Tammikuun dieetti- ja treenikatsaus

Huh! Elämäni taatusti aktiivisin tammikuu on nyt onnellisesti takana. Koko kuukausi sujahti ohi käsittämättömällä vauhdilla, lähinnä treneistä toiseen juosten. Ja kyllä niitä treenitunteja kertyikin, kokonaisuudessaan kuusikymmentä ja kalorilaskuri kertoo energiaa palaneen 29 000 kcal verran. Ei siis ihme, että kymmenennen dieettiviikon lopussa alkoi jo näkyä tulostakin.

Enhän suotta ole hikoillut.

 

Missä sitten mennään nyt? Lähtötilanteeni ennen dieettiä oli massailukauden jälkeen seuraavanlainen:

Elopaino 70 kg / rasvaprosentti huimat 23,5 %

Voimaa oli omaan tasooni nähden kuin pienessä kylässä, puntti nousi ja ennätyksiä rikottiin. Aerobista harjoittelua oli tieten tahtoen vältelty kymmenisen viikkoa ja keskitytty lähinnä raudan nostamiseen ja joogaamiseen. Kroppa sai kaipaamaansa lepoa, reilusti ravintoa ja olo oli hyvä, paitsi se rasvan määrä kyllä ahdisti. En nimittäin tuntenut olevani oma itseni lopulta enää laisinkaan.

Kymmenen viikkoa myöhemmin tilanne oli seuraavanlainen:

Elopaino 65,5 kg / rasvaprosentti 19,2 %

Paino on sahannut ylös alas, ollut ylempänä ja ollut alempana, mutta mittauspäivänä oli tuossa. Rasvaprosentin kehitykseen olen melko tyytyväinen, joskin salaa toivoin, että olisi päästy tasan yhdeksääntoista tai karvan alle. Mutta tosi hienosti kymmenessä viikossa toki tämäkin pudotus. Tasoltaanhan nykyinen rasvaprosentti on semmoisen normaalin, vähän enemmän urheilevan naisen tasolla. Positiivista on se, että lihaskato on ollut verrattaen pientä, eli toistaiseksi melkein kaikki kadonnut paino on ollut rasvaa.

Muutoksia kropassa on luonnollisesti näkyvissä jo jonkin verran. Vatsalihasten kaaret alkavat pikkuhiljaa näkyä ja navanympärys on pienentynyt 6-7 cm. Harmi kyllä, myös se massakauden kaunis pyöreys on kadonnut käsivarsista ja olkapäistä, mutta tilalle on tullut erottuvuutta lisää. Polven yläpuolella sinnittelee vielä ylimääräinen rasvakerros (on sekin paikan keksinyt!), mutta pikkuhiljaa sekin on osoittanut antautumisen merkkejä. Tässä vaiheessa siis yläkerta alkaa olla melkoisen vähärasvainen, mutta navasta alaspäin työstettävää riittää vielä helpostikin toiselle kymmenelle viikolle.

Hitaasti hyvää tulee ja lihaskato on pienempi!

On siinä jo orastavaa muotoa!

 

Ruokavaliostani on kyselty melkoisesti, joten valotetaan tässä välissä hieman sitäkin. Olen laskenut energiansaantia pikkuhiljaa ja tällä hetkellä ja tulevina viikkoina kokonaiskalorimääräni on siellä 1600 kcal hujakoilla. Ihan kamalasti en tästä haluaisi mennä alaspäin, mutta katsotaan nyt.

Kun kehitys tammikuun puolessavälissä tuntui jumiutuneen, muutin kalorimäärän sijaan makroja ja tämä antoi rasvanpoltolle toivottua lisävauhtia. Vähensin siis aavistuksen hiilihydraatin määrää ja vastaavasti lisäsin proteiinia. Tällä hetkellä päivittäinen hiilihydraattiannos on 120 g ja proteiinin määrä on 180 g. Hiilihydraatin määrä tuntuu jo nyt melko alhaiselta ja kuten aiemminkin olen sanonut, ei vähähiilarinen ruokavalio sovi omalle kropalleni. Tällä määrällä kone kuitenkin pysyy vielä käynnissä, joskin vaatii joka viikkoisen tankkauspäivän.

