Mitä Amerikka tekee ihmiselle

Olin kai kymmenen, kun ryhdyin iltapäiväkaakaon sijaan juomaan iltapäiväkahvit. Paria ensimmäistä vuotta lukuunottamatta join kahvini aina mustana, ilman sokeria. Ja olihan se pirusti katu-uskottavampaakin synkälle teinille, jolle ainoa olemassa oleva väri oli musta. Mustaa sen kahvin olla pitää, mieluiten sellaista, että siinä melkein lusikkakin pysyy pystyssä. Tässä mitään maitoa tarvita, vähän vaan vapisuttaa, ajattelin, kun päätimme kaverin kanssa opintoretkellä juoda kilpaa viiden litran kahvitermarin tyhjäksi.

Sitten jokunen vuosi myöhemmin alkoi työelämä. Mainostoimistomaailma palaveripullineen vaati mustaa kahvia useita kertoja päivässä. Ja jos ei oma sisäinen hype riittänyt, niin mustan kahvin virtaaminen sisuskaluissa kyllä paikkasi asian. Musta kahvi oli helppo ja ajaton valinta. Minua ei liikauttanut maidon loppuminen toimiston jääkaapista eikä minulle tarvinnut ojennella kermakkoa palavereissa. Mustana vaan, kunnes keksitään jotain tummempaa.

No ei sitten keksitty tummempaa, mutta muutettiin Yhdysvaltoihin. Kahvin ostaminen ei ollut koskaan aikaisemmin ollut niin hankalaa. Ruokakaupassa oli tarjolla hyllymetreittäin kahveja ympäri maailman, kymmenissä eri makukombinaatioissa, vaaleana, keskitummana ja tummana paahtona. Ai jaaha, sitä on muutakin kuin Presidenttiä, ajattelin etikettejä tutkiessani.

Niin ostin ensimmäiset makukahvini. Oli suklaanmakuisia, pähkinäisiä, erilaisia leivosmakuja, vaniljaa, kanelia ja mitä nyt ikinä kahvi-insinööri oli keksinytkään kahviporojen sekaan tunkea. Starbucksin ja kotona keitettyjen makukahvien jälkeen ensimmäiset Presidenttikahvit Suomessa käydessä olivat melkoinen kulttuurishokki. Herttileijaa mitä myrkkyä, tuumailin ja lantrasin kahviani kermalla ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien.

Ja niin johti yksi asia toiseen. Jouduttuani makukahvien turmiolliselle tielle ja hemmoteltuani itseäni satunnaisesti Starbucksin miljoonan kalorin kahveilla, ostin ensimmäisen valmiskermavaahto-purnukan. Niin, kyllähän aamukahvin päällä pitää kermavaahtoa olla, siis sen lisäksi, että kahvi itsessäänkin maistuu jo korvapuustilta. Tässä vaiheessa oli luisuttu jo aika kauas perisuomalaisesta kahvikulttuurista ja tämä oli vasta alkua.

Jokunen kuukausi sitten vakio-ruokakauppamme muisti meitä vinolla pinolla personoituja alennuskuponkeja. Tällä kertaa ansa oli viritetty ilmaisen kahvi creamerin muodossa enkä tietenkään jättänyt tarttumatta minulle tarjottuun ilmaisnäytteeseen. Ei muuta kuin pullo kainaloon seuraavalla kauppakäynnillä ja testaamaan miltä kahvi maistuu sekä kermavaahdon että vaniljanmakuisen creamerin kanssa. Oih ja voih ja nam! Kuinka olen voinut juoda kahvini ilman tätä kaikki nämä vuodet?

Että tässä sitä nyt ollaan. Aamukahvilla, joka maistuu omenamehudonitsilta jonka sekaan on lorautettu creameria ja päälle pursotettu kermavaahtoa.

Minusta on tullut kermaperse.

Kurpitsasosekeitto à la Kelly Osbourne

Syksy on siitä kummallista aikaa, että se herättää henkiin sisäisen kasvissyöjäni ja voisin nautiskella vaikka joka aterialla paahdettuja, paistettuja, soseutettuja tai grillattuja kasviksia. Ja koska Amerikassa ollaan, ovat ruokakaupat tietysti tähän aikaan vuodesta täynnä erilaisia kurpitsoja, joista voi kynttilälyhtyjen kaivertamisen lisäksi taikoa jos jonkinlaista herkkuruokaa.

