Mistä tätä energiaa oikein riittää?

Kello 6.50, viikon jokaisena aamuna, minä herään täynnä energiaa, valmiina uuteen, toiminnantäyteiseen päivään. En tarvitse herätyskelloa, sillä makuuhuoneeseen hiljalleen tulviva auringonvalo saa minut hereille joka aamu samaan aikaan. Vain harvoin herätessäni tunnen väsymystä, sillä yön ajaksi ruumiiseeni vangiksi jäänyt energia vaatii toimintaa välittömästi silmieni avauduttua. Eikä tilannetta juurikaan muuta se, etten edellisenä iltana innostukseltani malttanut käydä nukkumaan ennen yhtä. Minä herään silti, samaan aikaan, viikon jokaisena päivänä. Pukeudun ja suuntaan lenkille ennen kuin istahdan töiden äärelle.

Sama ylienergisyys on jatkunut nyt jo useita kuukausia. Aluksi kuvittelin kyseessä olevan normaalia energisemmän elämänvaiheen, joka menisi ohi muutamassa viikossa. Toisin kuitenkin kävi. Unentarpeeni on supistunut normaalista kahdeksasta tunnista kuuteen tuntiin yössä, treenimäärät ovat lisääntyneet 2-4 tuntiin päivässä ja mielialani on pääsääntöisesti niin korkealla, että epäilen jonkun sekoittavan piristeitä juomaveteemme. Mistä ihmeestä tämä kaikki energia oikein tulee?

Todellinen syy ylipirteydelle löytynee juomaveden sijaan taivaalta. On vaikeaa olla väsynyt ja masentunut, kun elämä on täynnä auringonvaloa. Aamuauringon alla tehdyn lenkin jälkeen olen vielä energisempi, kuin ennen lenkille lähtöä. Suomessa asuessani oli tilanne melko lailla toinen. Talvet olivat minulle vaikeaa aikaa ja väsymyksen tunne seurasi minua aamusta iltaan. Pikkupakkanen ja puuterilumi eivät koskaan ole antaneet minulle sellaisia kiksejä, kuin lämmin kesäaurinko.

Toinen syy energisyydelleni löytyy takuuvarmasti ruokalautaselta. Olen vihdoinkin löytänyt tasapainon ruokailun, ravintosisällön ja kulutuksen väliltä. Olo on paljon pirteämpi ja voimakkaampi, kun saa oikeanlaista ravintoa oikeaan aikaan päivästä. Suosittelen ihan jokaista kokeilemaan, voisiko mahdollista väsymystä helpottaa ruokavaliota muuttamalla.

Vaikka liikunta tunnetusti kuluttaa energiaa vartalosta, se myös tuottaa samaan aikaan mentaalista energiaa korvien välissä. En usko tästä olevan olemassa mitään tieteellistä tutkimusta, mutta olen itse kyseisestä ilmiöstä elävä malliesimerkki. Saatan helposti vielä kahden lenkinkin jälkeen olla valmis pieneen salitreeniin, koska siitä tulee niin käsittämättömän energinen ja hyvä olo.

Myös positiivisella elämänasenteella on osuutensa energiseen oloon. Iloinen mieli ruokkii luovuutta ja motivaatiota ja saa aikaan positiivisen kierteen. Kuulostan varmasti umpihullulta kun sanon, että minun on toisinaan (kuten nyt) vaikeaa käydä nukkumaan, sillä olen liian innoissani ties mistä. Varmasti elämässä olisi tälläkin hetkellä paljon murehdittavaa, mutta keskityn mieluummin iloisten ja mielenkiintoisten asioiden pyörittelyyn yön pimeinä tunteina.

Siispä aurinkoista kevättä ja valoa elämään teille, lukijat. Muistakaa nauttia tästäkin päivästä ja siirtäkää murehtimista tuonnemmaksi.

Nälkä! Vai onko sittenkään?

Kuulun niihin ihmisiin, joilla on aina nälkä. Pienikin huolimattomuus ruokavaliossa tai aterioiden rytmityksessä johtaa nopeasti kiljuvaan nälkään ja saa V-käyrän kohoamaan tappiin hetkessä. Ja silloin on kiire. Tuo vähän väliä riivaava näläntunne, joka iskee aikaa ja paikkaa kysymättä, sai minut tutkimaan asiaa hieman tarkemmin. Mistä näläntunteessa oikeastaan onkaan kyse ja kuinka siltä voisi välttyä muutoin kuin jatkuvasti syömällä?

