Kyselin uteliaisuuttani viime kirjoituksessani miehiltä, mikä meissä naisissa onkaan se ensimmäinen juttu, joka herättää heidän mielenkiintonsa. Samalla kysäisin, mikä vastaavasti saa kiertämään naisen kaukaa. Nyt on miesten vuoro kuulla mikä meidät naiset saa teistä kiinnostumaan, tai päinvastoin. Vastata voin vain omasta puolestani, mutta teillä naispuolisilla lukijoilla on aiheeseen varmasti sananen sanottavana. Eli nyt pojat tarkkana!

Kaivetaanpa esiin sisäinen sinkkuni ja listataan pari faktaa. En voi sietää tärkeilyä. Esimerkiksi pikkutakin käyttäminen henkii minulle turhantärkeydestä ja tekorentoudesta. Mutta eipä hätää, te kaikki pikkutakkiset miehet. Teitä varten on varmasti olemassa sievoinen lauma jakkupukuisia naisia. Minä olen liian maalainen uimaan teidän pikkutakkeihinne.

Jostain syystä minua useinmiten lähestyvät ne kaikkein kännisimmät miehet. Juuri ne, jotka eivät vielä viidennen ei-kiitoksen jälkeenkään ymmärrä kadota paikalta. Mies, kännissä olet ääliö. Okei, ainakin vahvassa sellaisessa. En voi sietää sitä, että minun on jutellessamme pelättävä sitä, että oksennat kengilleni. Myös räkänauru sekä räkäkännisen sönkötys saavat hermoni kiristymään. Muutoin perus inhokkeihin kuuluvat kaljamahat, yli kuusikymppiset, kähmijät ja sen sellaiset.

Kuten edellisen kirjoitukseni viesteissä vihjaisinkin, näin oman mieheni ensi kertaa muualla kuin baarissa. Itse asiassa, en koskaan edes uskonut, että löytäisin itselleni miehen yöelämästä. Joten miehet, pitäkää ne silmät auki muuallakin. Joka tapauksessa, miehessäni huomioni kiinnitti ensimmäisenä kalju. Useilla meistä on ulkonäön suhteen joitain mieltymyksiä ja minulla se on hiuksettomuus. Hyvä on, myönnettäköön, että oli siinä katseessakin jotain. Jotain, joka saa vielä tänä päivänäkin jättämään pari sydämenlyöntiä välistä. Seuraava seikka (myös ulkonäöllinen, enhän ollut vielä jutellut hänen kanssaan) oli pituus. Kokemuksen opettamana olen tullut siihen tulokseen, että pitkä mies on ennen kaikkea käytännöllinen. Hän ylettää keittiönkaappien ylimmälle hyllylle, pystyy maalaamaan seinät myös katonrajasta ilman tikkaita ja on helposti paikannettavissa ihmispaljoudesta. Näiden kriteerien täyttyessä on kasassa hyvät eväät ryhtyä selvittelemään myös muita ominaisuuksia.

Jos syvälliseksi mennään, eli teoreettiseen tilanteeseen, jossa silmäni olisivat sidotut ja mielenkiintoni heräisi jostain muusta, kuin ulkoisista ärsykkeistä, olisi takuuvarma herättäjä miehen ymmärrys typeristä vitseistäni, alati viljellystä sarkasmistani ja muka-nokkelista kommenteistani. Ne hiljaiset hetket, jolloin kumpikaan meistä ei keksi mitään sanottavaa, ovat tuhoon tuomitsevia. Ujous ja pidätteleväisyyskään eivät minuun pure. Muutoinhan minä olen varsin helppo, mutta luojan kiitos – naimisissa.

Luovutetaanpa kirjoitusvuoro lukijoille. Nainen, mikä miehessä herättää mielenkiintosi? Ja mikä takuulla jättää herättämättä? Miehet, ottakaa opiksi.

Kyseinen aihe on viime aikoina pulpahdellut pinnalle tämän tästä, kiitos vastikään sinkkuuntuneiden miesystävieni. Kuvittelin, että valikoiminen on naisten yksinoikeus ja etteivät miesten vaatimukset olisi järin suuria, sillä kaikkihan tietävät, kuinka ronkeleiden käy. Olin kuitenkin mitä ilmeisemmin väärässä. Modernin miehen mielenkiintoa ei enää riitäkään sytyttämään pelkkä oikea kromosomiyhdistelmä. Sen sijaan oikea kromosomiyhdistelmä korkokenkien jatkeena toimii jo paljon paremmin.

