Ja niin koitti eilen se riemunpäivä, jolloin tankkasin varastot täyteen energiaa seuraavalle treeniviikolle. Tankkauspäivän kunniaksi päätimme poistua kotipatojen ääreltä ja suunnata ulos syömään. Siellä ravintolassa ruokalistaa tutkiessani mietiskelin, että on se vaan hyvä ettei tarvitse syödä ulkona joka päivä. En tiedä Suomesta, mutta täällä Yhdysvalloissa on jo aika monessa ravintolassa menun yhteyteen lisätty ravintotieto-luettelo ja sitä selatessa meinaakin sitten tulla itku. Tieto todellakin lisää tuskaa.

Tämä merenelävä-herkku kätkee sisäänsä 1174 kcal.

 

Otetaanpa esimerkki. Jos haluaisin syödä ns. pitkän kaavan mukaan, eli alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan, saattaisin valita listalta jotakin tämän kaltaista:

Alkupala: Hummeri-rapu-artisokkadippiä maissilastuilla

Pääruoka: Hummeri-valkosipulinuudelihässäkkää

Jälkiruoka: Minikokoinen suklaa-banaani creme brulee

Ja nyt sama kaloreina:

Alkupala: 566 kcal (32 g rasvaa, 46 g hiilihydraattia, 23 g proteiinia)

Pääruoka: 1174 kcal (60 g rasvaa, 98 g hiilihydraattia, 62 g proteiinia)

Jälkiruoka: 760 kcal (56 g rasvaa, 48 g hiilihydraattia, 6 g proteiinia)

Yhteensä siis: 2500 kcal (148 g rasvaa, 192 g hiilihydraattia, 91 g proteiinia)

Niille, joille kalorit ovat vielä hepreaa selvennettäköön, että oma perusaineenvaihduntani kieppuu tällä hetkellä ehkä 1500 kcal paikkeilla. Jos teen aamucardion ja käyn salilla (tarkoittanee noin kahta tuntia liikuntaa), päästään päivän kokonaiskulutuksessa ehkä juuri tuohon aterian kokonaiskalorimäärän (2500 kcal). Harmi vain, että tuon aterian lisäksi ei sitten muuta sinä päivänä tarvitsekaan syödä tai plussalle mennään. Enkä suoraan sanottuna muutenkaan hyppisi innosta kaiken tuon rasvamäärän jälkeen, saati sitten mikä määrä suolaa tuosta ruokakasasta löytyykään. Ravintolaruoan pahin kompastuskivi onkin juuri runsas rasvan ja suolan määrä.

No, eihän siihen kuole jos kerran viikossa tai kahdessa käy ravintolassa vetämässä kaloriöverit. Mutta ajatellaanpa niitä ihmisiä, jotka työnsä puolesta syövät usein ulkona. Viikon työmatkalle kun mahtuu melko monta ravintolaruokailua ja hotelliaamiaista.

Hotelliaamiaiselle mennessä ajatellaan usein, että syödäänpäs nyt kunnolla, että jaksetaan myöhäiseen lounaaseen saakka. Tämän jälkeen lautaselle lastataan pekonia, makkaraa, leipää täytteineen ja vielä niitä tarjolla olevia muffinssejakin. Sen sijaan, että kotona ollaan tyytyväisiä 400-500 kcal aamupalaan, ahdetaan hotelliaamiaisella heittämällä 1000 kcal kitusiin yhdeltä istumalta.

Kun sitten koittaa lounasaika niin ajatellaan, että syödäänpä kevyesti salaattia jotta jaksetaan työporukan kanssa mennä myöhemmin illalliselle. Todellisuudessa ravintolasalaatti ei välttämättä olekaan niin kevyt, sillä se kätkee sisäänsä helposti 1000 kcal kastikkeineen. Kun tähän lisätään patonkia ja ehkä se kevyt alkukeitto, aletaan lounaallakin lähestyä 1500 kcal rajapyykkiä.

Kun pahimmasta lounasähkystä on iltaan mennessä selvitty, ehditään kahden, kolmen tunnin päivällisellä syödä yllä olevan esimerkin mukainen ruokalajitelma sekä kahdesta kolmeen olutta. Kyllä nyt jaksaa nukkua, kun elimistö yrittää epätoivoisesti sulatella sinne päivän mittaan työnnettyä reilua 5000 kcaloria. Saa nimittäin olla melkoinen Hulk, että perusaineenvaihdunta messukävelyineen riittää polttamaan tuon kalorimäärän. Ei ihme, että yhdellä jos toisellakin työmatkailijalla on reissukaverinaan liikemiesvatsa.

—–

Lopetetaanpa paasaus ja palataan takaisin eiliseen tankkauspäivään ja siihen mitä lopulta söin. Omalta lautaseltani löytyi ylläolevasta esimerkistä löytyvä hummeri-valkosipulinuudelihässäkkä. Fiksumminkin olisi voinut syödä, mutta syötyäni viikkokausia riisiä ja kanaa/kalaa, teki mieli syödä välillä jotain muuta. Alkupaloja ei tarvittu, sillä tuostakin annoksesta jäi kasa nuudeleita lautasen reunalle. Myöhemmin illalla hemmottelin itseäni vielä Cold Stonen jäätelöllä ja ah, oli niin hyvää pitkästä aikaa! Ja kyllä, tänä aamuna kulki aamucardio huomattavasti köykäisemmin kuin päivänä parina ennen tankkausta. Saa nähdä josko tämän illan hauistreenissä nähtäisiin pitkästä aikaa kunnon pumppi!

Muistakaa hyvät ihmiset, että Yhdysvalloissa ei kannata käydä ellei ainakin kerran syö Cold Stonen jäätelöä.

 

Onnellinen nainen menossa jäätelölle.

Loppuun asustevinkki reiteville! Tuskailin koko massakauden, kun en enää mahtunut farkkuihini, mutta tähänkin on nyt ratkaisu! Revityt farkut, jotka tarpeen vaatiessa repeävät lisää tehden tilaa kasvaville reisille!