Viikon kuumin päivä

Olen viimeksi viettänyt elokuuta Kaliforniassa kai neljä vuotta sitten. Vietettyäni viime vuosien elokuut Suomessa, olin jo ehtiny unohtaa millaista on kun lämpötila kohoaa päivittäin yli kolmenkymmenen.

Eilen vietettiin viikon kuuminta päivää. Lämpötilan oli arvioitu kohoavan +35:een, mutta iltapäivän tunteina lämpötila kipusikin neljäänkymmeneen. Pidän kyllä lämpimästä, ei käy kieltäminen, mutta arjen elämisessä kuumuudessa on toki omat haasteensa.

Onneksi ruisleipätaikina tykkää lämpimästä.

Tällaisina päivinä en edes yritä näyttää freesiltä, tälläytyä tai laittaa tukkaa ja vaatteetkin valitsen sen mukaan, mitkä olen valmis hikoilemaan läpimäriksi. Normaalisti helpolta tuntuva kympin lenkki muuttuu totiseksi urheiluksi ja veltostaa naisen loppupäiväksi ilmastoinnin viilentämälle sohvalle.

PUM! Parin tunnin kuluttua taikina oli kaksinkertainen!

Mutta on näin kovissa lämmöissä hyvätkin puolensa. Leivoin nimittäin ruisleipää suominaisten illanviettoa varten ja voin kertoa, etten koskaan ole saanut kohotettua leipätaikinaa yhtä tehokkaasti kuin eilen takapihalla! Kun normaalisti juurella tehty taikina vaatii kohotakseen kuusikin tuntia, kohosi taikina ennätysmittoihin jo parissa tunnissa. Orange Countyn naisväki saa siis tänään ennennäkemättömän kuohkeaa ja pehmeää ruisleipää. Tiedä vaikka se onnistuisi viemään huomion pois ällöhikisestä ulkomuodostani…

Elämän pieniä suuria iloja, täydellisesti onnistunut ruisleipä!

Tuliaisvinkki ulkosuomalaiselle – saaristolaisleipä-jauhoseos

Yleensä kun lähdetään kyläilemään ulkosuomalaisten luona, sitä mielellään tuodaan (ja vastaanotetaan) tuliaisina jotain sellaista perisuomalaista mitä ei maailmalta saa. Meille suuntaavien kyläläisten matkalaukut (sekä omat suomilomalta palatessa) ovatkin usein täynnä suklaata, ruisleipää, salmiakkia, lakritsia ja monenmoista muuta sekalaista elintarviketta.

Erään kerran suomalaiset ystävämme toivat leivän lisäksi mukanaan Tuopin Mallasmestarin saaristolaisleipä -jauhoseoksen. Niin juuri, sellaisen uusavuttomuuspakkauksen, jossa on mukana kaikki tarpeellinen, lisää vain neste. Kuinka kätevää, kuinka makoisaa! Sen sijaan, että kaivaisin puoli vuotta vanhaa leipää pakkasesta, voin minimaalisella vaivalla saada ihan tuoretta leipää! Ei ihme, että tuo leipäjauhosekoitus päätyi sitemmin tuliaistoiveitteni kärkisijalle.

Olemme aikeissa juhlistaa 10-vuotista yhteistä taivalta ystävien kesken lauantaina ja kuten aina, haluan tarjota vieraille jotain suomalaista. Päätin siis tekaista bileitä varten pari saaristolaisleipää ja tarjota sitä kylmäsavustetun lohen kera.

Leipien tekeminen jauhoseoksesta on naurettavan helppoa. Pakkauksen mukana tulee nestettä lukuunottamatta aivan kaikki tarvittava, paistoastiaa myöten. Ei muuta kuin jauhot ja pakkauksesta löytyvä kuivahiiva sekaisin, piimää joukkoon (voi käyttää myös vettä), puolen tunnin kohotus liinan alla, kaataminen paistoastiaan, toinen puolen tunnin kohotus ja uuniin vajaaksi tunniksi. Kukaan ei voi olla niin poropeukalo, etteikö tästä suoriutuisi.

Jotta leivästä tulisi tummaa kuten saaristolaisleipä yleensä on, pitäisi leipä paiston loppuvaiheessa valella siirappivedellä. Olin kuitenkin tuhlannut kaiken siirapin aiemmin mämmiin, joten se vaihe jäi tekemättä (kunnon siirappi on vähän kortilla täällä ja vaikea löytää). Makeutta leivässä on onneksi ihan riittävästi ilmankin, joten siirappiveden merkitys on lienee enemmän ulkonäkö- kuin makutekninen. Mainittakoon vielä, että pakkauksen mukana tullut paistoastia antaa hitusen leveyssuunnassa periksi, joten leivät pääsevät kohoamaan myös sivuttaissuunnassa ja jäävät näin hitusen matalammaksi.

Mutta jösses, niin hyvää!

Mitäs te muut tuotte Suomesta tai pyydätte vieraita tuomaan mukanaan? Itsellänihän perinteisten karkki-tuliaisten ja tämän jauhoseoksen lisäksi listalle kuuluvat mm. mämmimaltaat ja lonkero.