Kaksi viikkoa jäljellä. Eli mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen kuin täyttää 30?

08/05/201216/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Koska olen saavuttamassa tuon maagisen kolmenkympin iän aivan lähiaikoina, on aihe ollut kahvipöytäkeskusteluissa tapetilla tämän tästä. Vaikka ikä onkin vain numeroita, on kolmekymmentä silti eräänlainen symbolinen merkkipaalu lopullisesta aikuistumisesta, ainakin parikymppisen silmin. Niin, se on nyt sitten edessä kahden viikon päästä. Kummallista kyllä, en tunne minkäänlaista kriisiä, en paniikkia. Missä vika? Pitikö ennen kolmenkympin merkkipaalua tehdä jotain tärkeää, jonka olen unohtanut tehdä?

Elämäänsä, saavutuksiinsa ja saavuttamatta jättämisiinsä

tyytyväinen tuleva kolmekymppinen

Varsinkin nuoret aikuiset tekevät usein pieniä ajallisia suunnitelmia siitä, mitä kaikkea pitää tehdä tai saavuttaa ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Yhdelle on tärkeää, että opiskelut on opiskeltu, joku haluaa tiettyyn ammatilliseen asemaan, jollekin on tärkeää löytää puoliso ja tehdä lapset, kun taas toinen pyrkii kaatamaan kylän kaikki poikamiehet.

Olen tässä muistellut, että mistä minä silloin vuosia sitten haaveilin? Naimisiin en erityisesti hinkunut, mutta niin vain kävi. Samaan syssyyn tuli hankittua myös oma koti, josta olin kyllä ihan oikeastikin haaveillut. Lapsista ajattelin aina, että jos niitä haluan, hoidan homman alle kolmekymppisenä. No, enpä ole vielä halunnut, enkä usko muuttavani mieltäni seuraavan kahden viikon aikanakaan. Muut haaveeni ovatkin olleet aika paljon pienempiä. Halusin ajaa ajokortin ennen kuin täyttäisin kolmekymmentä ja ihan viimeisilläni halusin päästä hyvään fyysiseen kuntoon ennen väistämätöntä alamäkeä. Ajokortin ajoin pari vuotta sitten eikä kunnossakaan ole enää paljon valittamista. Olen kai sitten valmis täyttämään kolmekymmentä ilman turhia kriisejä.

Mitä odotuksia, haaveita tai tavoitteita sinulla on tai on ollut kolmenkympin merkkipaalun saavuttamisen suhteen? Tai olisiko jollain jotain viime hetken vinkkejä siitä, mitä minun tulisi viimeisen kahden viikon aikana ehdottomasti tehdä? Ehkä tästä saadaan vielä kriisi aikaiseksi loppumetreillä!

Romanttinen kesätukka. Just joo.

07/05/201216/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

On jälleen se aika vuodesta, kun naistenlehdet kehottavat hukuttamaan föönit ja suoristusraudat naftaliiniin ja antamaan luonnonkiharan tukan kuivua omaa rauhallista tahtiaan kesätuulen käsittelemäksi, ihanan seksikkääksi ja romanttiseksi kiharapilveksi. Huolittelematon, tuulen kuivaama tukka on tämänkin kesän kuumin juttu. Sopivan hektisen ja kiireisen viikon päätteeksi tämä vinkki kuulosti kerrassaan loistavalta, aivan kuten moni muukin trendihömpötys niin kauan, kunnes sitä sitten kokeilee käytännössä.

Bad hair summer

Tämä sama vanha, joka kevät toistuva vinkki, tuli tällä kertaa vastaan selaillessani paikallista naistenlehteä. Artikkelin sisältöä vahvistamaan oli viereiselle sivulle valittu kuva naisesta, jonka kiiltävääkin kiiltävämpi, tarkasti laskelmoitu kiharapilvi leijaili valtoimenaan lempeässä merituulessa. Toimittuani lehden vinkkien mukaisesti, eli annettuani tukkani kuivua itsekseen, jos ei nyt merituulessa, niin huoneenlämmössä ainakin, oli lopputuloksena jotain aivan muuta, kuin se lehdessä kauniisti hymyillyt seksikäs pörröpää kesämekkoineen.

