Melko suuri osa ihmisistä keräilee tai on ainakin joskus kerännyt jotakin. Jos ei aikuisiällä, niin ainakin sitten lapsena. Vai voitko väittää, ettet koskaan olisi kerännyt kiiltokuvia, keräilykortteja tai tarroja?

Asiaa tiedusteltuani on lähipiiristäni löytynyt jos jonkinlaista keräilijää. On Star Wars -figuurien, erilaisten pöllötavaroiden, tietokonepelien, aseiden, Mariskoolien, seinäkellojen ja partakoneiden keräilijöitä. Niin, kerätähän voi melkein mitä vain, kaikkea kahvinkeittimistä aina vanhoihin traktoreihin. Ja onhan sitä itsekin tullut keräiltyä vuosien varrella jos jonkinlaista tilpehööriä.

Suomessa käydessä kävin ihailemassa sukulaismiehen seinäkellokokoelmaa. Kuvassa murto-osa kaikista kelloista. Voi sitä tikityksen määrää!

Jo varhaisina lapsuusvuosina mummoni johdatti minut keräilyn pariin kiiltokuvien ja postimerkkien muodossa.Vaikkei postimerkit lopulta jaksaneet minua kovin montaa vuotta kiinnostaakaan, oli liekki kaikenlaiseen keräilyyn syttynyt. Postimerkeistä siirryin ikätovereitteni tavoin kirjepapereiden, tarrojen ja ALF-keräilykorttienkeräilijäksi. Näiden lisäksi keräilin erilaisia servettejä, lukujärjestyksiä, pieniä kiviä, pikkuautoja ja Kinder-yllätyksiä. Sitten teini-ikäisenä tulivat muumimukit ja veivät mennessään. Nyt 16 vuotta myöhemmin minä keräilen muumeja edelleen. Kokoelmani ei kuitenkaan ole täydellinen ja hyvä niin. On eri asia keräillä ja saada iloa tekemistään löydöistä, kuin vain omistaa kokoelma, jota ei voi enää täydentää.

Mitäs te lukijat keräilette tai olette joskus keränneet? 

ps. Ne lapsena kerätyt kirjepaperit ovat edelleen tallessa, vaikkei kokoelma olekkaan kasvanut sitten lapsuusvuosien. Minä kun aina ajattelin, että jonain päivänä vielä antaisin ne jälkikasvulleni. Koska jälkikasvua ei perheeseemme nyt sitten kuitenkaan ole odotettavissa, tarjosin pitkällisen harkinnan jälkeen, luopumisen tuskasta huolimatta, kokoelmaani eräälle pikkutytölle. Tämä katseli papereita aikansa niihin koskematta ja kysyi: ”mitä mä tämmösillä teen, eihän tällaisia kukaan enää käytä”. Sillä hetkellä pikkutyttö sisälläni pillahti itkuun. Kirottu, sieluton sähköposti.

Se alkaisi tämä kesä olla tässä, sanovat. Pian koittaa aika, kun paikalliset vetävät Uggit jalkaansa(yhdistettynä t-paitaan), villatakit tiukemmin ylleen (shortsien kanssa) ja pipot päähän (sandaalit jalassa). Nythän on syksy, herranenaika!

Jos sinetöisi ovet ja ikkunat, unohtaisi ilmastoinnin päälle ja eläisi pelkän postiluukusta putoilevan tiedon varassa, voisi tosiaan kuvitella, että käsillä on ihan oikea syksy. Sen verran syysmeiningeissä ollaan näissä paikallisissa vaate- ja sisustuskuvastoissa, vai mitä olette mieltä?

Kuvastot väittävät, että nyt on syksy.

Ovatkohan ne tekijät katsoneet milloin viimeksi ulos toimiston ikkunasta?

Todellisuudessa syysvaatteita tarvitaan vasta parin kuukauden päästä, jos edes silloin. Paikalliset kyllä ryhtyvät kääriytymään syysvaatteisiin heti, kun syyskuvastot julistavat syksyn alkaneeksi. Onkin jokseenkin koomista, että samassa kassajonossa saatan olla minä sandaalit ja shortsit jalassa ja edelläni nainen talvihatussa ja -saappaissa. Mutta minä nyt en vain pysty pukeutumaan syysvaatteisiin, mikäli lämpötila kohoaa yli +20 asteen. Sehän on suomalaiselle kesäkeli!

Se on kyllä sanottava, että kovin ihanilta näyttävät nuo tulevan kauden syystamineet. Harmi vain, että niille on niin kovin vähän käyttöä täällä. Olisi ihanaa kääriytyä syksyksi ja talveksi vähän tukevampaan vaatetukseen ja kerätä ehkä hieman vararavintoa ympärilleen talven varalle, kun ei niitä sääriä kukaan kuitenkaan farkkujen alta näe. Mutta ei. Pakko pitää ympärivuotinen bikinikunto.

Tulevaisuus ei järin syksyiseltä näytä.

Kiitos, sinä teini-ikäinen minä, joka päätit olla kouluttamatta itseäsi liian paljon ja tekemättä itsestäsi liian tärkeää. Kiitos, kun mukavuudenhaluisena valitsit ammatin sillä perusteella, että sitä voisi ehkä joskus harjoittaa kotoa käsin. Kiitos, kun tiesit mitä halusit ja missä olit hyvä. Säästit minut paljolta päänvaivalta tekemällä oikeita päätöksiä jo silloin 15-vuotiaana, kun lähettelit yhteishakupapereita eri oppilaitoksiin.

SINUN ALIKOULUTTAUTUMISESI ANSIOSTA EN OLE NYT TYÖTÖN.

Ei ole liian montaa ammattia, jota voi harjoittaa rapakon takaa etänä Suomeen. Ja kuitenkin minulla on sellainen ja vieläpä työnantaja, joka etätyöskentelyni sallii. Mikäli olisin lääkäri, päällikkö tai johtaja, olisin puolison roolissa Kaliforniaan ilman työlupaa muuttaneena nyt työtön. Vallitsevassa tilanteessa voinkin taputella itseäni selkään. Kannattaa olla mieluummin vaivaiset kaksi vuotta kouluja käynyt, mutta vahvalla työmotivaatiolla varustettu amis, kuin opiskella vuosikausia hienoon ja vastuulliseen, jatkuvaa läsnäoloa vaativaan ammattiin.

Enpä olisi uskonut, että alikouluttautumisestakin voisi olla hyötyä. Turhaa ne ensimmäisessä työpaikassani nälvivät, etten kouluttamattomuuttani tunne alan ammattitermejä eikä minusta koskaan olisi hienoihin titteleihin ja vastuullisiin tehtäviin. Duunari mikä duunari. Että aurinkoisia terveisiä vain sinne, kun talven tullen raappaatte jäätyneitä autonikkunoita auki asiakaskäynnille lähtiessänne. Olen edelleen duunari, mutta ainakin saan tehdä töitä halutessani vaikka uima-altaan reunalla.