Liha-snobi kävi pihviravintolassa

Hääpäivämme kunniaksi mies vei liha-snobin vaimonsa illalliselle kantapaikkaamme Hanna’sille. Aluksi mies kyllä puheli vievänsä minut Mäkkärille, koska tulin kirjoittaneeksi surullisen tarinan lapsuudestani jolloin ei McDonaldsia ollut. No, onneksi ei sitten Mäkkärille kuitenkaan päädytty, olisin nimittäin saattanut olla hieman tilanteeseen ylipukeutunut.

Lämmittelimme makuhermoja aluksi näillä raputäytteisillä kevätkääryleillä.

Minä taisin keskittyä kaivelemaan kääröjen sisältöjä. 

Kuten olen aikaisemminkin tainnut mainita, on lihan syömisestä tullut itselleni vähän hankala asia. Ehkä Yhdysvaltoihin muuttamisen jälkeen olen saanut niin monta kertaa huonoa lihaa, että nykyään mutustelen mieluummin kanaa tai kalaa. Vika ei yleensä ole lihan maussa vaan koostumuksessa. Mikäli purressa sattuu hampaiden väliin yksikin epämääräinen sattuma, tulee nielemisestä mahdotonta. Tästä syystä syön lähinnä jauhelihaa, joka on ikään kuin valmiiksi pureskeltua. Tosin tässä maassa sekin on ostettava luomuna, sillä siinä halvimmassa teollisuusmätössä on omituinen tunkkainen sivumaku. Jauhelihan lisäksi syönkin sitten lähinnä vain sisäfilettä tai tri-tippiä (tietääkö joku mitä se on suomeksi?).

Rapujen jälkeen oli vuorossa ahi tuna. Eikö ole hieno annos! Joskus on mukava syödä kaunista ruokaa, kun yleensä kotona lätkäisee vain soosit ja muusit lautaselle sekaisin. Kaikki kunnia niille, jotka tekevät kotonakin kaunista ruokaa.

 

Liharuoasta traumatisoituneena olen hieman arka tilaamaan lihaa edes ravintolassa. Onpa joskus käynyt niinkin, että olen pihvipaikkaan mennessä tilannut kasvisruoan. Toisin sanoen, ravintolan täytyy olla oikeasti hyvä, että uskallan tilata jotain muuta, kuin jauhelihaa. Ja silloinkin tilaan yleensä aina sisäfilettä, kuten tälläkin kertaa. Ja voihan nam, hyvä liha on niin hyvää!

180 g sisäfilettä, mediumina.

Namnamnamnam…saisinko aina proteiinini näin?

 

Onneksi dieettini on vielä niin alussa, että jos asettelen päivän ruokailut oikein, on mahdollista käydä syömässä ulkonakin. Tosin aika tarkasti tälläkin kertaa harkitsin mitä tilaan ja paljonko syön, mutta mieltä kyllä rauhoitti kummasti aikaisemmin päivällä nykäisty reilun tunnin mittainen maastojuoksulenkki.

Illallisen kruunasi tämä karpalo-valkosuklaaleivonnainen. Päivän ruokavaliossa oli pieni vara jälkiruoalle ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni jätin jälkiruoka-annoksesta puolet syömättä. Tarjoilijan kysyessä haluaisinko ottaa loput mukaani, kieltäydyin melkein itku silmässä…

 

En yleensä laittele tänne päivän asuja, koska olen melkein aina treenivaatteissa, mutta tämän laitan. Eikö ole kiva Conversen mekko! Ja hei, meillä on talvi, eli on hyvä syy pukea jalkaan karvabootsit. Oikeasti tuohon aikaan illasta oli vielä +18 lämmintä…

 

Jos tätä lukiessa mielessäsi pyyhkäisi pieni déjà vu, saattaa se johtua siitä, että tämä oli jo toinen kerta, kun kirjoitin samasta pihviravintolasta (edellinen juttu viime toukokuulta löytyy täältä). Meillä käydään näemmä tosi usein ulkona syömässä.

Suomalainen eikä mikään luuseri

Eräänä kesäiltana osallistuimme täällä Kalfiorniassa naapurimme pihajuhliin. Jokaisen tuli tuoda mukanaan pientä naposteltavaa ja me osallistuimme tuomalla korillisen itsetehtyjä korvapuusteja. Tästä seurannut keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

– Ai kun ovat hyvännäköisiä nuo pullat, mistä ostitte?

– No itse asiassa tuo meidän isäntä leipoi ne itse tässä aikaisemmin päivällä.

