Huippumalli pilvessä ja viemärissä

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Oikeasti oli tarkoitus kirjoittaa tänään jostain ihan muusta. Juttu lähti kuitenkin täysin hakoteille siinä vaiheessa, kun uteliaisuuttani tartuin kampaamon pöydällä lojuneeseen Vogueen. Lehden sisällön osalta olin juuri niin epäluuloinen, kuin täysin muotitiedottomalta ihmiseltä vain sopii odottaa. Kävi kuitenkin niin, että viihdyin lehden parissa koko puolitoistatuntisen kampaamokäyntini ajan silmiäni epäuskosta pyöritellen.

Suonette anteeksi moukkamaisuuteni. Tiedän, että monet suhtautuvat tähän julkaisuun suurella hartaudella ja arvostuksella, mutta kyllähän niistä lehdessä olleista kuvista suurin osa oli räpsitty ja stailattu jonkin hallusinogeenisen sienen vaikutuksen alaisena. Katsokaa nyt vaikka itse:

Tätä asiaa olen pohtinut jo pitkään. Minkä takia niin usein muotikuvissa mallit näyttävät olevan pilvessä, kaatokännissä, krapulassa tai muutoin vain nuppi sekaisin? On jokseenkin kornia, että Kate Moss haukuttiin maanrakoon tämän päädyttyä julkisuuteen nenänpää valkoisena ja kuitenkin samaan aikaan lehdet pursuavat enemmän tai vähemmän lavastettuja kuvia sekoilevista malleista.

Tämä komea kuva jatkaa edellisen kuvan teemaa. Ei enää riitä, että näyttää nälkäkuoleman rajamailla riutuvalta. Sen lisäksi kun tulee näyttää vielä narkomaaniltakin. Kyllä heti tekee mieli hankkia tuollainen laukku, joka on kauniisti aseteltu ulostetahrojen päälle. Ja kenen tuo kuvassa oleva kolmas jalka on?

Vaan kyllä ne vaatesuunnittelijatkin varmasti juovat jostain miestä väkevämmästä inspiraation lähteestä. Noihin kenkiin on taatusti kätketty pienet suihkumoottorit ja sen vuoksi tyttö on sujauttanut jalkaansa kuumuudelta suojaavat palonestosukat.

Toivottavasti malli-raasu sai kuvauksista limaisen työn lisää. Haluan muuten ehdottomasti tuollaisen niskatuen sitten kun loukkaan itseni seuraavan kerran maastopyöräretkellä.

Voin vain kuvitella kuinka tämä monen tonnin kimono on myynyt kuin häkä Voguen ilmestymisen jälkeen. Kukapa ei haluaisi näyttää yhtä hehkeältä vaikkapa ystävätären kesähäissä.

Tämä tilannehan on monelle kotirouvalle tuttu. Pieni epäonnistuminen leivontapuuhissa johtaa kodin palamiseen maan tasalle. Mutta eipä hätää, pääasia, että lego-palikan näköinen käsilaukku pelastui liekeistä. Hupsis!

Olen varma, että ensi yönä painajaisissani liihottaa tämä irvokkaasti hymyilevä kuoleman lähettiläs suoraan helvetin esikartanosta. Olisi mielenkiintoista tietää millaisin sanankääntein kuvaaja on mallia ohjannut ja kenet tyttöpolo on suututtanut, että juuri tämä kuva päätyi julkaistavaksi?

Mitä mieltä olette, onko tuo mallin päässä oleva häkkärä hyttyskarkotin vai katiska? Koska tämä muotiteollisuuden riemuvoitto on mielestäni kohtuuttoman kallis, ajattelin askarrella itselleni vastaavanlaisen kesähatun kananverkosta.

Tätä kuvaa piti vilkaista kerran jos toisenkin ennen kuin olin varma siitä, ettei tyttö kyyhötä vessanpöntössä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin viemäriputki. Liekö Turtleseilla ollut kotibileet, kun tyttö kömpii viemäristä ulos ykköset päällä?

Oli siellä lehden kätköissä onneksi ihan kivalla tavallakin hymyilyttäviä kuvia, kuten tämä tässä.

Koko lehden suosikkikuvakseni nousi kuitenkin tämä. Kohtuullisen näpsäkkä ajoitus ja pysäytys kuvaajalta eikä mallinkaan ilmeestä pysty päättelemään, että parin sekunnin kuluttua tekee taatusti kipeää.