Toisin kuin voisi kuvitella, nälkä ei aina johdu syömättömyydestä.

 

Ruumiimme reagoi nälän kaltaisin tuntemuksin hyvin moniin eri asioihin. Näin ollen nälkä ei aina johdukaan siitä, ettemme olisi syöneet. Ennen jääkaapille singahtamista olisikin hyvä miettiä hetki mistä näläntunne oikeasti johtuu. Jos edellisestä ruokailusta tai välipalasta on kulunut alle kaksi tuntia, voi kyse olla jostain seuraavasta:

Mieliteko

Ylimääräisen näläntunteen aiheuttaja numero yksi. Etenkin naiset ovat helposti mielitekojen johdateltavissa. Suolaisen ruoanhimoa voi perustella milloin milläkin ajalla kuusta, puhumattakaan makeanhimosta. Samalla tavalla vastoinkäymisiä kohdatessamme, tai vaikkapa rakastuessamme, saattaa näläntunne niin kaksinkertaistua kuin haihtua olemattomiinkin.

Näkö- ja hajuärsykkeet

Tiedättehän sen tunteen, kun näette kuvassa herkullisen näköisen annoksen ja sen kuvassa komeilevan ihanan, kermaisen risoton voi melkein jo maistaa. No, nälkähän siitä tulee, väkisinkin. Kuvat ja tuoksut aiheuttavat helposti ruoanhimon ja valtaisan nälän, vaikkei sille realistisia perusteluita olisikaan.

Tapa

Koitappa mennä joskus elokuviin ilman pikkupurtavaa. Ei päästä paljon mainoksia pidemmälle, kun on jo nälkä. Jos olemme tottuneet jossain tilanteessa syömään, kuten mainoskatkojen aikana tai palavereissa sen palaveripullan, voi kyseisen suupalan väliin jättäminen laukaista armottoman nälän. Ja hei, kun on oikein tylsää, niin mitäpä sitä muutakaan tekisi, kuin söisi vähän jotain.

Jano

Harva meistä juo niin paljon, kuin pitäisi. Ennen varsinaisen janontunteen heräämistä, voi kroppa ilmoitella nestevajauksesta myös nälänkaltaisin tuntemuksin. Muistathan, että nestettä pitäisi juoda sen verran usein, ettei janontunnetta ehdi syntyä. Varsinainen jano kun tulee vasta nestevajauksen synnyttyä. Kun nälkä yllättää, juo ensin lasi vettä ja tunnustele oloasi uudelleen.

Väsymys

Väsynyt ruumis yrittää paikata univajetta vaatimalla lisää energiaa ruoan muodossa. Kun nukut hyvin, et todennäköisemmin tarvitse jatkuvasti jotain pikkupurtavaa käsiesi ulottuville. Erityisesti painoaan pudottavien kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota riittävän unen saamiseen.

Painonpudottajan puolityhjä vatsa

Jossain kerrottiin, että vatsalaukku on kuin ilmapallo. Kun syö jatkuvasti suuria annoksia, se venyy venymistään. Kun annoksia ryhdytään pienentämään, menee vatsalaukulla hetki sopeutua tilanteeseen ja kutistua takaisin ennalleen. Ennen kuin kutistuminen on tapahtunut, voi vatsa antaa näläntunteesta väärän hälytyksen, kun annoksia pienennettäessä se täytetäänkin vain puolilleen. Laihduttajan on siis hyvä ennen ruokailua testata vesilasillisella, että onko vatsalaukku oikeasti tyhjä. Jos vesi tuntuu hulahtavan vatsalaukun pohjille, on aika syödä.

 

Yleisin syy nälälle löytyy kuitenkin ravinnonsaannista. Klassisin syy on lienee ”oho, edellisestä ateriasta on kulunut jo 6 tuntia” -tyyppinen tapaus. Ei tarvitse olla kummoinenkaan neropatti keksiäkseen mistä nälkä johtuu. Mutta kun aamiaispöydästä ylös nousemisesta on kulunut aikaa vaivainen tunti ja vatsa kurnii häiritsevän äänekkäästi, on aika tarkastella aterian sisältöä.