Vaikka päivittäinen kalorimäärä kuulostaakin vähältä, sillä pärjää ihan mukavasti kunhan ajoittaa syömisen viisaasti. Ennen aamutreeniä syön vähän, en aamupalaa, mutta kuitenkin jotain täytettä vatsanpohjalle, yleensä hapankorppuja kookoslevitteellä. Tällä tavalla aamucardio sujuu paljon energisemmin ja paremmalla teholla. Sama juttu ennen illan salitreeniä. Syön aina päivällisen vähän ennen salille lähtöä ja jo kulkee treeni mukavasti, kun on energiaa koneessa!

Mitä minä sitten syön? Paljon kalaa ja kanaa, jonkin verran possua ja valikoidusti nautaa. Muita proteiininlähteitä ovat mm. raejuusto ja maustamaton jogurtti. Hiilihydraattia tulee pääsääntöisesti villiriisistä, bataatista ja jonkin verran itseleivotusta ruisleivästä ja kokoviljapastasta. Salaattiakin kuluu kulhotolkulla. Proteiini- ja hiilarijauhoja otan ainoastaan treenien jälkeen. Latailen muuten tämän tästä päivän ruokakuvia instagramiin (löytyy nimellä asinivaara) ja Facebookiin.

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa kaikkia siitä, että mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi kaikilla. Jokaisen vartalo on yksilöllinen ja vastaa treeniin ja ravintoon eri tavalla. Itselleen sopivan tavan dieetata löytää vain kokeilemalla. Muistathan, ettei kokeilun tulos selviä päivässä tai parissa, vaan vasta parin viikon jälkeen voidaan dieetin toimivuutta analysoida edes jollain tasolla.

Tulipas pitkä teksti! Olantaputus niille, jotka jaksoivat lukea loppuun saakka! Yhteenvetona siis sanottakoon, että dieetti etenee hitaasti, mutta varmasti ja on teoriassa mahdollista päästä edes jonkinmoiseen kuntoon siihen mennessä, kun muodonmuutos-kisan jälkeen-kuvat lähetetään tuomaristolle. Tätä ennen on kuitenkin vuorossa vaiheessa-kuvien lähetys, joka häämöttää reilun kolmen viikon päässä. Joten, kiivasta treenitahtia pidetään yllä jatkossakin!

Kivaa viikonloppua kaikille ja hyviä treenejä! 

Amerikkalainen juttu, eli kuntosali pukukoodilla

Lueskelin eilen paikallisesta kuntosalista, jonka pukukoodi kieltää mm. hihattomat paidat, shortsit sekä rintaliivien olkaimien vilahtelun. Hetkinen nyt, emmehän me ole edes muslimimaassa.

Kuntosali mainostaa itseään hieman ironisesti hyväksyvänä kuntoilupaikkana, johon jokainen on tervetullut sellaisena kuin on – tasavertaisuudesta ja kunnioituksesta nauttien. Tähän perustuu myös kuntosalin tiukkaakin tiukempi pukukoodi. Sanojensa mukaan he haluavat karsia pois muilta saleilta tutun ilmiön, jossa ihmiset esittelevät vartaloaan liian paljastavissa vaatteissa saadakseen kanssatreenaajien huomion. Toisin sanoen, he haluavat suojella asiakkaitaan mahdollisesti parempikuntoisen tai kovempaa treenaavan aiheuttamalta mielipahalta ja alemmuudentunteelta.

Jotta viimeisetkin tosiharrastajat saataisiin pidettyä salilta poissa aiheuttamasta ylimääräiståä mielipahaa, on salille asennettu 110 desibelin hälytysjärjestelmä, joka aiheuttaa hälytyksen liian kovaäänisestä treenaamisesta (ähkiminen, puhiseminen, kiroilu) sekä painojen kovaäänisestä kolauttelusta. Hälytyksen saatuaan, on henkilökunnalla oikeus poistaa häiriötekijä salilta ja irtisanoa jäsenyys. Kuntosali perustelee hälytysjärjestelmäänsä sillä, ettei kukaan salilla treenaavista leimautuisi toisten treenaajien tai ulkopuolisten silmissä bodariksi.

