Ruoka & ravinto

Ulkosuomalaiselle munaa

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Jälleen on yksi melko munaton pääsiäinen edessä. Vaikka amerikkalaiset tunnetaan varsinaisina herkkusuina, ovat he makeisrintamalla valovuosien päässä muusta maailmasta. Oikeiden irtokarkkien puute tulee monelle uudisasukkaalle yllätyksenä, mutta niiden lisäksi valikoimista puuttuvat myös suklaamunat. Eli juuri ne sellaiset oikeat, yllätyksen sisältävät munat, joiden mutusteluun koko pääsiäinen huipentuu.

Tyhmiä ja pahanmakuisia suklaapupuja.

 

Pääasiassa ruokakauppojen pääsiäiskarkkivalikoima koostuu erilaisista rakeista ja pupun muotoon valetusta, pahanmakuisesta Hersheyn suklaasta. Muutamia suklaamuniakin on sekaan eksynyt, mutta niiden ongelma on pieni koko ja yllätyksettömyys. Ilmeisesti ontto suklaamuna on jenkille liian vaikea toteuttaa, saati että sen sisään saataisiin sujautettua yllätys. Ydinaseita nämä velikullat kyllä osaavat tehdä.

Tyhmiä pääsiäisrakeita.

Jotain yritystä yllätysmunarintamalla on havaittavissa, mutta toteutus on kovin nurinkurinen. Paikallinen yllätysmuna on nimittäin muovikuorinen ja sisältää pahanmakuista Hersheyn suklaata. Eihän sen niin päin pitäisi olla! Näiden munien muovikuori on kaiken lisäksi tehty läpinäkyväksi, että varmasti ostaessa käy selväksi, mitä muovimuna sisältää. Missä on se yllätys? Kysynpähän vaan.

Ihan söpö, mutta pahanmakuinen pääsiäiskakku.

Suklaamunien sijaan kaupat ovat pullollaan erilaisia pääsiäisaiheisia kakkuja ja leivonnaisia. Ovathan ne somia, mutta tosiasiassa melko pahanmakuisia, eivätkä mitenkään korvaa oikean munan puutetta.

Eli huomio kaikki suomalaiset suklaamunatehtailijat! Täällä olisi yksi epäamerikkalaistunut ulkosuomalainen vailla munaa! Nyt olisi oivallinen tilaisuus saada ilmaista (okei, postimaksun hinnalla) mainosta lähettämällä minulle suklaamuna tai pari. Lupaan sitten blogissani kehua, kuinkasuomalainen muna on parhautta! Pitäisiköhän myös perustaa Facebook-kannatusryhmä ”ulkosuomalaiselle munaa”? Auttaisikohan se munattomuuteen? Asialla alkaa olla jo kiire.

ps. jos joku keksii kuinka tänne saadaan mämmiä, avatkoon sanallisen arkkunsa nyt.

Tankkauspäivän laiskiaispulla

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Tänään esittelen teille pullan, joka on vähän niin kuin laskiaispulla, mutta tämä pulla nautitaan auttamattomasti myöhässä, mieluiten tankkauspäivänä ja kaukana mäenlaskuun sopivista lämpötiloista. Kyseessä on tietenkin laiskiaispulla.

Laiskiaispullan valmistuksessa tärkeintä on laadukkaat raaka-aineet.

Ne kannattaa hankkia vaikka Suomesta asti.

Jotta laiskiaispullasta tulee nimensä veroinen,

tarvitsee laiska leipuri apuvoimia.

Siitähän me lähdetään, että meillä ei mitään pikkupullia leivota.

Ja sitten vähän hilloa! Enää ei jää siemeniä hampaankoloihin, sillä

tässä vadelmahillossa niitä ei ole. Parhautta!

Tadaa! Valmis laiskiaispulla mantelimassa-, kermavaahto- ja

vadelmahillotäytteellä. Kaloreita on, mutta onneksi

tänään ei lasketa.

Iguaania illallispöytään

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Poronlihaa netistä etsiessäni törmäsin sivustoon, jonka valikoimiin kuuluu poronlihan lisäksi myös muita hieman eksoottisempia lihoja. Tarjolla on mm. yhdysvaltalaista afrikan leijonaa suoraan Illinoisista, luonnossa luikertelevia kalkkarokäärmeitä, puron varresta poimittuja majavia ja roskiksia tonkivia pesukarhuja. Koska kotona on opetettu, että kaikea pitää ainakin maistaa, ajattelin poronlihan lisäksi tilata myös jotain muuta, kilohinnaltaan kohtuullista karvaturria illallispöytään.