Herätkää, te naistenlehtien hiustoimittajat! Vaikeasti luonnonkihara tukka ei välttämättä ole erityisen luonnonkaunis. Ainakaan oma tukkani ei kuivu tuulessa kauniille loiville kiharoille, vaan sivuille sojottavaksi, kuivan näköiseksi, tiukkaakin tiukemmista kiharoista muodostuvaksi käkkäräkasaksi, josta saa hyvännäköisen ainoastaan kiskomalla sen takaraivolle nutturaksi. Ja auta armias, jos kosken niihin käkkäröihin harjalla. Sen jälkeen näytän siltä, kuin päähäni olisi aseteltu sähköiskun saanut marsu.

Toisin sanoen, saadakseni hallitun huolittelemattoman näköisen kesätukan loivine kiharoineen, joudun tekemään työtä tuplasti enemmän, kuin saadakseni huolitellun näköisen suoran tukan. Mennään sitten epäromanttisella talvitukalla tämäkin kesä.

Hyvää on taas lähetetty kiertoon

04/05/201216/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

JA OLEN VALMIS OTTAMAAN KOPIN, KUNHAN SE TULEE TAKAISIN.

Minä en vaan osaa sanoa ei jos joku on avun tarpeessa ja tiedän pystyväni tekemään asialle jotain. Tämä tuli todistetuksi jälleen kerran, kun tuttavamme jäi eron hetkellä ilman asuntoa ja hyvää hyvyyttäni tarjosin hänelle kattoa pään päälle siksi aikaa, kuin tarvetta on.

Olin valmis auttamaan, vaikka meillä asuukin nyt joku, joka käyttää keittiötämme, astioitamme ja eteisen kaappia. Joku, joka ei vielä tiedä, että osa pannulapuista on koristeita ja ne, jotka ovat tarkoitettu käytettäväksi, ovat hellan vieressä laatikossa. Mutta sen hän jo tietää, että muumimukeja käytän vain minä. Uskokaa tai älkää, mutta kaltaiselleni siivous- ja kontrollifriikille ajatus ei ole ollut aivan helppo.

Sitä minä vain toivon, että hyväsydämisyyteni palkittaisiin joskus. Että sitten, kun minä olen pulassa, joku ojentaisi kätensä. Olen huono pyytämään keneltäkään apua, sillä en haluaisi vaivata enkä rasittaa ja yritän aina viimeiseen asti selvitä itsekseni. Silloin en laittaisi pahaksi, jos saisin hieman pyyteetöntä apua.

Laita sinäkin hyvä kiertämään. Jos voit tehdä jotain jonkun muun hyväksi, tee se, vaikka toinen ei sitä pyytäisikään. Hyvällä tuurilla voit joskus löytää hyvät teot edestäsi. Ja muista, jos ojennat kätesi, älä kiskaise sitä kesken kaiken pois. Mikään ei alenna mieltä tehokkaammin, kuin hyväntekijäksi kuvittelemasi ihmisen narina jälkikäteen siitä, kuinka paljon auttaminen häntä rasitti. Jos et voi auttaa valittamatta, älä auta. Anna jonkun muun tehdä se.

Kuinka saada saman otsikon alle Hollywood, jäähyväiset, lettuja ja vessa?

04/05/201216/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

No tietenkin saattelemalla ystävät kotimatkalle Suomeen, tsekkaamassa Hollywood ennen lentokentälle menoa, käymällä lohtusyömässä jäähyväisten jälkeen Huntington Beachilla maailman parhaassa letturavintolassa ja kurkkaamalla kyseisen ravintolan naistenhuoneeseen. Nyyh, vau, nam ja oho!

Ensin patsasteltiin Hollywoodissa.

Ja tuikittiin kilpaa tähtösten kanssa Walk of Famella.

Kun ystävät oli jätetty lentokentälle, oli suru puserossa.