Asiakaspalautteita lukiessani kävi ilmi, että kaiken kukkuraksi salin vastaanotossa on ilmaiseksi tarjolla pientä naposteltavaa, kuten karkkia, bageleita ja pizzaa. Ja onhan se hyvä, että saadaan paikattua juoksumaton aiheuttama 500 kcal energiavajaus samantien.

Mitä mieltä olette, onko tosiharrastajien karkoittaminen kuntosalilta hyvä idea vai mennäänkö nyt taas metsään ja syvälle? Aiheuttaako teille ylitsepääsemätöntä mielipahaa jos samalla salilla kuntoilee joku itseänne parempikuntoinen vai motivoiko se yrittämään itsekin enemmän? Entä tuo pukukoodi, häiritseekö teitä nähdä paljaita hauiksia salilla? Aiheuttaako rintaliivin olkaimen vilahtaminen treenitopin välistä elinikäisiä traumoja?

Oikeastaan tämän kaiken voisi kiteyttää yhteen kysymykseen, olisiko minun kanssani samalla salilla treenaaminen painajaismaista? Minä nimittäin rikkoisin sujuvasti niin pukukoodia kuin metelöintirajoituksiakin ja kieltäytyisin vielä pizzastakin. Se vasta syntistä on.

Tankkauspäivänä

Nyt kun tankkauspäivän ruokakoomasta on selvitty ja palattu säntillisesti takaisin pienempien patojen äärelle, on hyvä muistella mitä kaikkea tuli sunnuntain aikana syötyä. Yleensä tankkauspäiväni ovat koostuneet lähinnä yhdestä tankkausateriasta, mutta tällä kertaa elin kuin pellossa kokonaisen päivän.

Vaikka PT:ni aikoinaan kehoitti tankkauspäivänä menemään mäkkäriin ja tilaamaan suurimman annoksen ranskalaisineen, sokerilimuineen ja jälkiruoka-jätskeineen, en dieetistä huolimatta tunne juurikaan mielenkiintoa roskaruokaa kohtaan edes tankkauspäivänä. Ongelmaksi onkin muodostunut se, että olen syönyt sen verran puhtaasti jo niin monta viikkoa, ettei minun tee mieli juuri mitään peruslinjasta poikkeavaa(paitsi suklaata ja sipsejä…mmm…). Onneksi aamupala sentään oli helppo päättää – taas pannukakkuja!

Kunnon tankkauspäivä alkaa protskupannareilla, aina.

Päällä mustikoita, banaania, kermavaahtoa ja jotain myslin tapaista.

Pääruoan kanssa olikin haastavampaa ja jouduin tosissani miettimään mitä tekisi mieli syödä. Ei ainakaan pastaa eikä meksikolaista. Pizzaa ehkä, mutta vain kotitekoista ja sitä syötiin jo viimeksi. Lopulta oli pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta, että minun tekee mieli vain mereneläviä, kanaa ja riisiä, eli samaa mitä syön muutenkin joka päivä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Grillattuja hummerinpyrstöjä, katkarapuja, cajun-kastiketta ja risottoa.

Oi nam, oli ihan jumalaisen hyvää eikä edes ihan super epäterveellistä.

Olisi syntiä syödä noin hyvää ruokaa ilman viiniä, joten…

Kuten aikaisemmin mainitsin, minulla on sipsinhimo, itse asiassa vielä enemmän kuin makeanhimo. Onneksi kaapista löytyi apu tähänkin vaivaan.

Okei, tämä näyttää nyt tosi hipiltä, mutta nämä on oikeasti tosi hyviä! Hyvä puoli on se, että näissä sipseissä on vähemmän rasvaa, hiilaria ja suolaa kuin normaaleissa. Ja maku on parempi!

