Suklaamaistajaiset

VAROITUS! Mikäli olet laihdutuskuurilla, karkkilakossa tai harrastat jotain muuta näihin rinnastettavissa olevaa hulluutta, suosittelen siirtymään seuraavaan artikkeliin. Täällä nimittäin maistellaan suklaata.

Löysin lähikaupastamme menneellä viikolla hauskan kokoelman tummaa suklaata maailman eri kolkista. Aion nyt, viinilasillinen seuranani, maistella eri suklaalaatuja ja kertoa havainnoistani inhottavan yksityiskohtaisesti. Pidemmittä puheitta – siirrytäänpä asiaan:

Seurassani maistelemassa:

Mad Housewife, besitos sweet white wine, California

Sandeman, Founders reserve porto, Portugal

Dominikaaninen tasavalta

70 % kaakaota

Ohhoh. Tämä onkin melko tämäkkää tavaraa. Jälkimakukin on melkoisen sähäkkä, jopa kitkerähkö. Ei tämä silti pahaa ole, vaikka kitkerä maku jääkin kummittelemaan suuhun pitkäksi aikaa. Tällä saa suklaanhimon taltutettua helposti muutamalla palasella.

Peru

60 % kaakaota

Iso NAM! Tummaksi suklaaksi todella pehmeää ja kirjaimellisesti suussa sulavaa. Tämän vuoksi saattaisin ylittää laittomasti pari rajaakin päästäkseni Peruun. Aivan kuin jälkimaussa olisi jotain hedelmäistä, ikään kuin pieni yllätys kaiken maiskuttelun päätteeksi.

Ecuador

66 % kaakaota

Pakkauksessa sanottiin, että tästä suklaasta pitäisi löytyä hedelmäinen aromi. Ensimmäinen pala ei sitä kuitenkaan tarjonnut. Otan siis toisen palan, ehkä ensimmäisessä oli valmistusvirhe. Mmm… Ja ei. Ei hedelmäisyyttä. Mutta toisaalta ei sellaista kitkeryyttäkään kuin Dominikaanisen tasavallan suklaassa. Tämä on vähän tällainen väliinputoaja-suklaa. Oikein tumman suklaan napakkuus puuttuu, mutta niin myös miedomman suklaan pehmeys. Ei silti huonoa ole tämäkään, helposti mutustelisin koko tuon pienen levyllisen itsekseni.

Ghana

70 % kaakaota

Tämän suklaan ensivaikutelma on hyvin mausteinen. Itse asiassa maku tuo elävästi mieleeni eräässä karkkikaupassa maistelemani kahvipavut. Vaikka kyseessä onkin varsin vahva tumma suklaa, ei se silti jätä jälkeensä samanlaista kitkerää jälkimakua kuin ystävänsä Dominikaanisesta tasavallasta. Tämän suklaan makuhermoni tulevat muistamaan pitkään.

Venezuela

70 % kaakaota

Mmm… parempaa kuin Marabou. Uskomatonta, että tämä suklaa on kaakaopitoisuudeltaan sama kuin edellinen Ghanalainen suklaa. Maku on lähes samettisen pehmeä eikä yksi palanen ehtinyt vanheta suussani juuri kymmentä sekuntia pidempään, vaikka kuinka yritin itseäni hillitä. Ehdottoman herkullinen, pehmeä makuelämys. Ainoaksi miinukseksi laskettakoon runsas menekki.

Papua-Uusi-Guinea

70 % kaakaota

Erittäin positiivinen yllätys tummien suklaiden joukossa. Vahvan tumman suklaan maun seasta erottuu varsin selkeä hedelmäinen aromi eikä kitkerästä jälkimausta ole tietoakaan. Tekisi mieleni lopettaa maistelu tähän, olenhan löytänyt Sen Oikean. Makumatkaa on kuitenkin jäljellä vielä muutaman suklaan verran.

São Thomé

70 % kaakaota

Onpas suklaalla erikoinen aromi. En oikein saa siitä kiinni enkä tiedä mikä se on.  Aivan kuin jotain savunomaista? Edes toinen pala ei avannut minulle tuota erikoista makua. Mitä se sitten ikinä onkaan, se tekee tästä suklaasta täysin omanlaisensa, suurella persoonalla varustetun makuelämyksen.

Tanzania

73 % kaakaota

Suklaa-maistajaiseni päättyvät tähän kaakaopitoisuudeltaan vahvimpaan suklaaseen. Odotin, että vastassani olisi ollut väkivahva aromi ja suusta huuhtoutumaton kitkerä jälkimaku, mutta arvioni osui pahasti metsään. Päinvastoin. Tämä suklaa todella hurmaa helpolla hedelmäisellä aromillaan, jossa mahdollisesti on mukana ripaus vaniljaa. Kerrassaan herkullista!

Tähän on hyvä päättää suklainen makumatkani. Selvennyksenä vielä sanottakoon, että en todellakaan syljeskellyt maistelun jälkeen suklaita suustani kuten viiniä maistellessa tehdään. Finnejä odotellessa.