Onko se hymy vai oikeanlainen hiustyyli? Oikean merkkinen auto vai korkeat korot? Mies, mikä naisessa herättää mielenkiintosi? Entä mikä on varmin tapa pitää sinut mahdollisimman kaukana?

Tuttavapiirissäni on useampikin tapaus, jossa kysyntä ja tarjonta eivät tunnu kohtaavan. Jokin aika sitten miespuolinen tuttavani manaili minulle, kuinka viikonloppuiselta baarikierrokselta ei löytynyt montaakaan mielenkiintoa herättävää naista. Avainongelmaksi muodostui, etteivät naiset olleet hänen silmissään vaivautuneet laittautumaan tilanteen vaatimalla tavalla, vaan saapuivat iltaa viettämään hompsuisina, verkkarit jalassa ja korottomissa kengissä. Hän esitti universumille hartaan toiveen siitä, että myös suomalaisnaiset käyttäisivät korkokenkiä. Myös ne varatut, jotka eivät ole haku päällä.

Toinen tuttavani taas oli harmissaan siitä, että valtaosa lähestyvistä naisista on naimisissa tai muutoin varattuja. Jollekin toiselle miehelle varatun naisen iskuyritys voisi olla kultakaivos, mutta vakavalla mielellä olevalle miehelle kyseinen ilmiö oli lähinnä sääliä herättävä. Hän kertoi, että lähtökohta mielenkiinnon heräämiselle on, että nainen ylipäätään olisi saatavissa.

Koska itse olen selviytynyt alttarille, tai tarkemmin sanottuna maistraatin vihkimishuoneeseen saakka, kysäisin mieheltäni mikä minussa hänen mielenkiintonsa aikoinaan herätti. Hän korjasi välittömästi, etten minä suinkaan ollut se, johon hän ensin silmänsä iski, vaan allani ollut moottoripyörä. Seuraavaksi huomio kiinnittyi kertomansa mukaan nahkahousujen peittämään, loittonevaan takalistooni auton peruutuspeilissä. Tarpeetonta lienee sanoa, että miehissä minua viehättää heidän suorapuheisuutensa.

Pienimuotoisen aihetta selventävän tutkimuskierroksen tuloksena löysin myös muutamia muita  miehen mielenkiintoa herättäviä, ja toisaalta myös luotaan työntäviä piirteitä naisissa. Toki tässä, kuten muissakin asioissa, makuja on monia. Hymy on yleisesti ottaen kuitenkin se ensimmäinen asia, joka sulattaa jään. Useaan mieheen vetoaa myös söpö, hieman ujo ensivaikutelma. Hölöttävät naiset sen sijaan kierretään kaukaa, samoin prinsessamaiset ja ylpeän oloiset kottaraiset. Yleisesti ottaen toivotaan, että nainen näyttää siltä, että hän pitää itsestään huolta ja on laittautunut tilanteeseen sopivalla tavalla. Hutsahtavan yliampuvasti laittautuvat naiset eivät sen sijaan vakavalla mielellä liikkuvaa miestä viehätä. Ehdottomaksi inhokiksi miehet nostavat kaljamahaisen tai toisaalta liian laihan naisen. Hieman yllättäväkin toive on, että nainen olisi liikkeellä yksin, jotta lähestyminen olisi helpompaa. Olenkohan aivan hakoteillä, jos aavistelen, että mies haluaisi kokea pienen sankarillisen, ehkä jopa metsästysretkimäisen pistoksen sisimmässään, pelastaessaan ujohkon, ehkä tavallaan orvonoloisenkin, yksinäisen naisen kylmältä yöelämältä?

Miehet (tiedän, että teitä on siellä), valaiskaa meitä naisia siitä, mikä mielenkiintonne herättää ja mikä on varmin tapa pitää teidät loitolla? Osaamme sitten valita jomman kumman toimintatavan, kun on tarvis.