Tankkauspäivänä on mukava käydä pyörimässä kaikissa erikoisruokakaupoissa, sillä jos jotain sattuu tekemään mieli, voi sitä myös ostaa ja maistaa. Meillä on täällä lähimaastossa mm. itämaisia ruokakauppoja, jordanialainen ruokakauppa ja hetken ajelun päästä löytyy kokonainen saksalaishenkinen ostari. Ostarilta löytyy kahviloita, ravintoloita ja muutama pieni elintarvikekauppa, joista löytyy erilaisia saksalaisia ja muualta euroopasta tuotuja elintarvikkeita. Suuntasimme siis sinne.

Onnellinen överisyöjä saksalaisen ravintolan edustalla.

Hihii, katsokaapa mitä kaupasta löytyi!

Kovasti tutun kuuloinen juusto. Ei kuitenkaan ostettu tätä, mutta saksalaista lauantaimakkaraa ja nakkeja kyllä!

Iltapäiväkahvin aika! Kahvin kaverina karpalo-muffinssi, joka oli superhyvää, koska a) muffinssi oli poikkeuksellisesti tehty tuoreista eikä kuivatuista karpaloista, b) epäamerikkalaisittain muffinssia ei oltu pilattu liiallisella sokerilla ja  c) muffinssin rakenne oli suomalaistyyppinen eikä paikallista höttöä. NAM!

Koska saksalaisesta elintarvikekaupasta tarttui mukaan nakkeja, päätimme tehdä iltapalaksi hodarit. Perinteisen hodarisämpylän sijaan käytimme Sproutsilta löytyneitä kokoviljasänpylöitä, joissa oli paljon sitä perus valkoista höttösämpylää enemmän makua. Ja hei, en yleensä erityisesti pidä makkaroista tai nakeista, mutta nämä nakit oli tosi hyviä!

Muka-terveyshodari ja lasillinen piimää.

Aika perverssi yhdistelmä, mutta kun teki mieli…

Ja tämä näyttää nyt taas hipiltä, mutta tämäkin oli tosi, tosi, tosi hyvää! Jos siis tykkää kookoksen mausta. Hyvä puoli tavalliseen jäätelöön verrattuna on se, että tässä on vähemmän sokeria ja käytetty rasva on hyvää rasvaa. Loppu ilta kuluikin sohvalla telkkaria katsellen jäätelökuppi kourassa.

Näillä eväillä pitäisi tämä viikko treenata helposti. Ai mitä, että söinkö karkkia ollenkaan? No söin minä, mutta en suklaata vaan salmiakkia, jota sitäkin löytyi siitä saksalaisesta kaupasta. Paikallisille tiedoksi, että tuo ostari on nimeltään Old World Village ja löytyy Huntington Beachilta.

Loppuun vielä pieni pyyntö. Voisitteko kaikki nyt ristiä sormet ja varpaat, ettei tämä orastava flunssantuntu muuttuisi oikeasksi lentsuksi? On nimittäin todella omituinen olo niin kurkussa kuin nenässäkin eikä nyt ei paranisi tulla kipeäksi, sillä se tarkoittaa vääjäämättä seuraavan tankkauspäivän peruuntumista. Kauhea ajatus, haluan pannukakkuja ja lauantaimakkaraa!

Päivän treenivinkit (olkapäät)

Ja tänään A. Sinivaaran treenivinkeissä rääkätään olkapäitä. Tuo hartianseutuhan on sellainen alue, joka monelta naiselta jää usein vähemmälle huomiolle. Tähän on parikin syytä. Ensinnäkin olkapäiden treenaaminen on, varsinkin aluksi, yhtä tuskaa. Kunnon olkapäätreenin aiheuttamalla lihaspoltteella voisi hyvinkin käräyttää maan tasalle pienen kylän. Toisekseen naiset mieltävät leveät hartiat ja muodokkaat olkapäät usein rumiksi ja epänaisellisiksi ja kun ne pirulaiset kasvavatkin niin nopeasti valtaviin mittasuhteisiin. Ilmeisesti teen itse jotain väärin, sillä kuten alla olevista videopätkistä ilmenee, mahdun vielä usean vuoden harjoittelun jälkeenkin kulkemaan ovista ongelmitta.

