Havaitsin muuten, että olet viihtynyt poranvarressa myös siinä huoneessa, jossa lapsesi harjoitti taiteita. Samalla tavalla, kuten ei lapsesi erottanut piirrustuspaperia seinästä, et sinäkään osannut porata reikää seinän lävitse suoraan, tuhoamatta seinän toisella puolella ollutta käsin petsattua jalkalistaa. Enkä muuten tiennyt, että kukaan voisi hukata kattolistaa, mutta sinä mestari onnistuit siinäkin.

Eniten minua harmittaa se aivan uusi parketti. En ole vielä kysynyt, mutta olen melko varma, että 150 neliötä erikoisvärjättyä parkettia on melko kallista hioa, petsata ja lakata uudelleen. Samalla, kun sinä parkettien partaveitsi ilmeisesti rullaluistelit parketeillamme, olet kai tullut törmäilleeksi niihin allergiaystävällisiin, mutta pinnaltaan herkkiin maa-ainesmaalein maalattuihin seiniin. En nimittäin löytänyt yhtään seinää, jota ei tarvitsisi paklata ja maalata uudelleen.

Siitä minä kuitenkin olen onnellinen, että et enää muuttanut vuokralle, vaan tajusit rakentaa oman talon. Toivottavasti otit mukaasi ne kummitukset, joita sanoit talossamme vaeltavan.