Sympaattisen näköinen kaveri tämä alpakka, mutta miltähän se maistuu?

VAIHTOEHTOINA OVAT:

Alpakka

Tätä, lähinnä pehmolelua muistuttavaa eläintä, mainostetaan yhtenä maailman maukkaimpana ja terveellisimpänä lihana. Se on mureaa, makeahkoa, erittäin proteiinipitoista ja vähärasvaista. Erityisen eksoottisesta lihasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä alpakka on yksi Etelä-Amerikan vanhimmista liharavinnonlähteistä.

Iguaani

Ne, joiden ahtaassa kotiterraariossa kyyhöttää kyseinen apaattinen eläin, voivat siirtyä suoraan seuraavaan kappaleeseen. Lemmikkieläintaustansa vuoksi iguaaninliha kuulostaa suomalaisen korvaan melko eksoottiselta lisältä ruokapöytään. Paikallinen vanha kansa kuitenkin uskoo, että iguaaninlihalla on positiivisia vaikutuksia niin seksuaaliseen suorituskykyyn kuin flunssaoireiden hoitoonkin. Pakkaustekstissä tosin varoitetaan mahdollisista haulinjämistä lihassa, sillä nämä veitikat on ammuttu suoraan viidakosta.

Jakkihärkä

Tämän karvaturrin liha tulee suoraan Coloradolaiselta luomutilalta, joten kovin sitkeäksi ei liha ole kehittynyt Himalajan vuoristoa ylös alas tallustellessa. Vaikka jakki tunnetaankin lähinnä maidontuottajana, kehutaan sen lihaa kokeilemisen arvoiseksi. Jakin liha on erittäin tummanpunaista, proteiinipitoista ja vähärasvaista.

Kenguru

Hyvin hyppineen kengurun liha on voimakkaan makuista, mureaa, proteiinipitoista ja erittäin vähärasvaista. Vaikka suomalaisen korvaan kenguru kuulostaa kovinkin eksoottiselta, on tällä häntäveikolla vahva historia australialaisessa ruokapöydässä.

Makuhermojani olisi kutkutellut myös leijonanliha, mutta koska se halvimmillaankin maksaa satasen pauna, niin jääkööt ostamatta tällä kertaa. Kyseisen nettikaupan tarjontaan kuuluu myös varsin vakuuttava valikoimarocky mountain oystereita, eli vapaasti suomennettuna erinäisten elukoiden kiveksiä. Sukuelimissä menee kuitenkin minun rajani. Ajatus suussa pyörivistä, sitkeistä villisian kiveksistä kuulostaa turhan eksoottiselta jopa minun makuuni.

Joka tapauksessa, nyt pitäisi päättää mikä edellä mainituista otuksista päätyy meidän ruokalistallemme. Onko suosituksia tai kokemuksia? Ja olisiko jollakulla heittää takataskustaan hyviä aiheeseen liittyviä reseptejä? Vai onko suomalaisittain eksoottisten eläimien syöminen ylipäätään sallittua?

Joulu on taas

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Ulkosuomalaisen joulu tuli tänä vuonna kymmenen kuukautta etuajassa, kun saimme karkkilähetyksen Suomesta kotiinkuljetuksella. Tärkeintä kuitenkin on lähetti, joka toimituksen Kalifornian peräkylille saakka toimitti. On siis todennäköistä, että tämän viikon blogini päivittyy normaalia harvemmin ja tavallista lyhkäisemmin sanankääntein, sillä päiväohjelmani täyttynee työnteon ja treenaamisen lisäksi myös shoppailu-assistentin ja matkaoppaan tehtävistä. Ja hyvä niin, sillä muutoin tankkauspäivää odottelevan aika voisi käydä sietämättömän pitkäksi.

Karkkilähettiläs saapui Kaliforniaan tuoden mukanaan vaikuttavan kasan

kismettejä, tupla-patukoita, lakritsia, salmiakkia, Fazerin sinistä,

lakritsikastiketta, lonkeroa, purkkaa ja hyvää mieltä.