Mutta mennäänpä asiaan. Esittelyssä on tällä kertaa peräti viisi liikettä, joista neljä ensimmäistä tehdään supersetteinä, eli kaksi liikettä peräjälkeen. Itse valitsen supersettejä tehdessä hieman normaalia kevyemmät painot, jotta suoriudun kahdesta peräkkäisestä liikkeestä edes jokseenkin kunnialla. Toistomääriltään liikuskeltiin siellä 10-15 tietämillä ja settejä jauhettiin neljä kappaletta kutakin.

Vipunostot sivuille / pystysoutu tangolla

Vipunostoja tehdessä otetaan kevyt haara-asento ja koukistetaan aavistus polvia. Liike lähtee reisien ulkosyrjiltä, kädet hieman koukistettuina. Itse vedän viparit ehkä vähän turhankin ylös, riittäisi nimittäin, että pysäyttää liikkeen hartialinjaan. Tärkeää on taas keskittyä siihen, että liike tehdään olkapäillä, ei selällä. Kuten kuvasta näkyy, alan viimeisiä toistoja tehdessä ”heijata” painoja ylös, kun voimat loppuvat. Tämä pieni huijaus lopussa ei ole mikään kuoleman vakava asia, kunhan huijaus tapahtuu vain viimeisissä toistoissa.

Pystysoutua tangolla tehtäessä otetaan taas kevyt haara-asento ja koukistetaan aavistus polvia. Liike tehdään selkä suorana ja nostetaan tanko leuan korkeudelle, kunnes kyynärpäät ovat hartioiden kanssa linjassa.

Vipunosto eteen tangolla / niskantakaapunnerrus Smith-koneessa

Kun tehdään vipunostoja eteen tangolla, kannattaa tangoksi valita mutkatanko, jotta tangosta saa luonnollisemman otteen. Kevyt haara-asento ja polvien koukistus kuuluvat myös tähän liikkeeseen. Liike tehdään kädet hieman koukussa ja tanko nostetaan eteen hartialinjan tasalle. Itsellenihän jo pelkkä tanko oli edellisen setin jäljiltä niin painava, ettei sen päihin tarvinnut laittaa painoja ollenkaan. Ja niin, koska tanko oli painava (seliseli), joudun myös heijaamaan hieman liikettä tehdessä. Eli toivottavasti teillä on enemmän voimaa tai kevyempi tanko, jotta pystytte tekemään liikkeen heijaamatta.

Niskantakaapunnerrusta tehdessä aseta penkki pystyasentoon, jotta selkä on suorana. Aseta penkki niin, että tanko laskeutuu luonnollisesti niskan taakse. Ota hieman hartioita leveämpi ote tangosta ja nosta ylös. Älä lukitse käsivarsia aivan suoraksi ylhäällä. Laske rauhallisesti alas, aina korvien korkeudelle saakka. Itse en voi ihan noin alas tankoa laskea kyynärpäävammaisuuteni takia ja sen vuoksi lopetan liikkeen, kun käsivarsi on 90 asteen kulmassa.

Pystysoutu taljassa narulla

Ja taas soudetaan! Ota hieman etäisyyttä taljasta, kevyt haara-asento ja pieni polvien koukistus. Sen sijaan, kun perinteisessä pystysoudussa vedetään naru hartialinjan korkeudelle, vedänkin narut ylemmäksi pään sivuille, korvien viereen.

 

Siinäpä teille jotain uutta kokeiltavaksi seuraavalle salikäynnille. Itse otan tulevan viikon kevyemmin palauttelun kannalta ja suuntaan dieetin 11 viikolle vatsa tankkauspäivän jäljiltä pullistellen. Haluatteko muuten tietää mitä kaikkea ehdin päivässä syödä? Halusitte tai ette, siitä lisää seuraavassa!

Kivoja treenejä itse kullekin!