– Oho, wau, ai mies leipoi! Hei kuulitteko, tuo mies osaa leipoa pullaa! Mutta mistä te ostitte tuon taikinan?

– Siis miten niin ostettiin? Ei kun me tehtiin se itse…

– SIIS TÄH! Ei voi olla totta! Ja siis mieskö teki! Mistä te nyt taas olittekaan kotoisin?

– Me ollaan Suomesta, suomalaisia.

Minulta tiedustellaan ehkä kerran viikossa mistä olen kotoisin. Ja joka kerta minä kerron ylpeästi olevani Suomesta. Tämän jälkeen nyökyttelen mukana, kun ihmiset kauhistelevat kylmyyttä ja talvea. Niin, mutta siksi me olemme sellaisia kuin olemme. Kun olosuhteet ovat suuren osan vuodesta kauniisti sanottuna haastavat, tulee ihmisistä väkisinkin sitkeitä ja sinnikkäitä. Me teemme jääräpäisesti ja hampaat irvessä loppuun sen, minkä olemme päättäneet tehdä. Me teemme asiat itse, vaikka talvipakkasessa ja näpit jäässä, sillä kukaan ei niitä tule puolestamme tekemään. Ja jos emme osaa jotain tehdä, niin maalaisjärjellä siitäkin selviää. Suomalainen puskee pelkällä sisulla läpi vaikka harmaan kiven.

Niin, tällaista kuvaa minä meistä suomalaisista Amerikassa levitän. Sitten tulen käymään Suomessa tai erehdyn suomi24:n keskustelupalstalle. Ja mitä minä näen – uusavuttomia teinejä ABC:n kulmalla notkumassa viidentoistatonnin mopoautoineen. Haukutaan vanhempia ”ku se vitun faija ei suostu ostaa mulle uutta järkkärii ja joutuu lataa feseen näit vitun paskoi kamerakänny-kuvii”. Lasten lempiruokaa on Saarioisten pinaattiletut ja kouluruokaa sanotaan kotona paskaksi, että saadaan iskältä rahaa käydä välitunnilla Mäkkärissä. Kaukana ovat ne ajat, kun autettiin halkojen kantamisessa liiteriin tai osallistuttiin muuhun arjen pyörittämiseen. Nyt asutaan mukavasti rivitalossa, ruumiillisen työn hoitaa kiinteistönhuolto, arkea pyörittävät Saarioisten äidit ja kasvatuksesta pitää huolen Salatut Elämät. Teinitytöt ajetaan prinsessan elkein auton kanssa kouluun talvipakkasilla, kun ei merkkivaatteiden seasta löydy enää ainuttakaan oikeaa talvivaatetta. Ja sitten samaan aikaan, kun eivät lapset osaa enää kiivetä puuhun eivätkä leikkiä kirkonrottaa, ihmetellään kun liikalihavuus yleistyy ja yleiskunto sen kuin heikkenee. Katsokaapa peiliin.

Nyt suomalaiset pää pois sieltä mihin ei päivä paista. Lopeta se lorvailu ja ala tehdä asioita. Me emme ole mitään uusavuttomia luusereita, emmehän?

Voisimmeko olla sellaisia suomalaisia, kuin täällä maailmalla kerron meidän olevan? Olemme sen velkaa menneille polville, jotka rakensivat meille tämän hienon kotimaan.

 

ps. kirjoittaja pahoittelee raakaa yleistämistä, vaikka todellisuudessa maalaisjärkeä on Suomessa jäljellä vielä rutkasti.

Hääpäivä ja kriisitilannekatsaus

Meillä on nyt takanamme viisi tapahtumarikasta aviovuotta ja samaan aikaan olemme puolenvälin paikkeillaseitsemän vuoden kriisiämme. Tehdäänpä siis pieni kriisitilannekatsaus hääpäivämme kunniaksi.

Heinäkuussa Mammoth Mountainin huipulla.

 

Ensimmäiseen puolivuotiseen kriisijaksoomme on jo mahtunut muutama varsin mehevä kriisinsiemen, joista olisi sopivissa olosuhteissa voinut kehkeytyä suurikin parisuhdeongelma. Ensin ennen niin nuori vaimo muuttuikin kolmekymppiseksi, eikä häntä voinut enää hyvällä tahdollakaan sanoa nuorikoksi. No, yhdentoista vuoden ikäero on edelleen voimassa, mutta silti. Parasta ennen -päivä meni jo.