Oma nälkää aiheuttava ongelma löytyi nimenomaan aamiaispöydästä. Minulla oli tapana syödä aamuisin kaurapuuroa, koska kuulun niihin harvoihin ihmisiin, joiden mielestä se on ihan käsittämättömän hyvää. Kuitenkin, kun puurolautasen tyhjentämisestä oli kulunut tunti, oli aivan pakko saada ruokaa, heti. Asiaa tovin ihmeteltyäni löysin ilmiölle viimein syyn, proteiinin puute. Nopea aineenvaihdunta yhdistettynä pelkkää hiilihydraattia sisältävään aamupalaan, aiheutti uskomattoman nopean imeytymisrefleksin ja nälkä syttyi uudelleen hetkessä. Kun lisäsin puurolautaselleni 100 grammaa raejuustoa (kyllä oikeasti, syön kaurapuuroni raejuustolla ja se on edelleen aivan käsittämättömän hyvää), pysyi nälkä jo huomattavasti pidempään poissa. Nyt, kun lisäsin aamupalaani vielä proteiinipirtelönkin, selviän ilman minkäänlaisia vaikeuksia aina lounasaikaan saakka.

On siis tärkeää nauttia etenkin aamupalalla ja lounaalla sekä proteiinia että hiilihydraatteja! Myös rasvan osuus on tärkeä. Jatkuva rasvojen välttely voi johtaa näläntunteeseen liian nopeasti ja pakottaa nautiskelemaan ”turhia” välipaloja ja naposteltavia. Oma, kiljuva nälkäni pysyy parhaiten kurissa, kun syön kolmen tunnin välein harkitusti ja ennalta suunnitellusti. Hyvin suunniteltu päiväruokailu helpottaa näläntunnetta sekä psyykkisesti että ravinnonsaannillisestikin.

Jos ei jatkuva nälkä selity tälläkään, on aika käväistä lääkärissä ja tarkistaa veriarvot. Jatkuva nälkä voi kertoa niinkin vakavasta asiasta, kuin diabeteksestä. Useinmiten nälkä kuitenkin talttuu elin- ja ruokailutottumuksia muuttamalla.

En ollutkaan supernainen. Eli mitä opin treenin, ravinnon ja levon tasapainosta?

Viime perjantainen hermojen menetys oli malliesimerkki siitä, mitä heikko ruokailu, liiallinen treenaaminen, yli-innokkuus ja epätäydellisen täydellisyyteen pyrkiminen tekee aurinkoiselle ja kauniille päivälle. Kokemusta rikkaampana kuvittelen nyt tietäväni, kuinka vastaavat tilanteet jatkossa vältetään.

Se, että jaksaa juosta vuorelle kerran, ei tarkoita sitä, että sen pystyisi

tekemään joka päivä. Minä vain unohdan sen välillä.

 

Eli kerrataanpa lyhyesti mitä perjantaina tapahtui. Minulla piti olla välipäivä aerobisesta treenistä, mutta kun aurinko paistoi ja pojat olivat menossa maastopyöräilemään, oli vain yksinkertaisesti pakko lähteä mukaan. Reilut 20 minuuttia myöhemmin, jossain siellä kukkuloilla, kuivuneen ruohikon, kivikkoisen ylämäen ja paahtavan auringon alla kramppasi ensin takareisi, sitten pohje ja seuraavaksi paloi hermot. Oli pakko luovuttaa ja kääntyä takaisin muiden jatkaessa matkaa. Kotona keräilin itseäni ja nieleskelin epäonnistumiseni, heikkouteni ja ison proteiinipirtelön.

Yllättävän koville otti noinkin mitätön asia, mutta opetti se taas pari perusasiaa. Eipä sillä, ettenkö olisi samoja asioita oppinut jo moneen kertaan, mutta pitäisi olla fiksu oppiakseen kerrasta. Tai kahdesta. Tai edes kymmenestä. Minun tapauksessani kertaus on opintojen äiti.

MITÄ MINÄ SITTEN OPIN?

Pysy treenisuunnitelmassa. Jos olet rehkinyt koko viikon pitääksesi perjantaina välipäivän lenkkeilystä ja maastopyöräilystä, on melko todennäköistä, että tuo vapaapäivä todella tarvitaan sille varatulle paikalle.