Oletko koskaan miettinyt, mikä edellisessä suhteessasi meni pieleen? Entä miksi nykyisen kumppanisi ilmestyminen vuoteeseesi ilta toisensa jälkeen saa sinut voimaan pahoin? Ahdistaako? Eipä hätää! Kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä paljastaa tutkimuksessaan kestävän parisuhteen salat. Lopeta siis peilikuvasi kuulustelu, ota tukeva ote tuolinsyrjistä ja valmistaudu kohtaamaan nämä yllättävääkin yllättävämmät faktat onnellisten parien taustalla:

Tutkimuksen mukaan onnellisessa parisuhteessa puolisot ilahduttavat toisiaan.

Vau, kukapa olisi uskonut?!

Salaisuus nro 1:

Puolisoiden tulee hyväksyä toisensa

No shit!? Tottahan kumppaniksi kannattaakin valita se, joka elämäntavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan on lähtöisin toiselta planeetalta. Jos et ole vielä tiedostanut, niin juuri tästä, puolison ominaisuuksien hyväksymättömyydestä, aiheutuu se kuuluisa nalkutus. Olisin voinut kertoa ilman tutkimustakin, että loputon nalkutus kaataa suhteen kuin suhteen.

Salaisuus nro 2:

Puolisot löytävät arjen aarremaan ja iloitsevat arjen pienistä asioista

Kauhean nätti termi tämä arjen aarremaa, mutta mitä se sitten tarkoittaa? Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että jos puolisoista toinen tahtoo joka päivä kuun taivaalta vaivautuakseen näyttämään iloiselta, alkaa hyvin nopeasti tehdä mieli toimittaa tämä puoliso raketilla sinne kuuhun ihan pysyvästi. Ei mikään ole niin mahtavaa kuin sohvalla yhdessä möllöttäminen ilman, että tarvitsee koko ajan yrittää. Oliko tämä sitten jokin uutinen? No, ei varsinaisesti…

Salaisuus nro 3:

Puolisot ilahduttavat toisiaan käyttäen omaa mielikuvitustaan ja panostaan

Siinä vaiheessa, kun minun on ryhdyttävä ostamaan itse joululahjani, syntymäpäivälahjani ja paistettava itse pannukakkuni sunnuntai-aamuksi, voinen kertoa, että suhteemme vetelee viimeisiään. Mielikuvitukseton ja apaattinen kumppani tekee parisuhteen lisäksi koko elämästä tylsää ja tasapaksua. Eipä erityisen yllättävä tieto ollut tämäkään.

Salaisuus nro 4:

Kumppanit pysyvät päätöksessään rakastaa

Hmm? Onpas huonosti ilmaistu. Liekö tutkija olisi halunnut sanoa, että kumppaneiden tulee ylläpitää rakkautta? Ei kukko käskien laula eikä rakkaus ole päättäväisyydestä kiinni. Rakkaus pysyy hengissä teoilla. Mutta ehkä tutkijat pystyvät rakastamaan päättäväisyydelläkin.

Salaisuus nro 5:

Puolisot arvostavat itseään ja kumppaniaan sekä tukevat omaa ja toisen kehitystä

Miksi jättäisi arvostamatta puolisoaan, kun lähtökohtaisesti tulisi arvostaa kaikkia ihmisiä? Vaikkei puolison toiselle varsinaisesti tukihenkilö tulisi ollakaan, niin kyllä tukeminen ja kannustaminen on olennainen osa toimivaa liittoa. Toki sitä tukemista ja kannustamista kannattaa hakea myös ystäväpiiristä, sillä ei puolisolta voi vaatia jatkuvaa tsemppausta ja valmentajan roolia. Äh, kovin oli itsestäänselvyys tämäkin ”paljastus”.

Salaisuus nro 6:

Kumppanit puhuvat toisilleen

Eikä? Oikeasti? Tarvittiinko tämän oivaltamiseen todellakin tutkimus? Vaikka myönnettäköön, että mieheni varmasti toisinaan toivoisi minun olevan edes hetken vaiti… Tosiasia on se, että ihmisiltä puuttuu kyky vaihtaa ajatuksia telepatian avulla. Avaa siis suusi, tulet taatusti paremmin ymmärretyksi.