Kun bongasin lehdestä tämän Kelly Osbournen kurpitsasosekeiton ohjeen, sitä oli pakko kokeilla heti seuraavana päivänä. Sen lisäksi, että keitto paitsi näyttää ja maistuu herkulliselta, sillä on myös kovasti houkutteleva lisänimi: Painonpudotus-taikakeitto. Okei, ei tainnut Kellyn kolmenkymmenen kilon painonpudotus olla pelkästään tämän keiton ansiota, mutta sillä oli varmasti osansa terveellisempiä ja kevyempiä ruokavaihtoehtoja valitessa.

 

Kurpitsasosekeitto à la Kelly Osbourne

2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 keskikokoinen sipuli, silppuna
1 iso butternut- eli myskikurpitsa, kuorittuna ja kuutioituna
2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna
1 iso jauhoinen peruna, kuorittuna ja kuutioituna
1 l kasvislientä
2,5 dl kookosmaitoa
suolaa
pippuria
(cayennenpippuria)
(ranskankermaa)

1. Lämmitä öljy kattilassa. Kuullota valkosipuli ja sipuli öljyssä ja mausta hyppysellisellä suolaa. 2. Lisää kurpitsa, porkkanat, peruna ja kasvisliemi. Kiehauta, alenna lämpöä ja anna muhia 25-30 min tai kunnes vihannekset tuntuu kypsiltä ja pehmeiltä. 3. Ota kattila pois hellalta ja lisää kookosmaito. 4. Kaada koko hässäkkä blenderiin ja soseuta varovasti sykäyksittäin, ettei soppa tulvi kannusta yli. Mausta suolalla ja pippurilla. 5. Sopivan lämpimän potkun saamiseksi lisää vielä reipas ripaus cayennenpippuria. 6. Jos ei yltiöterveellisyys ja vähärasvaisuus ole päivän sana, pudota tarjoiluvaiheessa keiton päälle aimolusikallinen ranskankermaa.

 

Ohjeesta tulee suurinpiirtein 6 annosta, joista kussakin on n. 219 kcal ja 13 g rasvaa.

Idea, jonka olisin halunnut keksiä ite: kuppikakku-automaatti

Vaikka todellisuudessa olen jo paennut Kalifornian kuumuutta Mammoth Lakesille vuoristoon, palaan vielä hetkeksi minilomaani Los Angelesissa. Kuten edellisessä postauksessani lupailin, palaan nyt toiseen matkan pääteemoista, kuppikakkuihin. Koska en juuri muffinssi-vuokiin sylje, olin kovasti innoissani ystäväni ehdottaessa päiväajelua Beverly Hillsiin ja Sprinkles-kuppikakkukahvilaan. Enkä muuten intoillut suotta. Käymisen ja blogi-postauksen arvoisen paikan Sprinklesistä tekee nimittäin yltiöhauska Cupcake ATM, eli suomalaisittain kuppikakku-automaatti. Idea on juuri niin järjetön ja hauska, tai ihan vain järjettömän hauska, että melkein harmittaa etten keksinyt sitä itse.

Automaatin idea on sama kuin pankkiautomaatilla. Ruudulla pyörivistä kuppikakuista valitaan se houkuttelevin, höylätään pankkikorttia ja seurataan ruudulta, kuinka kuppikakku lähtee hyllystä matkaan kohti vesi kielellä odottelevaa tilaajaa ja tupsahtaa lopulta ulos automaatissa olevasta luukusta söpössä paketissa. Eikä hauskuus pääty vielä tähän. Toisin kuin paikalliset kuppikakut, joiden koostumus on epämääräistä höttöä, muistuttavat nämä kuppikakut suomalaistyyppistä perusmuffinssia eikä kuppikakun kuorrutuskaan nostanut liialla makeudella niskavilloja pystyyn.

Eli, jos suuntaat Los Angelesin alueelle, lisää pakollisten nähtävyyksien listalle tämä pieni sokerinhuuruinen kohde Beverly Hillsissä, Santa Monica Boulevardilla. Jos kuppikakkujen epäterveellisyys puistattaa, löytyi heti Sprinklesin naapuriliikkeen seinästä tuoremehu-automaatti. Olin kuitenkin sen verran kuppikakku-ähkyissäni etten enää mehulle kyennyt, vaikka liike ulkoa päin kovin houkuttelevalta sammalella tilkittyine seinine vaikuttikin.

Ensi kerralla testataan sitten tätäkin automaattia.