Hyvää hääpäivää, rakkaani

Päivää ennen kuin ryhdymme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä, juhlimme me itsenäisyytemme menettämisen vuosipäivää, eli hääpäiväämme. Ei me sitten vieläkään erottu.

Etsi kuvasta sydän (yksi hääkuvistamme vuodelta 2007)

 

Pahat kielet ennustivat eroamme saapuvaksi hyvinkin nopeasti avioliiton solmittuamme. Kunhan valat olisi valettu, karkaa tuo nuori vaimo uuden rakastajansa kanssa auringonlaskuun mukanaan avioliiton kylkiäisinä saatu puolikas valtakunta. Ennen karkaamistaan hankkinee hän kuitenkin useita lapsia, joista kynityillä elatusmaksuilla hän kustantaa oman ja uuden rakkaansa leveän elämäntyylin seuraavan 18 vuoden ajan.

Ilmeisesti kassa ei ole kilissyt vielä tarpeeksi ja valtakunta kasvanut riittävän suureksi, sillä tässä sitä ollaan, onnellisesti naimisissa vielä neljä vuotta avioliiton solmimisen jälkeenkin. Niitä yhteisiä lapsiakaan ei vielä ole ilmaantunut, liekö sitten haikara eksynyt reitiltään yrittäessään pysyä alati muuttuvan kotiosoitteemme perässä.

Kaikenlaista muuta parisuhdetta ja yksilön hermoja koettelevaa toimintaa on vielä melko tuoreen avioliittomme varrelle mahtunut. Olemme kokeneet niin suuria kuin pienempiäkin tunteita skaalan kummastakin ääripäästä sekä kaikkea siltä väliltä – kuitenkin keskiarvollisesti plussan puolella pysytellen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin; en vaihtaisi päivääkään pois, en edes niitä huonoja. Sen sijaan, että olisimme antaneet riitojen ja vastoinkäymisten repiä meidät erillemme, ovatkin ne tuoneet meidät entistä lähemmäksi toisiamme.

Se rakkaus, joka meillä neljä vuotta sitten naimisiin mennessämme oli, olikin vasta raakile, aihio jollekinsuuremmalle. Totisesti aitoa ja intohimoista, mutta kovin  kokematonta. Ja niin tuo rakkaus, alkujaan salaperäisesti ympärillämme leijaillut vahva tunnetila, on näiden vuosien varrella saanut vaaleanpunaisiin raameihinsa konkreettistakin sisältöä – kunnioitusta siihen mitä toinen on yrittämättä sitä muuttaa, luottamusta toisen rinnalla pysymiseen, rohkeutta olla voimakkaasti eri mieltä sekä voimaa kulkea rinta rinnan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.

Hyvää hääpäivää, rakkaani

toivottaa vaimosi

Tyhmää nyrkkeilyä

Suomalaisten viime öisiin Facebook-päivityksiin viitaten tällä blogi-päivityksellä ei otsikkoaan kummempaa sanomaa ole. Nyrkkeily on tyhmää. Itse asiassa tyhmin laji jonka tällä hetkellä keksin.

Miksi kukaan haluaa katsella kuinka kaverin naama hakataan verille, lyödään nenä poskelle ja hampaat uuteen järjestykseen? En itse keksi yhtään järkevää syytä moisen katselulle. Pitäisikö ihailla tekniikkaa? Sitä kuinka nyrkki osuu ohimoon oikeasta kulmasta kiihtyvällä nopeudella ja kajauttaa vastustajalta kerta iskulla tajun pois? Vai pitäisikö ihailla nyrkkeilijöiden nopeutta? Sitä kuinka vastustaja ehtii juuri ja juuri väistää heilahtavan nyrkin edestä pois, ainakin välillä? Vai onko se iskunkestävyys se juttu? Kuinka mies pysyy vielä kymmenennen turpaanvedon jälkeenkin tolpillaan?

Ai mutta ne miehethän ovat siellä vapaaehtoisesti, ihan omasta tahdostaan kuokkaan vedettävänä! Sehän se vasta fiksulta kuulostaakin!

Mies ja nainen valmistautuvat juhlaan

Naisen painostuksesta mies aloittaa juhliin valmistautumisen hyvissä ajoin. Vaikka eiväthän miehet juhlissa käy. Miehet käyvät kissanristiäisissä. Mies ajaa parran, pesee hampaat, irvistää peilille ja tarkastaa, että korvat ovat edelleen siellä mihin ne kuuluvat. Tumma puku löytyy vaatekaapin perimmäisestä kulmasta ja paita silitettynä sängyn päältä. Tosimies silittäisi paitansa itse, mutta tällä kertaa vaimo ehti ensin. Kokonaisuus on kenkiä vaille valmis. Nopea plankkaus ja homma on ohi vartissa. Puvun ehtii hyvin pukea sillä välin, kun vaimo laittaa kenkiä jalkaan. Mies rojahtaa sohvalle kalsarisillaan katsomaan TV:tä. Vaimolla kestää varmasti vielä ainakin puoli tuntia, vaikka hän aloitti valmistautumisensa jo viikko sitten.

Hei voitasko jo mennä? On nälkä!

Nainen valmistautuu juhlimiseen – viikon.

