Viikonlopun matkalle valmistautuessani tajusin, että on jälleen se aika vuodesta, kun on pakko suunnata bikinikaupoille. Täällä kun bikineillä on sen verran paljon käyttöä, että ne saa uusia käytännössä melkein joka vuosi. Niinpä suuntasin läheiseen outletiin, jossa roikkui noin viidentoista metrin mittainen räkillinen erilaisia uima-asusteita. Jo pelkästään tuon psykedeelisen värisen bikinisekamelskan katsominen sai tuskanhien nousemaan pintaan. Ryhdyin urheasti keräämään sovitettavia pareja kärryihin samaan aikaan, kun vieressä valikoimia selaillut vanhempi nainen totesi, että minun kaltaiseni sopusuhtaisen naisen on varmasti helppoa ostaa bikinit. Ja katinkontit, ajattelin.

Nämä bikinit saivat jäädä kauppaan, kun päälle kiskaistuna väristä tuli mieleen Sabrina. Ei vaan pysty.

Pelkästään oikean koon löytäminen on yhtä tuskaa. Osassa bikineistä koko on ilmoitettu numeroin 2-16, kirjaimin XS-XXL taikka kuppikoon mukaan. Kuppikoko ei tietenkään automaattisesti täsmää rintaliivien kanssa eikä kirjain- tai numerokoko vaatekoon kanssa. Oikea koko vaihtelee suuresti myös valmistajan ja mallin mukaan. Kun perinteisten lappubikineiden kooksi riittää M, tarvitaankin toisessa mallissa kooksi vähintään L. Ja sen L-kokoisen bikiniyläosan mukana myydään tietenkin L-kokoinen alaosa, joka yleensä on liian suuri. Tietyn malliset bikinit eivät taas istu kauniisti päälle, olivatpa ne mitä kokoa tahansa. Rinnat ovat liian pienet, liian isot, liian ylhäällä, liian alhaalla tai takamus liian pysty, leveä tai lättänä. Toisaalta niskan takana olevia naruja löysäämällä tai kiristämällä saattavat ne vähän vääränkin kokoiset bikinit istua päälle, joten pakkohan niitäkin on kokeilla, varmuuden vuoksi.

Itselleni bikinien ulkonäkö on huomattavasti vähemmän hankaluuksia aiheuttava seikka, kuin koko ja malli. Muutamia kriteereitä minulla kuitenkin on. Bikinit eivät saa näyttää enemmän alusvaatteilta kuin uikkareilta ja ne täytyy voida kastella ilman, että niistä näkyy läpi tai ne putoavat päältä. Myös sellaiset bikinit, joiden ulkomuoto luo mielleyhtymiä tiettyihin julkisuuden henkilöihin, ovat auttamattomasti poissa laskuista.

Sitten on vielä se sovitusrumba. Riisutaan ja mietitään samalla, kuka sovituskopin turvakameroita katselee. Kokeillaan yläosia, kurotellaan selän taakse sitomaan nauhoja, kiristetään niskanaru, irroitetaan narujen väliin jääneet niskavillat ja pyyhitään hikeä, kun narut menivät umpisolmuun. Ja se alaosan sovittaminen alushousujen päälle! Auta armias, jos et ole varautunut bikinien ostamiseen ennalta ja olet ajattelemattomuuttasi pukenut päällesi hipsterit. Yritäpä siihen päälle sitten sovitella bikineitä ja visioida mielessäsi miltä ne näyttäisivät ilman alla olevia mummokalsareita.

No, lähemmäs kymmenen bikiniparia myöhemmin löytyivät lopulta ne sopivat. Hiestä märkänä ja tukka sekaisin suuntasin kassalle, jossa edessäni oli se sama valikoimia selaillut vanhempi naisihminen. Hän osti omansa sovittamatta, puhtaasti koon perusteella. Se kun on ollut sama jo kymmenisen vuotta.

Lopulta päädyin näihin Betsey Johnsonin mustiin bikineihin ja niiden vierestä löytyneeseen hattuun.

Sivistyneiden ihmisten mielestä tässä ei ole varmasti mitään hauskaa. Mutta tällainen tolvana ei voi olla hihittelemättä joka kerta, kun näkee vaateräkissä roikkumassa James Perseen tuotantoa. Muistan vielä, kuinka ensimmäistä kertaa Las Vegasissa käydessäni näin James Perseen liikkeen ja ne koiran kokoiset kirjaimet valotaululla, jotka muodostivat yhden suomen kielen kauneimmista sanoista: perse. Olin pudota naurusta Perseelleni. Ei nimi vaatemerkkiä pahenna, mutta tuon nimiseltä mieheltä saattaisi naimakauppojen yhteydessä jäädä sukunimi ottamatta.