 

Nyt ovat herkuttelut kuitenkin jo vaihtuneet Mammoth Lakesin vuoristomaisemiin ja aktiivilomailuun. Tänään kuppikakkujen voimalla on tehty mm. pieni testilenkki maastopyörällä ja kiivetty Mammoth Mountaininhuipulle, jonka tein muuten myös viime vuonna. Alkuviikko sujunee samaan malliin, kunnes suuntaamme kohtiBay Areaa ja Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän viettoa.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! Minä jatkan lomailua ja tästä syystä saattaa blogikin päivittyä hieman tavallista harvempaan tahtiin. Reissun etenemistä kannattaa muuten seurata myös Instagramista sekäFacebookista.

Salaatti rapessa tortillakulhossa

Jos joku ruoka, niin se perinteinen vihersalaatti tuli kyllä tutuksi dieetin aikana. Vaikka olenkin erilaisten salaattien suuri ystävä, on pakko myöntää, että kun ammentaa viiden kuukauden ajan lautaselleen ruokasalaatin lähes joka päivä, sitä alkaa kummasti tällainen amatööri-kokkailijakin kehitellä lisämausteita kaninruoan piristeeksi.

Siitä se ajatus salaatista tortillakulhossa sitten syntyi. Idea ei toki ole omani, vaan tuttu meksikolaisesta keittiöstä. Toisin kuin ravintolassa, minä valmistan omat tortillakulhoni uunissa, en uppopaistamalla. Tällä tavalla säästetään melkoinen määrä kaloreita.

Syötävä salaattikulho

Homma on yksinkertainen, helppo ja herkullinen. Tarvitset vain keskikokoisia tai isoja tortillalettuja sekä oliiviöljyä. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Lämmitä tortillalettua 10-20 sekuntia mikrossa, jotta siitä tulee pehmeä. Hiero sormin tai sivele pullasudilla tortillaletun molemmille puolille hieman öljyä, jotta letusta tulee rapea eikä se tartu paistokulhoon kiinni. Asettele öljytty tortillalettu isohkoon uuninkestävään jälkiruokakulhoon tai soppakulhoon niin, että reunat jäävät aaltoileviksi. Pistä uuniin paistumaan n. 8-10 minuutiksi, kunnes tortillalettu on kovettunut ja reunat saaneet hieman väriä.

Anna kulhon jäähtyä hetki ja täytä salaatilla. Lastaa lautaselle salaatin kaveriksi tuoretta avokadoa, guacamolea, salsaa, papumössöä tai kermaviiliä, johon voit dippailla kulhosta murtamiasi palasia samalla, kun haarukoit salaattia. Herkkua!

Ylistys amerikkalaiselle ruokainsinöörille

Niin monta kertaa, kuin olenkin palstallani jenkkien kustannuksella pilaillut, myönnettäköön, että kyllä nämä jossain ovat onnistuneetkin. Paikalliset ruokainsinöörit ovat nimittäin pitäneet itsensä kiireisinä kehitellessään mitä erilaisempia elintarvikkeita meille ruokarajoittuneille. Erityisesti gluteenittomien, sokerittomien ja erilaisten vähähiilihydraattisten elintarvikkeiden kirjo on huima ja jos ei jotain löydy kaupanhyllystä, niin internetistä sitten ainakin. Ja kyllä, itsehän olen tilannut netistä kaikkea aina ruisjauhoista poronlihaan.

Vaikka olen aina ollut melko skeptinen erilaisia kevyttuotteita kohtaan, näin dieetillä ollessa on alkanut kummasti kiinnostamaan kaikki sokerittomat, vähähiilihydraattiset ja extraproteiinilla ladatut elintarvikkeet. Näin ollen on viime aikoina tullut kokeiltua yhtä sun toista pilipali-tuotetta, joista osa on osoittautunut menestykseksi ja osa – no, aika ällöttäväksi.

Hunajaa, jolla ei itse asiassa ole mitään tekemistä hunajan kanssa.

Hunajajäljitelmä

Tämä xylitolilla makeutettu hunajajäljitelmä ei sisällä hunajaa lainkaan. En edes tiedä mitä purkin sisältö todellisuudessa on, mutta sen maku ja koostumus on hyvin lähellä aitoa. Voin siis hyvillä mielin lisäillä lorauksen hunajaa sekä teehen että mysli-jogurttiaamupalaanikin. Tätä tulen ostamaan jatkossakin.

Synneistä pahin, kevytolut.