Keskivertoa kurjempi kaveri

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Se on taas se päivä vuodesta, jolloin tekisi mieli vaipua maan alle. Joten kiitos ja kumarrus, vastaanotan taas tänäkin vuonna häpeillen vuoden kurjin kaveri -palkinnon.

Tiedättehän, olen se sellainen joka roikkuu Facebookin kaverilistalla, mutta jota kukaan ei ole nähnyt vuosikausiin. Se, jonka nimen nähdessään pysähtyy hetkeksi miettimään, että kukas se tuo on, kasvot kun tuovat etäisesti mieleen jonkun, mutta tukan väri on aivan väärä.

”Jaa, mutta sehän oli se yksi, joka muutti Kaliforniaan, lupasi tulla takaisin, mutta jota ei sen koomin ole näkynyt. Aika paska kaveri.”

Eikä tilanne ole juuri sen parempi niilläkään kavereilla, jotka asuvat kanssani samassa maassa.

”Oletko nähnyt Annea? Ai et, en minäkään, kuukausiin. Ihme tyyppi, se käy vaan siellä salilla. Ei se lähteny edes lounaalle. Se varmaan syö kotona jostain helvetin pakasterasiasta kanaa. Aika paska kaveri.”

Ja vähän käy sääliksi jo aviomiestäkin.

”Olisipa kiva lähteä johonkin matkalle talvilomalla, vaikka Karibialle. Ai mutta eihän me voida, kun sulla on tuo dieetti… Ja nyt oikeesti, ei kai me taas syödä kanaa?”

Tiedetään, tiedetään. Antakaa anteeksi. Tämä pistos sydämessäni kuitenkin kertoo siitä, että olette tärkeitä ja vaikka en olisikaan fyysisesti läsnä, ajattelen teitä paljon. Siis hyvää ystävänpäivää, tänään ja joka päivä. Ja erityiskiitos aviomiehelleni, joka kestää hienosti kaiken hulluudenkin keskellä.

Kivaa ystävänpäivää myös kaikille lukijoille!

Päivän treenivinkit (eli vatsalihakset hapoille)

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Ja huomio taas kaikki kotiatleetit siellä ruutujen takana! Yleisön pyynnöstä on tänään esittelyvuorossa vatsalihastreeni à la A. Sinivaara.

Olen pyhittänyt yhden viikon kuudesta salitreenistä puhtaasti vatsalihaksille. Aivan täysimittaiseen salitreeniin ei vatsalihakseni kuitenkaan taivu, vaan vatsoja vahvistellaan yleensä n. 30-35 minuutin ajan, 5-6 eri liikettä läpi käyden (hieman eri liikkeet joka kerta). Kutakin liikettä teen neljän sarjan verran ja kahta tai kolmea liikettä superina, eli vuorotellen tehden. Turhan paljon ei siis ehdi sarjojen välillä henkeä vetämään ja ihmettelemään.

Linkkuveitsi

Näitä perusliikkeitä en nyt lähtenyt videoimaan, sillä uskon niiden olevan suurelle osalle ihmisistä tuttuja eikä liikkuvassa kuvassa tuskaisena puuskuttavat kasvoni toisi hommaan juurikaan lisäarvoa.

Tässä nyt joka tapauksessa puuhastellaan linkkuveitsien parissa. Lähden liikkeelle selinmakuultani, kädet suorina vartalon jatkona ja lähden kohottamaan ylävartaloa samalla, kun nostan jalat ilmaan ja tuon kädet eteen aina siihen saakka, kunnes ovat jalkojen kanssa samassa linjassa (kuten kuvassa). Tämän voi tehdä myös niin, että pitää alaselän maassa ja kohottaa vain yläselkää, jolloin liike on kevyempi, mutta itse keikun tukevasti ahterini varassa. Tästä laskeudutaan takaisin lähtöasentoon ja sama uudestaan aina 10-15 toiston verran.

Vatsarullaus foam rollerilla (+ extra punnerrus)

Foam rollerista on moneksi! Tämän liikkeen voi myös tehdä pallon kanssa kädet steppilaudalla, mutta foam roller ajaa saman asian (ja löytyy monesta kodista). Tämän voi tehdä toki myös ilman punnerrusta, jolloin liike on kevyempi. Tässä liikkeessä sopiva sarjapituus on itselläni 10-15 toistoa.