Tankkauspäivää odotellessa, eli mitä kaikkea ehtii vuorokaudessa syödä

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Viikko on kääntymässä loppupuolelle, energiavarastoni alkavat olla dieetin jäljiltä tyhjillään ja väsymys valtaa salakavalasti kropan. On siis täydellinen aika ryhtyä fantasioimaan viikottaisesta tankkauspäivästä ja kaikesta siitä, mitä lauantain aikana ehdin syödä jos herään ajoissa. Myönnän, että tilanne kuulostaa omaan korvaanikin hieman perverssiltä, mutta totuus on, että tällä treenimäärällä, tässä vaiheessa viikkoa, minusta todella tuntuu, että jokainen lihassoluni huutaa armon lisäksi myös hiilihydraatteja. Nälkä!

Hiilihydraattia perinteisessä muodossaan

Aamupala:

Mutta löpinät sikseen ja mennäänpä asiaan, eli ruokafantasioihin. Aion aloittaa lauantai-aamun itse leipomallani ruisleivällä, kaurakekseillä ja isolla kupillisella höyryävää kahvia, jonka päällä on kermavaahtoa ja hyppysellinen tummaa kaakaojauhetta. Aion viettää aamiaispöydässä hyvän tovin nuuhkien liinan sisään käärittyjä lämpöisiä ruisleivän puolikkaita ja nautiskellen jokaisesta suupalastani suurella antaumuksella. Tämä aamupala riittänee pitämään vatsani tyytyväisenä koko aamupäivän ajan.

Lounas:

Sitten soljutaankin hitaasti nälkää kasvattaen kohti lounasta. Lounaalla aion syödä joko club sandwichin tai pastaa, riippuen minkälaiseen ravintolaan lounasaikaan päädymme. Normaalisti syön lounaalla kevyesti, pääasiassa erilaisia salaatteja, mutta tankkauspäivänä haluan ahtaa kupuuni mahdollisimman paljon energiaa tulevaa viikkoa silmällä pitäen. Joten arvon kaniinit, pitäkää salaattinne.

Päivällinen (illallinen):

Kuinka rakastankaan sitä, että koko lauantai on pyhitetty syömiselle! Mikäpä sen parempaa, kuin suunnitella edellisen ruokailun päätyttyä jo seuraavaa ruokailua. Näin ollen lounaasta on hyvä jatkaa kohti päivällistä, josta haaveilen tällä kertaa meksikolaisen ruoan muodossa. Mielessäni pyörivät niin tamalesit, papumössötkuin quesadillatkin. Jälkiruoaksi maistuisivat parit margaritat, mielellään happamat sellaiset.

Napostelu:

Tankkauspäivän pääruokailujen väliin mahtuu myös jonkin verran pikkupurtavia, kuten bataattilastuja. Pidän kuitenkin huolen siitä, etten huomaamattani syö koko aikaa, jolloin oikeat ruokailut jäisivät jatkuvan kylläisyyden tunteen vuoksi kokonaan välistä. Tästä syystä usein käykin niin, etten tule syöneeksi läheskään kaikkea sitä mistä olen haaveillut ja hyvä niin. Tulevan viikon kannalta on ensisijaisen tärkeää syödä tankkauspäivänä viisaasti, eli pitkäkestoisia hiilihydraatteja sokerin sijaan.

Mässy:

Ja niin, sokereista puheenollen, se karkkihampaan kolotus. Onnekseni en tunne kovinkaan suurta mielitekoa herkkuja kohtaan. Päinvastoin. Suurimmat mielitekoni koskevat nimenomaan oikeaa ruokaa, ruisleipää, pastaa ja riisiä. Okei, en minä niin tylsä ole, ettenkö yhtään karkkia söisi. Tätä varten kaapista löytyy runsaasti erilaisia tuliaisia Suomesta, kuten Fazerin sinistä, lakritsia ja mikä parasta – lakritsikastiketta, joka on törkeän hyvää kirpeän sitruunajäätelön kanssa!

Siinäpä ne sitten ovat, lauantain ruokailut. Nukkumaan käydessä pitäisi vatsan olla täynnä ja energiavarastojen valmiina seuraavan viikon punttitreeneihin.

Lauantain herkuttelupäivää odotellessa aion kuitenkin tehdä vielä yhden pidemmän lenkin Kalifornian kukkuloilla käärmeitä väistellen, joten hetki on vielä maltettava. Oikein tarmokasta perjantaita kaikille muillekin, kohta syödään!