Hei hei Suomi

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Istun tässä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odottelen lähtöä. Tunnin päästä pitäisi olla jo ilmassa. Toivottavasti minulla ei ole ikkunapaikkaa, sillä kotimaan kaikkotessa horisonttiin en ehkä enää hallitse kyynelkanaviani.

Kuukauden matka Suomeen oli onnistunut. Vietin aikaa perheeni, ystävieni ja työkavereitteni kanssa. Kiitos kaikille teille, joita reissuni aikana tapasin ja anteeksi kaikki ne, joita en ehtinyt tavata. On ikävä jo nyt.

Toisaalta sydän hyppii ilosta. Kulta, mä oon tulossa kotiin…!

Hyvin tehty, nuori minä

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kiitos, sinä teini-ikäinen minä, joka päätit olla kouluttamatta itseäsi liian paljon ja tekemättä itsestäsi liian tärkeää. Kiitos, kun mukavuudenhaluisena valitsit ammatin sillä perusteella, että sitä voisi ehkä joskus harjoittaa kotoa käsin. Kiitos, kun tiesit mitä halusit ja missä olit hyvä. Säästit minut paljolta päänvaivalta tekemällä oikeita päätöksiä jo silloin 15-vuotiaana, kun lähettelit yhteishakupapereita eri oppilaitoksiin.

SINUN ALIKOULUTTAUTUMISESI ANSIOSTA EN OLE NYT TYÖTÖN.

Ei ole liian montaa ammattia, jota voi harjoittaa rapakon takaa etänä Suomeen. Ja kuitenkin minulla on sellainen ja vieläpä työnantaja, joka etätyöskentelyni sallii. Mikäli olisin lääkäri, päällikkö tai johtaja, olisin puolison roolissa Kaliforniaan ilman työlupaa muuttaneena nyt työtön. Vallitsevassa tilanteessa voinkin taputella itseäni selkään. Kannattaa olla mieluummin vaivaiset kaksi vuotta kouluja käynyt, mutta vahvalla työmotivaatiolla varustettu amis, kuin opiskella vuosikausia hienoon ja vastuulliseen, jatkuvaa läsnäoloa vaativaan ammattiin.

Enpä olisi uskonut, että alikouluttautumisestakin voisi olla hyötyä. Turhaa ne ensimmäisessä työpaikassani nälvivät, etten kouluttamattomuuttani tunne alan ammattitermejä eikä minusta koskaan olisi hienoihin titteleihin ja vastuullisiin tehtäviin. Duunari mikä duunari. Että aurinkoisia terveisiä vain sinne, kun talven tullen raappaatte jäätyneitä autonikkunoita auki asiakaskäynnille lähtiessänne. Olen edelleen duunari, mutta ainakin saan tehdä töitä halutessani vaikka uima-altaan reunalla.

Miksi ajaa 161 kilometrin päähän lounaalle?

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

No hyvän ruoan takia tietenkin! Vaikka oli kyllä seurallakin osuutta asiaan. Tapasin nimittäin mainiot bloggaajat, tiitin ja sanumarian lounaan äärellä. Tytöt vinkkasivat erinomaisesta burgeripaikasta Tampereella ja minä olin oitis valmiina ajamaan Vantaalta Tampereelle hyvän ruoan perässä. Ei muuta kuin Kawasaki tulille ja burgereita kohden. Ja vaikka moottoripyörän päällä tuli kylmä ja matka oli pitkä, oli se sen arvoinen. Mukavat lounastreffit kruunasi torilta ostetut fudge-kuutiot sekä paluumatkalla Kultasuklaan myymälästä ostetut suklaalevyt.

Olen sen verran perso hyvälle ruoalle, että muutenkin tulee tämän tästä ajeltua ruoan perässä ties minne. Jos neljän tunnin ajomatkan päästä saa universumin parasta pizzaa, saatan hyvinkin ajella sinne syömään mikäli vain aikaa on. Tai mikäpä sen hauskempaa, kuin pysähtyä keskellä Nevadan autiomaata pieneen tuppukylään ja käydä kokeilemassa minkälaista ruokaa on siinä kaikkein surkeimman näköisessä pienessä kuppilassa. Sitä joko saa ruokamyrkytyksen tai sitten ei.