Kylkilankku

Kylkilankku on yksinkertainen keskivartalon vahvistusliike, jota käytetään myös alaselkäongelmien hoitoon/kuntouttamiseen. Liike lähtee kyljellään köllöttelystä kyynärpään varassa, jalat päällekäin. Kohota lantio ylös (kuten kuvassa), pidä vatsa tiukkana ja laske lantio takaisin alas. Riittävä sarjapituus on n. 15 molemmin puolin.

Vinot vatsalihakset telineessä

Nyt jos joku tietää mikä tuo teline on nimeltään, niin saa valaista tietämätöntä. Joka tapauksessa, tämä liike oli osana viime perjantaista vatsalihastreeniäni. Eli lähdetään liikkeelle vartalo ja jalat suorina ja kohotetaan jalat koukistaen vinosti sivulle samalla rutistaen ylävartaloa kevyesti kohti polvia (kuten kuvassa). Tämän jälkeen palataan lähtöasentoon ja tehdään sama toiselle puolelle. Toista molemmin puolin 10-15 kertaa.

Vatsarutistuskone

Tämä on näitä harvoja koneita, joita käytän vatsalihaksia treenatessa. Ja suoraan sanottuna, jotenkin tässäkin koneessa loppuu säädöt kesken enkä saa oikein luontevaa liikerataa tai asentoa aikaiseksi millään. Mutta kyllä tässäkin koneessa tuntumaa saa. Onko teidän salilla hyvä vatsarutistuskone? Olen nimittäin joskus törmännyt sellaiseenkin. Tässä vähemmän hyvässä pakerran yleensä ensimmäisessä sarjassa kevyillä painoilla sellaiset 20 toistoa ja loput kolme sarjaa kovemmilla painoilla, jolloin toistoja tulee n. 10-15.

Vatsalankku kiertäen, käsipainoa apuna käyttäen

En kyllä oikeasti tiedä tälle liikkeelle nimeä, joten ehdotuksia otetaan vastaan. Jotain vatsalankkumaista tässä kyllä on, mutta vartaloa kierretään niin, että liike kohdistuu vinoihin vatsalihaksiin. Tämän voi tehdä käsipainon kanssa, jolloin liike on raskaampi tai sitten ilman. Tämä video toimii sikäli opetusvideona myös itselleni, että näen nyt takamukseni olevan aavistuksen liian ylhäällä. Eli älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon, eli peppua alemmaksi jos vain suinkin onnistuu ja muistakaa pitää vatsa tiukkana koko liikkeen ajan! Sellainen 10-15 toistoa per puoli on tässä liikkeessä sopiva toistomäärä.

 

Tällaisia treenejä tällä kertaa! Josko tässä jossain vaiheessa alkaisi jo jotain tulostakin näkymään, kunhan rasva palaisi vatsapalojen edestä pois. Pakertelen tässä pahaenteisen kolmannentoista dieettiviikon parissa ja odottelen pelonsekaisin tuntein ensi lauantain rasvaprosentin mittausta. Paino kyllä sahailee pikkuhiljaa alaspäin, mutta palaako rasva vai lihas, se tässä vähän jännittää. Mutta palataan siihen sitten, kun tiedetään paremmin!

Kivoja treenejä kaikille!

Arkinen hyvän mielen vinkki

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Meillä täällä Lilyssä vietetään tällä viikolla hyvän mielen viikkoa. Niinpä myös Onnenpäivä kantaa kortensa kekoon paremman ja iloisemman elämän puolesta. Koska sodin sitä ajatusta vastaan, että eletään vain viikonloppuisin ja arki on yhtä pakertamista työtunnista toiseen, jaan kanssanne vinkin, joka saa iloiselle mielelle myös keskellä viikkoa. Ja koska liikunta on lähellä sydäntäni, liittyy arkinen hyvän mielen vinkkini juurikin liikkumiseen.

Jos seitsemältä aamulla hymyilyttää kuntosalin ovella näin kovasti,

ei päivästä voi tulla kovin huono.

 

Avainsana iloisempaan mieleen on aamuliikunta. Ja ennen kuin alatte tuhahdella siellä ”no joo, olisihan se pitänyt arvata…”, niin malttakaapa tovi. Aivan ensimmäisenä nimittäin unohdetaan kaikki laihduttamiset, kuntokuurit ja ruokavaliot ja otetaan aamuinen liikuntatuokio puhtaasti hyvän mielen kannalta. Eikö olekin jo paljon kivempi lähtökohta liikkumiselle?