Yritä muistaa kohtuus. No, en minä kuitenkaan muista. Mutta lupaan aina välillä palata lukemaan tämän kappaleen. Jos on pyöräillyt sunnuntaina reilut pari tuntia maastossa, käynyt juoksemassa maanantaina, maastojuoksemassa tiistaina, juoksemassa lisää keskiviikkona, vielä vähän torstaina ja niiden lisäksi käynyt neljästi salilla, on melko todennäköistä, että perjantaina tehty maastopyöräily on vähän liikaa. Joku raja hei!

Pysy ruokailusuunnitelmassa. Aivan sama onko nälkä vai ei, kiire tai mitä tahansa, syö se määrä, joka suunnitelmaan kuuluu. Pienikin vajaus energiavarastoissa tekee treenistä vetämättömän ja olosta surkean. Treenimotivaatiokin on korkeampi, kun on energiaa riittävästi koneistossa.

Elä tilanteen mukaan. Eikö treeni kulkenut? Saattaa olla ylimääräisen välipäivän paikka. Jos olo on väsynyt, ei huvita ja hermoakin kiristää, anna olla. Pidä mieluummin vapaapäivä, äläkä suotta kiusaa itseäsi huonosti kulkevilla treeneillä. Tarkkaile myös ruokavaliota. Joinain päivinä tavanomainen ruokavalio ei vain riitä. Jos on nälkä, syö. Ylimääräinen proteiinipirtelö piristää enemmän kuin kurniva vatsa. Väsymys ja vetämätön olo voi myös kertoa orastavasta flunssasta. Opettele siis lukemaan kroppaasi yhtä tunnollisesti kuin treenikalenteria.

Aina ei vain kulje tai huvita. Se on vain hyväksyttävä. Silloin on parempi heittää pitkäkseen ja vaikka blogata siitä, kuinka asiat pitäisi tehdä.

Hyvä ihminen, miksi sinä poltat?

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, näin tänään naisen kadulla tupakka suupielestä törröttäen. Vastenmielistä, sanalla sanoen. Täällä Orange Countyssa saattaa hyvinkin kulua viikkoja näkemättä kertaakaan kenenkään polttavan, joten koko tupakanpolton olemassaolon voi helposti unohtaa kokonaan. Kun kaiken pitää ulospäin näyttää täydelliseltä, romuttaisi tupakanpoltto ainakin terveellisten elämäntapojen osalta imagon täysin. Ja hyvä niin. Kasvojen menettämisen pelossa ihmiset polttavat piilossa takapihoillaan ja autotalleissaan, eivät rivissä ruokakauppojen edessä, kuten rakkaassa kotimaassani.

Tupakanhaju tekee kauniistakin vastenmielisen.

 

Kun sitten pitkän tauon jälkeen tunnen tupakansavun leijailevan nenästäni sisään kohti keuhkoputkia ja siitä edelleen keuhkoihin, en voi olla pohtimatta sitä, mikä laittaa ihmisen sytyttämään savukkeen kerta toisensa jälkeen? Tupakanpoltto kun on yksi hirvittävimmistä rikoksista omaa ruumistaan kohtaan. Eikä polttaminen ole pelkästään polttajan itsensä ongelma, vaan tuo kitkerä haju myrkkyineen tunkeutuu myös sivullisten hengitysilmaan. Eniten inhonväristyksiä aiheuttavat vanhemmat, jotka polttavat lastensa läsnäollessa ja vielä enemmän ne raskaana olevat naiset, jotka kuvittelevat olevansa valmiita äidiksi samalla, kun oman terveytensä lisäksi tuhoavat vielä syntymättömän lapsensakin terveyden.

Voin suurella ylpeydellä sanoa, etten ole koskaan polttanut sitä ensimmäistäkään. Koulun terveysoppejakin paremmin minuun tehosi runsas tupakointi toisessa lapsuudenkodissani. Vaikken tietoisesti asiasta koskaan kärsinyt, en edes teini-ikäisenä voinut kuvitella nostavani savuketta huulilleni, niin vastenmielisen jäljen tuo haju oli jättänyt mieleeni. Ja sitä paitsi, kuka haluaisi suudella ihmistä, joka haisee ja maistuu tuhkakupilta, olipa kyseessä sitten ulkoisesti minkälainen missi tahansa?

Minä en ymmärrä. En, vaikka olen vuosia yrittänyt. Mikä saa ihmisen tietoisesti tuhoamaan terveytensä?Tänä päivänä varmasti jokainen tupakoitsija on tietoinen tupakoinnin vaaroista ja siitä, mitä se elimistölle tekee. Ja minä teen parhaani muistuttaakseni asiasta aina, kun näen tuttavieni polttavan. Miksi sinä poltat? Tai mitä pitäisi tapahtua, että lopettaisit?