Mitä ihmettä nainen sitten on tehnyt viikon? Juhlista kuultuaan nainen on sännännyt vaatekaapille ja hypistellyt jokaista vaatekappaletta erikseen. Päästyään lopulta sille alueelle, jossa juhlavaatteet sijaitsevat, alkaa hän latoa mekkoja yksitellen sängylle. Väärän värinen. Väärän pituinen. Ei mahdu päälle. Tästä en koskaan ole pitänyt. Liian seksikäs. Liian tavallinen. Liian hörhelöinen. Kutittaa. Miksi minä tämän olen ostanut? Eihän täällä ole mitään sopivaa!

Seuraavaksi nainen menee vaatekauppaan. Nainen kaappaa mukaansa kaikki omaa kokoaan olevat mekot ja häviää sovituskoppiin. Tunnin sovitussessio venähtää puoleentoista tuntiin naisen jäädessä päästään kiinni mekkoon yrittäessään saada sitä pois päältään. Nainen ostaa mekoista yhden ja suuntaa seuraavaan vaatekauppaan. Nainen onnistuu sovittamaan kaupan kaikki mekot niihin jumiutumatta. Lopulta hän ostaa myös toisen mekon, mutta eri värisen kuin se aikaisemmin ostettu. Nainen käy kahvilla ja päättää vielä nopeasti kotimatkalla piipahtaa kolmannessa vaatekaupassa. Nainen tulee pariovet heilahtaen ulos kaupasta kahden uuden mekon kanssa.

Kotona nainen sovittaa jokaista mekkoa uudelleen ja esittelee nämä miehelleen mielipidettä kysyen. Saamansa palautteen perusteella nainen tekee lopullisen, vaikean valinnan. Hän ei valitse sitä, joka hävitti tissit. Eikä sitä, joka oli tätimäinen. Hän valitsee sen, jonka kohdalla mies rykäisi ja selvitti kurkkuaan ennen kuin sai sanottua ”toi on ihan hyvä”.

Seuraavana päivänä nainen kiertää samat kaupat uudelleen ja palauttaa ylimääräiset mekot. Auringon laskiessa nainen tulee kotiin muutamien uusien kenkien ja käsilaukkujen kanssa. Sama sovitus- ja palautusrumba toistuu.

Juhlien lähestyessä nainen ryhtyy tekemään koemeikkejä ja -kampauksia. Mies ei näe naista kolmeen iltaan, sillä nainen on linnoittautunut kodin kylpyhuoneeseen. Kymmenen erilaisen nutturakyhäelmän ja muutaman koemeikin jälkeen nainen tulee kylpyhuoneesta ulos voittajan elkein ja ilmoittaa löytäneensä toimivan ja kestävän yhdistelmän.

Jotain kuitenkin puuttuu. Yllättäen korulippaasta ei löydykkään asuun sopivia koruja. Nainen suuntaan uudelleen kauppaan. Ja toiseen. Ja kolmanteen, palaten lopulta siihen ensimmäiseen. Naisen mukaan lähtee kaulakoru, korvakorut, rannekoru sekä hiuskoru, jota varten täytyy tehdä koekampaus vielä kertaalleen.

Nainen linnoittautuu kylpyhuoneeseen uudelleen. On aika tehdä vartalonkuorinta, pedikyyri, manikyyri, kasvonaamio, nyppiä kulmakarvat ja ajella sääret. Tämän nainen tekee ainakin kaksi kertaa ennen juhlapäivää.

Lopulta juhlapäivän aamuna nainen selviytyy lähtövalmiiksi alle kolmessa tunnissa. Naista ärsyttää, kun vain hetki ennen lähtöä mies vielä makaa kalsarisillaan sohvalla katsomassa televisiota. Aina sitä saa odotella.

Nainen, muista perse

Sattuipa silmääni Facebookissa linkki sketsiin, jonka olin jo unohtanut. Itse asiassa kyseiseen pätkään kiteytyy hienosti viime aikainen takamuskriisini.

Takapuoli on aina ollut parempi puoleni. Tämä johtunee kai siitä, etten näe sinne kovin hyvin. Sovituskoppi kaikkine peileineen tekee kuitenkin oman perseensä ihailusta mahdollista. Tiedättehän sen, kun housuja sovittaessa tarkistaa aina ensin miltä perse näyttää? Onko taskut oikealla kohdalla, asettuuko saumat sinne mihin kuuluukin ja lopulta törmäät ahterisi kanssa peiliin yrittäessäsi tarkastella sitä liian läheltä.

Housuostokset aiheuttavatkin minulle aina kriisin. Housut ovat ainoa vaatekappale, jota sovittaessa tunnen itseni lihavaksi. Olen jo viikkoja yrittänyt löytää sopivia pillifarkkuja jotka:

a) menevät pohjetta pidemmälle jalkaan

b) mahtuvat vielä reidestäkin

c) istuvat hyvin perseestä.

Yllättävän vaikeaa. Jopa perseestä.

Joten nainen, muista perse. Sitä kaikki kuitenkin tuijottaa. Eihän kukaan silmiin uskalla katsoa.