Aamuliikunta on ollut osa arkeani jo vuosia. Päivä käynnistyy virkeämmin, olo on rento ja mieli avoin ja iloinen. Olen jopa huomannut keskittymiskykyni olevan parempi, kun ruumiille on annettu tekemistä ennen työtuoliin istahtamista. Ja totuus on se, että suuri osa visaisista ongelmista, niin työssä kuin omassa elämässäkin, on ratkennut nimenomaan aamuisen liikuntahetken aikana. Voisinkin väittää, että päätös lähteä ensimmäiselle aamulenkille joskus vuosia sitten, on ollut yksi elämäni parhaista valinnoista ja yksi pisimmistä askeleista kohti onnellisempaa elämää.

Aamuliikunnan ei tarvitse olla hikijumppaa eikä kaloreiden polton maksimaalista. Päinvastoin, aamuliikunnan tulee olla sopivan rentoa, vaikka vain kävelyä. Nimittäin tietoisuus kovasta treenistä heti sängystä noustua, tekee liikkeelle lähdöstä taatusti epämiellyttävää ja tappaa innostuksen heti alkuunsa. Tiedän, että ennen töihin lähtöä suoritettu liikunta vaatii herätyskellon virittämistä uudelleen tunnin verran aikaisemmin kuin ennen, mutta lupaan, että pienen reippailun jälkeen olet enemmän hereillä kuin normaalisti olisit koko päivänä. Tämän takia olenkin suositellut aamuliikuntaa kaikille stressistä, masennuksesta, väsymyksestä tai muista negatiivisista tuntemuksista kärsiville tuttavilleni. Vaikka ei aamuliikunta takaakaan sitä, etteikö joku asia voisi silti myöhemmin päivällä mennä mönkään, niin iloisemmalla mielellä on vastoinkäymisetkin helpompi ottaa vastaan.

Haastankin kaikki lukijat, joilla vain teoreettinen mahdollisuus on, menemään tänä iltana hieman aikaisemmin nukkumaan, virittämään herätyskellon soimaan tuntia aikaisemmin ja aloittamaan päivä pienellä reippailulla!

Entä onko teillä lukijoilla jokin muu erityinen konsti tehdä arjesta iloisempi? Nyt laitetaan hyvän mielen vinkit kiertoon!

Sporttisen naisen titaanikorut

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Joku saattaa vielä muistaakin, että esitin viime vuonna joulupukille vienon toiveen titaanisista koruista. No, pukkia ei jouluna näkynyt, mutta sen sijaan aviomieheni katsoi asiakseen toiveeni toteuttaa. Ja niin yhdestä paketista paljastui Boccian titaaninen kaulakoru ja yhteensopiva rannekoru. Kyllä mies tietää mistä vaimo tykkää.

Olen aikaisemminkin kertonut vaikeahkosta nikkeliallergiastani, joka on vaikeuttanut metallisten korujen käyttämistä. Yleensä koruni ovatkin toisiinsa sidottuja narunpätkiä, puuhelmiä ja ties mitä viritelmiä. Eikä siinä mitään, kauniitahan ne ovat, mutta toisinaan olisi ollut käyttöä juhlavammille, vähemmän riemunkirjaville koruille.

En oikein tunne, että pienet sievät korut pukisivat minua, kun ruumiinrakenteeltani olen tällainen rohjake. Niinpä nämä hieman rockimmat ja järeämmät titaanikorut sopivatkin kivasti yhteen sporttisen ulkomuotoni kanssa. Kaiken lisäksi ne ovat yhdistettävissä niin tavallisiin kuin juhlavampiinkin asusteisiin ja sopivat yhteentitaanisen vihkisormukseni kanssa.

Onni on nikkeliallerginen vaimo, titaaniset korut kun ovat huomattavasti halvempia kuin kultaiset. Harmi vain, että valikoimat ovat vielä verrattaen suppeat ja harva koruliike edes titaanisia koruja tarjoaa. Mutta onneksi meillä on internet ja nettikaupat. Eli vinkkinä tulevaa ystävänpäivää ja sporttisia tyttöystäviä silmällä pitäen, Boccian nettikauppa toimittaa koruja myös Suomeen!

 

ps. kuvailtiin tänään vatsalihastreenejä, joten treenivinkkejä on taas tiedossa lähitulevaisuudessa!