Tämä erinomainen letturavintola tarjosi parhaat mahdolliset

puitteet lohtusyömiselle.

Raskasta musiikkia ja pääkalloja. Niistä on hyvä letturavintola tehty.

Mitä tänään syötäisiin?

Suolaisten lettujen lista on pitkä, samoin makeiden.

Jokaisella annoksella on teemaan sopiva nimi.

Tämä lounaslettu kätki sisäänsä kaninruoan lisäksi kananrintaa ja

mozzarellajuustoa. Kivaa vaihtelua perussalaatille!

Ja tämän jälkiruokaletun sisältä löytyi ainakin suklaata, banaania

ja pähkinärouhetta. Nammmm!

Yllätys oli positiivinen kurkatessani naistenhuoneeseen. Huisi!

Eli mikäli satutte tälle suunnalle, niin jättäkää tilaa lettulounaalle Huntington Beachilla. Ja meikä tulee sitten mukaan!

Viikonloppureissun kuvakooste II: Maisemia & ilmiöitä

02/05/201216/01/2015 / A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Opin viikonlopun aikana itsestäni jotain uutta. Pidän autolla ajamisesta. Toki moottoripyöräily vie kaikessa hauskuudessaan vielä voiton, mutta ei autolla ajaminenkaan hullumpaa ole. Itse asiassa ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni melko pitkän matkan ja mikä parasta – jossain muualla, kuin 6-kaistaisella moottoritiellä hillittömässä ruuhkassa. Yllättävän kivuttomasti taittui sadat ja taas sadat kilometrit autiomaa-maisemissa ja pakko sanoa, että lämpötilan lähennellessä neljääkymmentä, oli ihan mukavaa nahkapuvun sijasta ottaa rennosti ilmastoidussa autossa.

Itse asiassa suosittelen kaikille, jotka päättävät matkata Kaliforniaan, tutustumista tähän maisemiltaan varsin vaihtelevaan ja kauniiseen maahan muutenkin, kuin kaupunkilomailun merkeissä. Esimerkiksi meiltä, melkein meren tuntumasta, on vain muutamien tuntien ajomatka lumihuipuille tai autiomaahan keskelle ei mitään. Sanojeni vakuudeksi julkaistakoot viikonlopulta sekalaisia maisemakuvia ja ilmiöitä!

Neljäntoista tunnin ajomatka taittui huoltoauton ratissa rattoisasti 90-luvun hittejä kuunnellen, energiajuomaa siemaillen ja komeita maisemia katsellen.

Monien mahdollisuuksien liiketila myytävänä keskellä autiomaata.

Voisikohan vanhasta bensa-asemasta rakentaa vapaa-ajan asuntoa?

Silmänräpäyksessä maisemat muuttuivat saharamaisiksi kaikkine hiekkadyyneineen.

Vain kamelit jäivät uupumaan.

Tämä tässä on jenkkiviranomaisten tarkistuspiste lähellä Meksikon rajaa.

Kyseisellä tien pätkällä pysäytetään kaikki kulkijat ja varmistetaan,

että kyseinen kulkija on laillisesti maassa.

(Yritin toki ottaa kuvaa myös agenteista, mutta se ei kuulemma sopinut…)

Olisipa ollut mukava tietää etukäteen, että pelkän paikallisajokortin mukana

kantaminen ei riitä laillisen oleskelun vakuudeksi, vaan mukana olisi pitänyt olla

myös viisumi. Täällä siis vietettiin hetki jos toinenkin agenttien kanssa mukavia

jutellen ja selvitellen kuka on maassa milläkin luvalla. Loppujen lopuksi

vain yhdellä kuudesta oli tarvittavat paperit mukana, yksi seurueesta olisi

periaatteessa pitänyt pidättää ja loppujen saada sakot…

Itselleni tuli melkoisena yllätyksenä, että lain mukaan minun tulisi kantaa

oleskelulupaa (ts. viisumia, joka on kiinni passissa) mukanani koko ajan.

Pakollinen ruokakuva. Kun kerran oltiin niin lähellä Meksikoa,