Jenkki käy treffeillä

Kulunut vuosi on tarjonnut minulle monta oppituntia elämänkoulussa. Tuttavapiirissä olevien sinkkujen ansiosta olen päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä paikallista deittailukulttuuria sen kaikessa monimutkaisuudessaan. Kaiken saamani tiedon perusteella en voi kuin kiittää universumia siitä, etten ole sinkkumies Amerikassa.

Paikallinen deittailukulttuuri on kuin suoraan pahimmasta painajaisesta, jossa mahdollisuudet onnistumiseen ovat naurettavan pienet ja heräät todellisuuteen kerta toisensa jälkeen nöyryytettynä ja hammasta purren. Paikallinen deittipeli on täynnä räikeää hyväksikäyttöä, epäloogisuuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä eikä lienee tule kenellekään yllätyksenä, että vaikeuskerroin yhtälössä on nimenomaan nainen.

 

Valtaosa paikallisista naisista noudattaa enemmän tai vähemmän orjallisesti deittiohjeistusta, joka on sääntöineen, poikkeuksineen ja poikkeusten poikkeuksineen pitkä kuin nälkävuosi. Ilman aiheeseen liittyvää syvällistä perehtymistä, ei miehellä ole minkäänlaista teoreettista mahdollisuutta selvitytyä pelistä kunnialla. Ja toisaalta, aiheeseen perehtymisen jälkeen, ei välttämättä ole enää edes mielenkiintoa.

 

Mennäänpäs sitten niihin naisille suunnattuihin, kirjaksikin koottuihin ohjeisiin. Tässä muutama esimerkki:

• Näytä aina hyvältä, oli tulotasosi mikä tahansa. Pidä itsesi hoikkana.

• Älä kerro itsestäsi mitään, ellei ole pakko. Salaperäisyys saa miehen villiksi.

• Mies maksaa. Avattu lompakko on todiste aidosta kiinnostuksesta.

• Ellei mies tuo sinulle kukkia, anna pakit. Odota kukkalähetyksiä myös kotiin ja työpaikalle.

• Anna ymmärtää, mutta älä anna. Miehellä pitää olla jotain mitä odottaa.

• Älä koskaan ole saatavilla silloin, kun mies haluaa.

• Älä vastaa puhelimeen, kun mies soittaa. Anna hänen jättää viesti tai pari ennen kuin soitat hänelle takaisin.

• Jos mies haluaa tavata tiistaina, sinulle sopii vasta torstai. Jos mies on kiinnostunut, hän järjestää menonsa sinun mukaasi.

• Miestä ei tavata viikonloppuisin. Viikonloppuisin tavataan ystäviä.

• Muuta mieltäsi usein. Mitä vähemmän mies voi ennakoida liikkeitäsi, sen parempi.

• Harjoittele suutelua, se on yksi tärkeimmistä taidoistasi.

• Miehen tulee olla mies, ei poika.

• Älä soita miehelle, mies soittaa sinulle. Sinun yhteydenottosi kertovat, että olet epätoivoinen.

• Jos haluat lapsia, älä koskaan kerro siitä tapailun alkutaipaleella.

• Älä koskaan vastaa miehen viesteihin samana päivänä. Odota vähintään kolme päivää.

• Jos mies ei vastaa viesteihisi kolmen päivän sisällä, jätä hänet.

• Älä vastaa viesteihin viikonloppuisin.

• Anna miehen odottaa, aina.

• Mikäli asutte kaukana toisistanne, miehen tulee matkustaa luoksesi vähintään kolmesti, ennen kuin sinä matkustat hänen luokseen.

• Nainen ei koskaan sano ”rakastan sinua” ensin.

 

Missä on maalaisjärki, kysynpähän vaan? Kuinka niin yksinkertaisesta asiasta, kuin toisen ihmisen kanssa viihtymisestä ja toisistaan tykkäämisestä, voidaan saada aikaiseksi näin jumalattoman vaikea prosessi? Miksei voida vain sanoa, että hei, ootpa kiva, syötäiskö aamupalaa yhdessä?

Lue myös:

Jenkki käy leffassa

Jenkki käy salilla

Jenkki hankkii koiran