Sen jälkeen, kun vaimosta tuli kolmekymppinen, muuttui ennen niin hyväkuntoinen ja vähärasvainen nainen 70 kiloiseksi syöttöporsaaksi. Tämä taas enteili edessä häämöttävää dieettiä, jolloin nälkäiseksi hyeenaksi muuttuvan vaimon päähän ei mahdu paljon muuta kuin ruoka ja treeni. Siitäpä tulikin mieleeni, että pitäisikö ottaa jauhovaaka mukaan hääpäivä-illalliselle?

Kyllä tästä kyydistä olisi kuka tahansa selväpäinen mies hypännyt karkuun jo kauan aikaa sitten. Mutta siitä se mies heräsi vierestäni tänäkin aamuna eikä se taida olla mihinkään menossa.

Hyvää hääpäivää rakkaani, paras ystäväni, tukeni ja turvani.

ps. nälkä, syödäänkö kohta?

Vatsalihakset à la Pink

Minulta on muutamaan otteeseen toivottu jonkinlaista yhteenvetoa vatsalihastreeneistä. Koska oma treenini on vähintäänkin epäjärjestelmällinen ja sekava eikä minulla yleensä vatsalihaspäivänä ole (kamera)miestä käytössäni, päätin jakaa kanssanne tämän Shape Magazinesta bongaamani vatsalihastreenin jota Pinknoudattaa. Treenin hyvä puoli on, että se vahvistaa vatsan lisäksi oikeastaan koko kroppaa. Eli kuinka treenata samanlainen keskivartalo kuin Pinkillä (ja mitä muuta se oikeasti vaatii)?

Pink on yksi suosikki-julkkiksistani. Ei niinkään musiikkinsa, vaan sporttisen, voimakkaan ja terveen näköisen runkonsa takia.

 

Liike nro 1: Asetu lattialle lankku-asentoon. Tuo vasen polvi kohti otsaasi kuvan A osoittamalla tavalla, kunnes polvi koskettaa otsaa. Palaa lähtöasentoon ja tuo tällä kertaa vasen polvesi vasemman kyynärpääsi kohdalle kuvan B osoittamalla tavalla. Palaa takaisin lähtöasentoon. Toista 10-15 kertaa per puoli.

Liike nro 2: Tähän liikkeeseen tarvitset pallon. Itse olen käyttänyt pallon tilalla foam rolleria, jolloin liike on hieman erilainen. Asetu lankku-asentoon sääret pallon päällä ja vedä polvet kohti rintaa kuvan A mukaisesti. Suorista jalat ja palaa lähtöasentoon ja toista 15-20 kertaa. Tämän jälkeen kohota oikea jalka ilmaan kuvanB mukaisesti ja pidä koholla 30 sek. Laske jalka ja tee sama toiselle puolelle. Toista kolmesti.

 

Liike 3: Seiso jalat hartioiden leveydellä, varpaat hieman ulospäin suunnattuina. Nosta kädet hartioiden korkeudelle sivuillesi, potkaise jalka eteesi ja korota läpsäisemään sormenpäillä varpaitasi, kuten Pink kuvassa tekee. Tee sama toisella jalalla ja toista 20 kertaa.

Liike 4: Asetu selinmakuulle, jalat suorana, kädet pään takana. Nosta jalat kuvan A osoittamalla tavalla eteesi samalla kun nostat ylävartalon maasta kohti polvia ja kierrät kätesi polvien ympärille. Palaa takaisin selinmakuulle. Tee 15 toistoa. Tämän jälkeen kohota jalat seliinmakuulta ylöspäin samalla kun kohotat ylävartalon lattiasta ja kurotat käsillä varpaiden suuntaan kuten kuvassa B. Pidä hetki ja palaa lähtöasentoon. Tee 5 toistoa.

Liike 5: Makaa selälläsi, jalat suorana, kädet pään takana. Nosta jalat kohti kattoa ja rutista vatsalihaksilla pää ja hartiat irti lattiasta kuvan A osoittamalla tavalla. Laske vasen jalka alaspäin samalla kun kierrät ylävartaloa oikealle ja kurotat vasemmalla kyynärpäällä kohti oikeaa polvea kuten kuvassa B. Tee sama toiselle puolelle ja toista 20 kertaa.

Toista koko kierros!

 

Että sellainen treeni, ihan toimiva mitä itse olen kokeillut. Itse teen osan näistä liikkeistä osana vatsatreeniäni kerran viikossa. Lehti kuitenkin suosittelee harjoituksen tekemistä 3-5 kertaa viikossa cardio-harjoittelun lisäksi ja lupaa palkkioksi kivikovat lihakset. Tähän en kuitenkaan aivan yhdy, Pinkin kunto kun vaatii aika paljon muutakin. Älä siis masennu jos et kuukaudessa parissa ole yhtä kireässä kunnossa. Minäpä kerron mistä se johtuu.