Hyi ja yök.

Viikon positiiviset

Viime viikolla listattiin aggressiiveja, joten vaihtelun vuoksi voisin kirjoittaa tämän viikon kuulumiset vaaleanpunaiset muovisankalasit päässä. Eli seuraavaksi vuorossa yltiöpositiivisuutta, olkaa hyvät!

 

1. KALIFORNIAN AURINKO

Aurinko on kahta päivää lukuunottamatta paistanut pilvettömältä taivaalta koko viikon niin, että D-vitamiinia pursuaa kohta korvistakin. Lämmintäkin on, 20-30 astetta joka päivä. Kiitos päiväunien aurinkotuolissa, sain rusketusrajani takaisin, ohimoille. Aurinkolaseista.

2. KALIFORNIAN VESISADE

Niinä kahtena päivänä, kun ei paistanut aurinko, satoi vettä. Okei, ehkä yhteensä vartin, mutta kuitenkin. Vesisade on tähän aikaan vuodesta tervetullutta, sillä mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä vähäisemmäksi sateet käyvät, kunnes lopulta loppuvat kokonaan. Luonto, meidän nurmikko ja mystisesti tyhjenevä uima-allas tarvitsevat vettä.

3. HIIRENKORVAT

Bongasin tällä viikolla lenkillä ollessani, että niihin puihin, jotka talvella pudottivat lehtensä, on ilmestynyt hiirenkorvia. Tervetuloa kesä ja allerg… eiku, tämänhän piti olla positiivinen tänään…

4. MOPPAAVA MIES

Kyllä. Mies moppasi eilen yleisön pyynnöstä lattiat. No, ei tämä niin harvinaista ole, mutta sen jälkeen, kun hän imuroidessaan teloi itsensä leikkaushoitoa vaativaan kuntoon, olen hoidellut siivoamiset pääasiassa itse. Ihan vain turvallisuussyistä.

5. KADONNUT HIRVIÖ

Se viime viikolla autotallissamme piileskellyt ja kotirauhaamme häirinnyt hirviö-heinäsirkka on nyt poissa. En ainakaan myönnä, että minulla tai hyönteismyrkyillä olisi asian kanssa mitään tekemistä.

6. ONNISTUNUT SALITREENI

Viime maanantaina oli kaikkien aikojen paras salitreeni. Hankin testimielessä purkillisen kofeiinipillereitä ja arginiinia, annostelin riittävät määrät kurkusta alas ennen treeniä ja jopas jotakin, kaikki painoennätykset menivät uusiksi ja huitelin tunnin salitreenin reippaalla 158 keskisykkeellä. Terve!

7. PAINONNOUSU

Mietin, että mitenköhän tästä saisi nyt positiivisen asian, kun tarkoitus oli kuitenkin pudottaa painoa. No mutta hei, se on varmasti nyt sitä lihasta, eikö!

8. PUPUJA JA ORAVIA, MUTTA EI DEMIÄ

Kävimme tyttöjen kesken reippaalla ja aurinkoisella parin tunnin haikilla luonnonhelmassa, emmekä varoituskylteistä huolimatta nähneet yhtäkään käärmettä tai puumaa. Mutta Demi nyt taitaakin olla vieroitushoidossa. Sen sijaan polulla vilisti oravia, pupuja, pikkulintuja ja kaksi kovakuntoista mieslenkkeilijää ilman paitaa…ggrrh.

9. RUOKAA!

Tänään, tankkauspäivänä, minä leivon maailman parasta ruisleipää. Sen lisäksi aion syödä kaikista maailman herkuista sitä kaikkein rakkainta, maksalaatikkoa! Okei, myöhemmin illalla ystävien tullessa kylään, aiomme grillata lihaa, miekkakalaa ja jättikatkarapuja. Eilen oli muuten lähikaupassa hummerin pyrstöt alennuksessa ($6/kpl), joten grillasimme niitä sekä pinaatilla ja mozzarellajuustolla täytettyjä tomaatteja. Eli ei tässä nyt varsinaisesti nälkää ole nähty tankkauspäivän ulkopuolellakaan…

Noin! Olihan sitä siinä taas, positiivisuutta kerrakseen! Kyllä on hyvä olla minä.