Kevytolut

Tämä on nyt hieman noloa, joten selitellään hieman. Ostimme tätä kevytolutta alunperin vahingossa. Pullot lojuivat laatikossaan kuukauden pari, sillä kumpikaan meistä ei ollut halukas koskemaan niihin pitkällä tikullakaan. Kyllä ennen pitkää tulee joku vieras, jolle kelpaa. Ensin rohkaisuryypyn otti mies, sitten minäkin riittävän pitkään dieetillä kärvisteltyäni erään tankkauspäivän päätteeksi. Ja hyvänen aika, sehän olikin ihan hyvää! Ei toki täyden tavaran kaltaista, mutta 120 kcal (11 g hiilihydraattia, 0 g sokeria) olueksi varsin toimivaa. Saattaisin ostaa toistekin.

Sokeriton hillo ja terveysleipä

Vähäkalorinen hilloleipä-combo

Ja niin tuli vastaan diabeetikoiden elintarvikehyllyssä sokerittomat, xylitolilla makeutetut hillot. Sen jälkeen, kun tyhjensin aprikoosihillopurkin, on nyt kokeilussa kuningatarhillo. Ja kyllä, kumpikin hilloista on aivan yhtä hyvää, kuin ehdalla sokerilla ja miljoonalla kalorilla makeutetut kaverinsa.

Ja sitten tuohon tuoreimpaan löydökseeni, diabetes-ystävälliseen pellava-soijaleipään. Yksi viipale sisältää jopa 10 g proteiinia, mutta vain 6 g hiilihydraattia. Ihan mahdottoman hyvää paahdettuna!

Proteiinilla terästetyt bagelit

Proteiini-bagelit

Nämä ovatkin tuhtia tavaraa! Ensimmäinen pussi tarttui mukaan L.A. Fitness exposta ja sen jälkeen postipoika on kantanut näitä suoraan kotiovelle säännöllisin väliajoin. Kananmunalla ja kalkkunalla täytettynä näistä saa erinomainen hätävaralounaan, joka pitää nälän loitolla pitkään. Yksi bagel sisältää huimat 28 g proteiinia ja 25 g hiilihydraattia.

Okei, tämä on vielä pahempi synti, kuin se kevytolut. Kuvassa komeilee kevytviini.

Kevytvalkoviini

Hah, kuka oikeasti ostaisi kevytviiniä! No, esimerkiksi minä viininhimoissani. Näin tästä viinistä alunperin artikkelin paikallisessa naistenlehdessä ja tilasin oitis nettikaupasta pari testipulloa. Pullon etiketti lupaa, että viinissä on puolet vähemmän kaloreita, kuin tavallisessa viinissä ja niin tämä pieni pullo sisältääkin vaivaiset 70 kcal ja 2 g hiilihydraattia. Vahvuudeltaan viini on  6,5 %.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei tällä kyllä ole mitään tekemistä viinin kanssa, vaan hiilihapponsa vuoksi juoma muistuttaa lähinnä kuivaa kevytsiideriä, joka ei sekään ole kovin huono asia. Viinivalmistaja myös kertoo, että viiniin lisätyt elektrolyytit auttavat ehkäisemään krapulaa. Ja tämän aion muuten testata ihan käytännössä, kunhan dieetti on ohitse.

Entäs sitten ne ällöttävät kevyttuotteet?

Entisen naapurini ollessa dieetillä, hän osti pussillisen ihmenuudeleita, joissa ei ollut kalorin kaloria. Nuo läpinäkyvät, ehkä hieman lapamatoa muistuttavat rihmastot aiheuttivat naapurille massiivisen, kaksi päivää kestäneen vatsataudin. Enpä uskaltaisi kokeilla itse.

Sen sijaan tartuin rohkeasti pastakastikepurkkiin, joka kertoi koko kastikkeessa olevan alle 5 kcal. Perstuntumani kyllä jo kertoi, että kovin kummoista mössöä ei purkista voi löytyä, mutta olin silti yllättynyt kuinka pahaa pastakastikkeesta voikaan saada. Purkista paljastui hyvin luonnottoman väristä, kirkkaanpunaista liejua, joka pastaan sekoitettuna sai spaghetin näyttämään kasalta aivoja. Edes kastikkeeseen sekoitettu jauheliha ei onnistunut pelastamaan annosta. Näin jälkikäteen harmittaa, etten tullut ottaneeksi annoksesta kuvaa ennen kuin se päätyi roskikseen.

Oletteko te onnistuneet löytämään hyviä kevyttuotteita vai oletteko mieluummin syömättä niitä herkkuja, joita ei voi syödä sellaisenaan kuin ne alunperin on tarkoitettu?