Niin on taas valittu Suomen kaunein nainen. Tällä kertaa voiton vei neito nimeltä Rosa-Maria Ryyti. En ole vuosikausiin seurannut aktiivisesti missikisoja, mutta onneksi näistä tuikitärkeistä tapahtumista pysyy kärryillä iltapäivälehtiä selailemalla. Juurikin lehtijuttujen ansiosta olen huomannut, että missikisoihin on viime vuosina astunut kummallinen ilmiö. Kun itse kisojen aikaan lehtien kirjoittelu on vielä varsin siivoa, alkaa kisojen jälkeen käsittämätön loanheitto. Ja korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta en muista ennen kuin ihan viime vuosina, että Miss Suomi olisi heti ensitöiksi valinnan jälkeen haukuttu lehdissä liian lihavaksi, paksuksi ja löysäksi.

Tämän päivän Iltalehdessä sanallisen arkkunsa avasi sekä Jutta Gustafsberg että Laila Snellman. Jutan mukaan 63 kiloinen ja 178 senttinen Rosa-Maria huojuu painon ylärajoilla ja on armotta liian löysä ja paksu kansainvälisiin missimittelöihin. Samoilla linjoilla on myös Laila, jonka mielestä tuoreen Miss Suomen tulisi pudottaa painoa ja kiinteytyä merkittävästi. Tarkennetaan nyt vielä, että koska elämme fitness-buumin kulta-aikaa, ei kiinteytymisellä suinkaan tarkoiteta samaa asiaa kuin kymmenen vuotta sitten. Ollakseen kiinteä, tulee rasvaprosentin olla naiselle luonnottoman alhainen. Se mikä ennen oli tervettä, normaalia ja jopa sporttista, on nykyisin löysyyttä ja mielenheikkoutta huoltoasemien pullia kohtaan.

Tiedänhän minä sen mitä Iltalehtikin julistaa. Kilpasisaret Miss Universum -kisoissa ovat toistakymmentä kiloa tuoretta Miss Suomea kevyempiä. Myös ne Miss Suomi -insituutiota pyörittävät tahot tietävät sen. Laila ja Jutta tietävät sen. Kilpailijat tietävät sen ja itse asiassa jokaikinen tietää sen, kuinka radikaalisti ihannevartalokuva on noissa kisoissa vuosikymmenien saatossa muuttunut. Tässä koko suomalaisessa missikuviossa on siis aivan käsittämätön ristiriita.

Miss Suomi -kisoissa etsitään Suomen kauneinta naista, siis sitä sellaista, joka parhaiten edustaa meidän suomalaisten naisihannetta. Tuo naisihanne on vielä toistaiseksi ollut kohtuullisen terve, vaikka media tekeekin parhaansa muuttaakseen ihannevartalokuvan verisuonia pullistelevaksi ihmisbroileriksi. Kun kruunu sitten on laskettu sen suomalaisittain kauneimman naisen päähän, lähetetään voittaja kisoihin, jossa kriteerit ja säännöt ovat kotimaan kisoihin nähden tyystin erit. Ei riitä, että on kaunis ja hoikka. Pitää olla täytettä, lisäkettä ja näyttää kilpaurheilijalta.

Herätäänkö tähän ristiriitaan oikeasti vasta siinä vaiheessa, kun kruunu on jo laskettu voittajan päähän? Että silloin kaikki katsahtavat lavalle, että herranjumala, meidän missihän on kansainvälisiin kisoihin aivan liian lihava! Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija keksiäkseen, että ehkä Miss Suomi -kisojen konseptia kannattaisi hieman tarkistaa. Jos kansainvälisissä kisoissa pärjääminen on tärkeämpää kuin se, että missi edustaa suomalaista naisihannetta, niin mitäpä jos valittaisiin sinne Miss Suomi -kisoihin kisaaamaan niitä kansainväliset standardit täyttäviä Barbieita? Olisihan se huomattavasti reilumpaa, kuin valita missiksi kaunis ja muodokas nuorinainen, haukkua tämä lehdissä liian paksuksi ja patistaa laihduttamaan itsensä luonnottomiin mittoihin. Se nyt vaan on niin, että sama missi ei voi muutaman kuukauden sisällä edustaa sekä suomalaista että kansainvälistä naisihannetta.

Missikisoista aikaisemmin kirjoitettua:
Missin tissit
Missin ihonväri