Salaisuus nro 7:

Puolisot selvittävät ristiriidat

Tunteiden, ristiriitojen ja mielipiteiden lakaiseminen maton alle on aina virhe. Sinne maton alle ei nimittäin loputtomasti niitä kätkettyjä asioita mahdu ja kun ne alkavat tulla esiin, ei niiden siivoamiseen enää välttämättä riitä edes kahden ihmisen tarmo. Tutkija on muuten unohtanut tässä kohden mainita yhden parhaista keinoista selvittää erimielisyyksiä, sovintoseksin.

Salaisuus nro 8:

Puolisot vastaavat toisiensa odotuksiin

Mitä odotuksia parisuhteelta voi oikeastaan olla? Onnellisuus? Perheen perustaminen? Taloudellinen ylläpito? Siivouspalvelu? Jos tyydyttävän puolison löytäminen tuottaa tuskaa, laske rimaa. Äläkä odota enempää kuin voit itse tarjota.

Näitä toinen toistaan itsestäänselvempiä tutkimuksia putkahtelee esiin tämän tästä. Eikä tämäkään tutkimus tuonut esille mitään, ainakaan itselleni uutta informaatiota. Listataanpa loppuun vielä muutama tutkijan unohtama salaisuus:

• puolisoilla on jokin yhteinen harrastus ja/tai mielenkiinnon aiheet

• puolisot jakavat kotitöitä

• anteeksi nyt vain, mutta tutkija unohti seksin. Sen toimivuutta ei voi liikaa korostaa

• puolisoilla on samankaltainen huumorintaju

Mikä sinun pitkän parisuhteesi salaisuus on? Vinkkejä kehiin!

Päivää ennen kuin ryhdymme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä, juhlimme me itsenäisyytemme menettämisen vuosipäivää, eli hääpäiväämme. Ei me sitten vieläkään erottu.

Etsi kuvasta sydän (yksi hääkuvistamme vuodelta 2007)

 

Pahat kielet ennustivat eroamme saapuvaksi hyvinkin nopeasti avioliiton solmittuamme. Kunhan valat olisi valettu, karkaa tuo nuori vaimo uuden rakastajansa kanssa auringonlaskuun mukanaan avioliiton kylkiäisinä saatu puolikas valtakunta. Ennen karkaamistaan hankkinee hän kuitenkin useita lapsia, joista kynityillä elatusmaksuilla hän kustantaa oman ja uuden rakkaansa leveän elämäntyylin seuraavan 18 vuoden ajan.

Ilmeisesti kassa ei ole kilissyt vielä tarpeeksi ja valtakunta kasvanut riittävän suureksi, sillä tässä sitä ollaan, onnellisesti naimisissa vielä neljä vuotta avioliiton solmimisen jälkeenkin. Niitä yhteisiä lapsiakaan ei vielä ole ilmaantunut, liekö sitten haikara eksynyt reitiltään yrittäessään pysyä alati muuttuvan kotiosoitteemme perässä.

Kaikenlaista muuta parisuhdetta ja yksilön hermoja koettelevaa toimintaa on vielä melko tuoreen avioliittomme varrelle mahtunut. Olemme kokeneet niin suuria kuin pienempiäkin tunteita skaalan kummastakin ääripäästä sekä kaikkea siltä väliltä – kuitenkin keskiarvollisesti plussan puolella pysytellen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin; en vaihtaisi päivääkään pois, en edes niitä huonoja. Sen sijaan, että olisimme antaneet riitojen ja vastoinkäymisten repiä meidät erillemme, ovatkin ne tuoneet meidät entistä lähemmäksi toisiamme.

Se rakkaus, joka meillä neljä vuotta sitten naimisiin mennessämme oli, olikin vasta raakile, aihio jollekinsuuremmalle. Totisesti aitoa ja intohimoista, mutta kovin  kokematonta. Ja niin tuo rakkaus, alkujaan salaperäisesti ympärillämme leijaillut vahva tunnetila, on näiden vuosien varrella saanut vaaleanpunaisiin raameihinsa konkreettistakin sisältöä – kunnioitusta siihen mitä toinen on yrittämättä sitä muuttaa, luottamusta toisen rinnalla pysymiseen, rohkeutta olla voimakkaasti eri mieltä sekä voimaa kulkea rinta rinnan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Hyvää hääpäivää, rakkaani

toivottaa vaimosi