My name is Perse, James Perse

Silloin, kun minä olin pieni, meidät naperot puettiin sukupuolta korostamattomiin ruskeisiin ja sinapinkeltaisiin vaatteisiin. En tiedä yritänkö nyt aikuisiällä kompensoida tuota menetettyä värikylläisyyttä vai taistella vanhenemista vastaan, mutta ostin juuri itselleni neonpinkit farkkushortsit sekä paidan ja hupparin samasta väriskaalasta.

Olenko muka liian vanha käyttämään nuorten vaatteita?

Nyt voin vielä puolustella ostoksiani muoti-ilmiöllä, sillä neonpinkki tuntuu olevan yksi kauden kuumimmista väreistä. Pakko kuitenkin myöntää, että naistenosastolta ei pinkkiä löydy ja siksi eksynkin kerta toisensa jälkeen ostoksille nuortenosastolle. Voisinkin sanoa, että 80 % siitä ajasta, kun en pukeudu treenivaatteisiin, pukeudun kuin pahaiset kakarat ja loput 20 % ajastani yritän leikkiä aikuista. Mutta onko siinä sitten jotain väärää, että karvan alle kolmekymppinen tekee ostoksensa nuortenosastolla?

Pidän kirkkaista väreistä, hassuista leikkauksista ja valmiiksi kulahtaneista vaatteista. Eikä minua juuri häiritse, vaikka erottuisinkin massasta. Kuitenkin taannoin, kun kampaajani sanoi minulle, että mustaksi värjätty tukka on teinien juttu samalla tavalla, kuin pinkki on nuorten ja lasten väri, nousivat niskakarvani pystyyn. Olisiko minun todella pakko muuttaa pukeutumistani aikuismaisempaan suuntaan sitten, kun ikäni kakkosen sijaan alkaakin kolmosella? Vaikka eihän sitä tiedä, jos kaikki muuttuu kuin napista painamalla 21. toukokuuta, elämänviisari kääntyy iltapäivän puolelle ja muutun tylsäksi ja vakavaksi aikuiseksi.

Sitä odotellessa. Taidanpa lakata kynnet, vaaleanpunaiseksi.

Myönnetään, olen hurahtanut kenkiin pahemman kerran. Oikeastaan kenkiin hullaantuminen tapahtui samaan aikaan, kun muutin ison meren tälle puolen ja syykin on selvä. Valikoimat ovat paremmat, hinnat edullisemmat ja kauniita kenkiä voi käyttää vuoden ympäri pilaamatta niitä loskassa ja vesisateessa.

Kenkien suhteen ei Las Vegasin matka pettänyt tälläkään kertaa. Hotellien alakerroissa olevat ostoskeskukset ovat täynnä kenkäkauppoja, joiden valikoimista löytyy kenkiä aina Pradasta halpismerkkeihin. Ei siis tullut yllätyksenä, että päätin tälläkin kertaa tuoda itselleni tuliaiset kenkien muodossa. Ostopäätöksen tekeminen ei kuitenkaan ollut helppoa ja juuri sen oikean kenkäparin löytäminen vaati kymmeniä sovituksia ja kilometritolkulla ravaamista ostoskeskuksesta toiseen.

Niitit ja umpikorot ovat yöelämän tehokkaimmat katseenkääntäjät.

Fendin tyylinäyte umpikorkokengistä.

Bakers-nimisessä kenkäkaupassa on aina ale.

Askel olisi varmasti höyhenenkevyt Balenciagan ”siipikengillä”

Näitä Gagamaisia kenkiä oli pakko kokeilla.

Voitko kuvitella, että näillä oli oikeasti hyvä kävellä!

Miu miun bilekengät nätissä rivissä.

Las Vegasin laitamilla olevasta Boot Barnista

löytyy bootseja jokaiseen makuun.

…ja niitä bootseja on PALJON.

Mitkä kengät sitten lopulta lähtivät kanssani kotiin? Tähän ikään mennessä kokemuksen syvä rintaääni korvissani on jo muodostunut sen verran kuuluvaksi, että hankin ainoastaan kenkiä, joilla voi myös kävellä ja tarvittaessa myös juosta. Loppujen lopuksi kun niitä tilaisuuksia, joissa istut kauniisti aloillasi kävelemättä metriäkään, on aika vähän. Pelkät kävelyominaisuudet eivät kuitenkaan riitä. Kengissä täytyy olla sielukkuutta – jokin juttu, joka kääntää päät. Näistä syistä päädyin lopulta Chinese Laundryn puolipitkiin saappaisiin, jotka ovat korkeakorkoisiksi kengiksi erittäin hyvät kävellä (kevyt kenttäravikin sujuu) ja keräävät katseita – erityisesti lähikaupassa.

