Illalla valojen sammuttua, uneen vaipuva mies ja hiljaisuus ympärilläni, minä pohdin itseäni ja sitä, kuinka viime kuukausien aikana olen ihmisenä muuttunut. Tuona hetkenä päässäni oli suuria, lähes käsinkosketeltavia ajatuksia ja olin juuri saavuttamaisillani korkeamman tietoisuuden elämän tarkoituksesta.

Ikään kuin vahvistusta hakeakseni itsetuntemukseni aukottomuudelle, esitin yön pimeydessä miehelleni tärkeän kysymyksen, ”Huomaatko, että olisin viime aikoina muuttunut?”.  Hetken asiaa pohdittuaan hän vastasi, ”No, et sä ehkä oo enää niin timmi ku viime kesänä”.

Juuri näin. Oppikirjan mukainen malliesimerkki siitä, kuinka raivoisat perheriidat saavat alkuunsa. Nopeammin kuin mies edes ehtii ymmärtää, ovat mies ja nainen asettuneet napit vastakkain ja mies muuttunut siaksi.

Mutta mennäänpä vielä takaisin tuohon eilisiltaiseen keskusteluun ja siihen mitä todella tapahtui.

Nainen, eli minä, olin omissa ajatuksissani, eli hiljaa. Puhumatta. Vaiti. Toisin sanoen, miehellä ei ollut aavistustakaan siitä mitä ajattelen, tai että olisin ylipäätään hereillä. Kuinka mies sitten tilanteen kokee? Mies havahtuu keskellä pimeyttä äkilliseen kysymykseen vierestään. Menee hetki ennen kuin mies saa itsensä hereille. Mies miettii kuumeisesti onko kyseessä mahdollisesti kompa. Voisiko tähän vastata väärin? Mikä on oikea vastaus? Pitäisikö nyt olla rehellinen? Minä taas tulkitsen välillemme lankeavan hiljaisuuden miehen syvälliseksi pohdinnaksi siitä, minkälainen olen ihmisenä. Ja sitten mies vastaa. Rehellisesti kyllä, muttaväärään kysymykseen. Mies oletti minun kysyvän hänen mielipidettään ulkonäöstäni, aivan kuten lukemattomia kertoja aiemminkin. Jatkuva kyselyni siitä olenko lihonnut tai näyttävätkö farkkuni siltä, että ne puristavat, on saanut aikaan sen, että mies automaattisesti olettaa olevan kyse ulkonäöstäni. Syvällisen ajattelun hetki romuttui siihen paikkaan. Tietoisuus häilyvästä bikinikunnostani ei tullut uutisena, mutta kirpaisi kuitenkin tullessaan ilmi väärällä hetkellä.

Minä mökötin mikrosekunnin. Okei, ehkä minuutin. Sen aikaa kuitenkin, että ehdin naisen logiikallani tilanteen analysoida. Ei mies sika ole. Eikä mies tahallaan halua olla ilkeä. Me vain olemme hieman erilaisia. Nainen olettaa, että mies lukee ajatuksia ja mies olettaa, että nainen tarkoittaa sitä mitä hän sanoo ja miten mies kuulemansa ymmärtää. Seuraavaksi nainen olettaa, että mies on ilkeä sika ja mies olettaa, että nainen on tahallaan vaikea. Oletuksia oletuksen perään ja tahattomia väärinymmärryksiä.

Taitaa olla paikallaan käydä vilkaisemassa peiliin. Sen kadotetun timmeyden lisäksi sieltä voi myös löytyä syypää omaan mökötykseen.