Mt. Charleston, Nevada

Las Vegasin ympäristö ja oikeastaan koko Nevada mielletään usein pelkäksi hiekka-aavikoksi ja autiomaaksi, jossa hädin tuskin kaktukset selviävät hengissä. Mutta kukapa uskoisi, että vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Las Vegasin värivaloista, löytyy kesäaikaan kaunis ja vehreä vuoristo?

Vietettyämme kuluneella viikolla muutaman päivän Las Vegasissa turistimassojen ympäröimänä, halusimme paeta erääksi iltapäiväksi Mt. Charlestonin vuoristomaisemiin. Vuoristo houkutteli osittain myös siksi, että Las Vegasin riutuessa yli 40 asteen helteessä, ei vuoristossa lämpötila kohonnut edes kolmeenkymmeneen asteeseen.

Koska automatkaan ei kulunut tuntikausia, jäi meille kivasti aikaa tehdä myös parin tunnin pikavaellus ennen hämärän laskeutumista. Erityisiä vaellusvarusteita ei Cathedral Rock traililla tarvittu, vaan varasimme mukaamme ainoastaan riittävästi vettä ja mukavasti käveltävät kengät. Tällä kertaa ei siis valloitettu vuorenhuippuja verenmaku suussa vaan lähinnä ihasteltiin kauniita maisemia. Sainkin napsittua matkalta melkoisen määrän kuvia, joiden ei ikimaailmassa uskoisi olevan Nevadassa otettuja.

Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan Vegasin matkan yhteydessä myös Mt. Charlestonin ympäristöön, vaikka siitä ei pidetäkään samalla tavalla meteliä kuin perinteisestä Hoover Damista ja pitkän ajomatkan päässä olevasta Grand Canyonista. Näissä maisemissa sitä nimittäin muistaa taas luonnon monipuolisuuden ja sen, kuinka erilaista kaikki voikaan olla ihan lyhyen matkan päässä.

Iloisia perhe- ja muitakin uutisia

Ovikoristeemme päälle majoittautuneen pikkulinnun hautomaprosessi on vihdoin tuottanut tulosta ja pesään on ilmestynyt ainakin kaksi uutta, ilmeisen vaativaa asukasta. Nyt vain odotellaan jännityksellä, että ehtivätkö pikkuiset oppia lentämään ja lähtemään pesästä muuttopäivään mennessä. Homma on nimittäin niin, että hirvittävän asuntonäyttöruljanssin jälkeen olemme vihdoin löytäneet uuden vuokratalon, jonne muutamme tasan kahden viikon kuluttua!

Esittelen uuden kodin paremmin sitten, kunhan ensin hieman asetumme (ja ylipäätään muutamme), mutta sanottakoon jo nyt, että mikään täyden kympin talo uusi kotimme ei ole. Tärkeintä nyt kuitenkin on se, että meillä on katto pään päällä, vaikka se sitten onkin hieman pienempi, pihalta puuttuu uima-allas eikä keittiön ikkunastakaan voi enää katsella vuoria.

Mutta kai kodista lopulta tekee kodin se, että sen sisällä on onnellisia ihmisiä eikä se, että sen pihalla on uima-allas. Eikö vaan?

Tuli kesä kesä kesä, tuli pesä pesä pesä

Tarkoitukseni oli kertoa road tripistämme seuraavassa postauksessa, mutta kotiin palattuamme huomasin jotain, joka kiiri tärkeysjärjestyksessä heittämällä matkajuttujen edelle.

Kotiin palatessa kaikki vaikutti päällisin puolin olevan kuten ennenkin…

…kunnes säikähdin kuollakseni ovikoristeesta lennähtävää lintua.

Säikähdys oli todennäköisesti molemmin puolinen, sillä pikkulintu oli poissa ollessamme kyhännyt pesän ovikoristeen päälle. Iloista perhetapahtumaa odotellessa.