Monista vaihtoehdoista voittajaksi selviytyivät lopulta

nämä Chinese Laundryn söpöläiset.

Kuten aikaisemmin vihjaisinkin, tarkastelen elämää loppuviikon Las Vegasissa. Tämä keskellä erämaan pimeyttä kuumana hehkuva kaupunki ei koskaan nuku. Bileitä bileiden perään, pelikoneiden taukoamatonta kilkatusta, yökerhoja, tanssityttöjä, kaikkea niin paljon ympäri vuorokauden, että syvällä casinojen uumenissa on helppoa menettää rahojensa lisäksi myös ajantaju. Suomalaiselle Las Vegasista tuleekin ensimmäisenä mieleen jättikokoinen ruotsinlaivasimulaattori. Ja aivan kuten ruotsinlaivakin, on Las Vegaskin suosittu matkakohde erilaisille kaveriporukoille.

Las Vegasiin saapuvat juhlijat ottavat kaupungista kaiken irti ja tuntuvat sokeasti luottavan vanhaan sanontaan ”What happens in Vegas, stays in Vegas”. Ja minä todella toivon, etteivät kaikki Vegasin ilmiöt yltäisi kaupungin rajojen ulkopuolelle. Nimittäin estojensa ja aivojensa lisäksi suuri osa vierailijoista tuntuu jättäneen kotiin myös tyylitajunsa.

Naisten keskuudessa on yksi vallitseva tyylisuunta ylitse muiden – vesirajamittainen sukkamekko. Ei ole väliä oletko menossa katsomaan showta, pelaamaan pokeria, shoppailemaan, illalliselle tai yökerhoon, Vegasissa et voi ylipukeutua. Vesirajamekko yhdistettynä nuoreen, vielä kehittymättömällä itsetunnolla varusteltuun naisenalkuun, on kuitenkin hirvittävä tyylimoka. Mekko, jonka helma loppuu hädin tuskin pakaran alapuolelle, vaatisi kantajaltaan jäänkovan itsetunnon, jotta hän voisi mekkonsa kantaa ylpeästi. Sen sijaan, että mekon kantaja keskittyisi olennaiseen, käyttääkin hän kaiken aikansa nykiäkseen mekon helmaa alaspäin aina kolmen askeleen jälkeen, pöytään istuessaan tai pöydästä noustessaan. Sääntö numero 1: Jos et voi kumartua mekossasi ahteriasi paljastamatta ja vilauttelu häiritsee sinua, osta pidempi mekko.

Yleensä edellä mainittu vesirajamekko on Vegasin yössä yhdistetty erittäin korkeakorkoisiin korkokenkiin. Ja taas mennään metsään. Korkokenkien kanssa pätee nimittäin sama viidakonsääntö kuin mekoissakin – ne eivät ole askeleistaan epävarmoja naisia varten. Mikään ei ole rumempaa, kuin korkokengillä haparoiva kävely polvet koukistettuina ja jalkaterät sisään käännettyinä. Siinä ei paljon kolmen tonnin merkkikengät pelasta. Voi tulla pienoisena yllätyksenä, mutta tässä maassa vain harva nainen osaa kävellä korkokengillä oikein.Sääntö numero 2: Mikäli päädyt ostamaan ne kaupan korkeakorkoisimmat kengät, opettelethan kävelemään niillä ennen kuin lähdet ihmisten ilmoille.

Ja viimeisenä vuorossa miehinen tyylimoka. Niitä syvästi inhoamiani pikkutakkeja on liikkeellä aivan liikaa. Se ei kuitenkaan ole synneistä suurin. Miesten keskuudessa on nimittäin syntynyt merkillinen tyyli yhdistää pikkutakki kravaatilla, farkut ja… tattadadaa – skeittikengät! Kahden promillen jälkeen minä voisin ehkä sietää tuon yhdistelmän, mutta ilman alkoholimyrkytyksen alle jääviä lukemia ei tumman puvun yhdistämistä lenkkareihin voi sulattaa. Hyvänen aika sentään, kaupat ovat pullollaan toinen toistaan tyylikkäämpiä miesten kävelykenkiä ja miehet laittavat jalkaansa lenkkarit puvun housujen kanssa! Sääntö numero 3: Skeittaamaan, lenkille ja yöelämään on olemassa omat kenkänsä. Käytä siis kenkiä siellä mihin ne ovat tarkoitetut.

Onneksi me suomalaiset olemme tuulipukuinemme ihan eri kastia kuin jenkit.