Ulkomaanmatkoja tehdessä olen yleensä enemmän kiinnostunut paikallisesta ruokatarjonnasta kuin museoista tai taidegallerioista. Hyvä ruoka, parempi loma. Ja juurikin ruoka on usein se, joka parhaiten jää lomamatkoilta mieleen. Uusia makuelämyksiä on mukava muistella kotona ja yrittää taikoa niitä samoja annoksia kotikeittiössä mukana tuoduista mausteista. Toisin sanoen, saatan vaikka lentää toiselle puolelle maapalloa, kunhan ruoka siellä on hyvää. Syöppö mikä syöppö.

Tärkeintä ei ole matka, vaan hyvä ruoka!

Suomilomassa pahinta

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Illallinen hyvän ystävän kanssa, jutellaan niistä näistä ja siitä, kuinka ihanaa on tavata pitkästä aikaa. Aika kuluu kuin siivillä, edessä tunteja sitten tyhjentyneet lasit, ilma täynnä kuulumisia, naurua ja tunnetta, on niin kivaa olla tässä ja nyt.

Ilta hämärtyy ja viilenee, onkin aika jo lähteä. Halatessa ei tahtoisikaan päästää irti, kaupunki ympärillä on muuttunut pimeäksi. En yhtään tiedä milloin taas tavataan ja yht’äkkiä tuntuu kuin olisin aivan yksin.

Itkultani en saa sanottua, en puoliakaan siitä mitä haluaisin. Mutta minulla on ikävä jo nyt.

 

Tämä se on, kolikon kääntöpuoli. Suomiloma alkaa lähestyä loppuaan ja lopussa on vain hyvästit.

Yllin kyllin suomalaisherkkuja

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Tullessani Suomeen lähes kolme viikkoa sitten, oli mielessäni lista suomalaisherkkuja joita matkani aikana haluan ehdottomasti syödä. Vaikka lista onkin jokaisen kauppareissun myötä vain pidentynyt, alan silti olla kaikessa herkuttelussa vahvasti voiton puolella. Tällä reissulla ei juuri dieettejä tunneta, mutta maksamakkaraa on uponnut senkin edestä.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla,

eli kanttarellipizza ohrarieskan päälle rakennettuna.

Lautaselleni ovat päätyneet ainakin seuraavat herkut:

Saaristolaisleipää

Ruisleipää hirvittävät määrät (vaikka leivonhan minä sitä kotonakin…)

Ohrarieskaa

Karjalanpiirakoita

Oltermannia (oli iso pettymys. Mitähän sille on tapahtunut? Hyvänä korvikkeena toimivat kuitenkin Pirkan kermajuusto ja Pohjanpoika)

Aurajuusto ja piparkakut (se aurajuusto-levite on aika hyvää!)

Mustaleima-juusto

Lauantaimakkaraa

Kielileikettä

Grillimakkaraa

Silliä ja uusiaperunoita

Kanttarelleja (itse kerättiin!)

Maksamakkaraa

Maksalaatikkoa

Lihapiirakka (kahdella nakilla)

Makkaraperunat

Kebab ranskalaisilla

Mämmiä (löytyy Prisman pakastealtaasta!)

Leipäjuustoa ja lakkahilloa

Pilttiä (ihan oikeasti, niitä hedelmäsoseita…mm…)

Ainon lakritsijäätelöä (ja muitakin makuja, mutta se laku…nam)

Irtokarkkeja (lukemattomia erilaisia)

Lakuja

Jenkki-purkkaa

Räkämunkki

Viinereitä

Rahkapulla

Jaffaa

Pommacia

Lonkeroa

Vielä syömättä:

Veriletut

Pinaattiletut

Pinaattikeitto

Kauhea määrä karkkia ja suklaata

Tuleeko jollain mieleen jotain muuta…?

On tämä ollut melkoista syömistä. Kahviakin juodaan Suomessa tunnin, kahden välein. Ystävälläni oli muuten viikonloppuna synttärit, joiden ohjelmanumerona oli ruokaviesti-kilpailu. Siinä oli joukkueen kesken tarkoitus syödä lautaselta tarkoin valitut perinneherkut mahdollisimman nopeasti. Tarjolla oli kaikenlaista namia, kuten mämmiä, silliä, aurajuustoa ja piimää. Älyttömän kiva kilpailu, vaikkakaan en ymmärrä mikä siinä muka oli niin vaikeaa?