Kaiken elämässä olevan epäjärjestyksen keskellä, olen saanut aika mukavastikin pidettyä kiinni salitreeneistäni. Nivalassa ollessani huristelen ehkä kolmesti viikossa Haapaveden liikuntahallin pienelle ja… no, hyvin vaatimattomalle kuntosalille, kun taas Äänekoskella oleskellessani käyn kuudesti viikossa modernilla ja hyvin varustellulla Ääneseudun kuntokeskuksen salilla.
Että juu, kyllä täällä vielä kovasti treenataan, vaikkei siitä blogin puolella meteliä pidetäkään. Vielä kun saisin päätökseen kaikkien kuuden vuoden aikana tulleiden uutuusherkkujen ja -karkkien maistelun, niin voisin ehkä jonain päivänä näyttää vielä siltä, että teen muutakin kuin syön ja bloggaan.
Mutta niin, on muuten Kalifornia-vuosien jälkeen pistänyt muutamakin eroavaisuus silmään suomalaiseen kuntosalimaailmaan palattuani:
• Salille ei tulla valmiiksi treenivaatteet päällä, ulkokengät jätetään eteiseen ja pukuhuoneet ovat oikeasti vaatteiden vaihtamista, ei pelkästään selfieiden ottamista varten.
• Treenikengät ovat menneen talven lumia. Salilla hipsitään nyt villasukissa.
• Säärystimet. Ne ovat Suomessa kova juttu talvella. Myös salilla, lämpimässä.
• Rauta painaa. Etenkin kun sekoittaa kilot paunoihin.
• Naiset ovat laajentaneet reviiriään laitteiden ja steppereiden läheisyydestä myös vapaiden painojen äärelle.
• Ei niin pientä tyttöä, etteikö olisi jumalattoman kokoista persettä. Eikä mikään ihme, sillä n. 80 % salilla olevista naisista on treenaamassa takalistoa.
• Mieheni ei ole enää salin ainoa mies, joka treenaa jalkoja.
• Etenkin nuoret naiset hakeutuvat treenaamaan laumoittain.
• Painonnostovyö on muotivaruste, joka kiristetään vyötäisille niin olkapäitä kuin hauiksiakin treenatessa.
• Myös rannesiteet ovat olennainen osa pukeutumista, ei niinkään treenaamista.
• Mitä suuremmat kuulokkeet, sitä kovempi treeni.
• Better Bodiesin jälleenmyyjillä mahtaa pyyhkiä hyvin.
Että sellaisia havaintoja näin vuosien poissaolon jälkeen. Kuulostaako tutulta?
Onnenpäivä 