 

…SITTEN NE INHAT FAKTAT:

Paikallisten superjulkkisten ympärillä pyörii uskomaton koneisto. Pink esimerkiksi treenaa tällä hetkellä viitenä päivänä viikossa itse Jeanette Jenkinsin kanssa ja häntä ennen trainerina toimi Jillian Michaels. Samalla tavalla, kuin treeniohjelmat ovat viimeisen päälle suunniteltuja, on julkisuuden henkilöiden ruokavaliokin ammattilaisten käsialaa. On siis turha odottaa kireää keskivartaloa ilman kokonaisvaltaista treenaamista ja viimeisen päälle hiottua ruokavaliota.

Omien huipputrainereiden ja kokkien lisäksi täkäläisillä julkisuuden henkilöillä on muitakin rahan tuomia ässiä hihoissaan. Tämän hetkinen trendituote on melkoisen hintava ja sen vuoksi useiden tavisten ulottumattomissa oleva HGH, eli human growth hormone, joka mm. parantaa suorituskykyä, nopeuttaa kehittymistä, auttaa palautumisessa ja polttaa tehokkaasti rasvaa. Tämän lisäksi samalla tavalla, kuin kaikilla ruotsalaisilla hiihtäjillä on astma, riivaa kyseinen sairaus yhä useampaa julkkista. Efedriiniä sisältävät astmalääkkeet kun hengitysteiden avaamisen lisäksi piristävät ja tekevät rasvanpoltosta ja treenistä entistä tehokkaampaa. En tietenkään sano, etteikö kisakireä kroppa vaatisi hillittömästi työtä vaikka käytössä olisikin lisäaineita, mutta helpottaahan se kummasti.

Vaikka lätkäisinkin pöytään kasan masentavia faktoja, niin se ei tarkoita sitä, etteikö kenellä tahansa olisi mahdollista kotikonstein hoitaa itseään samanlaiseen kuntoon. Eli siitä vaan vatsalihastreeniä tekemään! Muistatte vain, että sen lisäksi tarvitaan aerobista liikuntaa, oikeaoppinen ruokavalio sekä rutkasti tahdonvoimaa ja uskoa itseensä.

 

Kuvat: Shape Magazine

Levoton ei unta saa

Kärsin tällä hetkellä erikoisesta ongelmasta, nimittäin ylipirteydestä. Vaikka kyseessä onkin pääsääntöisesti positiivinen ongelma, hiipii mieleeni toisinaan pieni pelko siitä, että jossain vaiheessa ylenpalttinen valvomiseni kostautuu. Toistaiseksi mitään ongelmia ei ole ollut, vaikka normaaliin unirytmiini ja liikuntamäärääni nähden ovat 5-7 tunnin yöunet aivan liian lyhyet. Tästä syystä olen ryhtynyt ”pakottamaan”itseni pidempiin yöuniin suurin piirtein kerran viikossa. Ja koska Amerikassa ollaan, apuvälineitä tarkoitukseen löytyy suoraan maitokaupan hyllyltä.

Mikäs se sieltä tyynyn välistä pilkistää?

Ei tytöt, hilpeästä muotoilustaan huolimatta se ei ole se miltä se ehkä näyttää…

 

Sehän onkin nestemäistä unihiekkaa!

 

Nerokas amerikkalainen keksi pullottaa unihiekkaa, eli tarkemmin sanottuna kuvassa oleva juoma sisältää erinäisiä rentouttavia ainesosia, mutta pääkiitos aivojen sammumiselle kuuluu juomassa piilevällemelatoniinille. Suomessahan melatoniini on luokiteltu lääkeaineeksi ja on näin ollen saatavana ainoastaan reseptillä. Täällä melatoniinia saa kuitenkin ostaa pillereinä tavallisesta elintarvikekaupasta ja näemmä nyt myös juotavassa muodossa.

Ja toden totta, puoli tuntia juoman nauttimisen jälkeen valuin puoliunisena sänkyyni ja nukuin ruhtinaalliset kahdeksan tunnin yöunet.

Samaisella unijuomavalmistajalla on valikoimissaan myös muita erinäisiin poikkeustilanteisiin sopivia juomia. Tällä hetkellä jääkaapissa testikäyttöön pääsyä odottavat stressin lievittäjä ja näläntunteen taltuttaja. Kunhan joulustressi ja dieetin nälkäviikot iskevät kunnolla päälle, pääsevät juomat osoittamaan tehonsa äärimmäisissä olosuhteissa.