Olen tänään viettänyt lähes pari tuntia ”osoite muuttuu” -kortteja epäergonomisessa asennossa kirjoitellen ja saanut sen seurauksena sekä peukalooni että niskaani krampin. Osoitteenmuutos-korttien lähettäminen onkin yksi niistä perinteistä joista en ole suostunut luopumaan, vaikka nykyaika siihen kovasti painostaakin. Ja miksipä en niitä lähettäisi – olisihan suoranaista hulluutta olla hyödyntämättä yhtä harvoista postin tajoamistailmaisista palveluista, vaikkakin korttien Suomeen toimittaminen jonkin taalan maksaakin.

Nopeampiakin vaihtoehtoja uuden osoitteen ilmoittamiselle olisi. Mutta esimerkiksi tekstiviestitse lähetetyn ilmoituksen voi vaikka vahingossa poistaa tai se voi hautautua muiden ei-lähellekään-niin-tärkeiden -viestien sekaan. Samoin voi käydä sähköpostille. Perinteisesti postikortilla ilmoitettu osoite taas sujahtaa helposti talteen osoitekirjan sivuille ja käsinkirjoitettu osoite jättää mukavasti tulkinnanvaraa lukijalleen. Mutta hetkinen, onko ihmisillä enää perinteistä osoitekirjaa, johon uuden osoitteen raapustaa?

Osoitekirja onkin yksi niistä yllättävistä paikoista, joihin tallentuvat niin omat kuin muidenkin ihmisten elämänvaiheet. Kattavuudeltaan sitä voitaisiinkin kutsua vanhanajan Facebookiksi, tosin sillä erotuksella, että kuulakärkikynää käytettäessä henkilö ei koskaan ole kirjasta poistettavissa.

Yhdeltä sivulta selviävät nopeasti tuttavan koko asuinpaikkojen kirjo sekä puolison liittyminen samaan talouteen, kun taas jonkun toisen nimi on avioliiton solmimisen myötä siirtynyt kokonaan toisen aakkosen alle, uudelle sivulle. Ja niin ennen vanhempiensa kanssa samassa taloudessa asunut nuorinainenkin on jo muuttanut omilleen ja saanut vanhempiensa alle oman osoitteensa. Osoitekirja kätkee sisäänsä myös paljon kirjoittajan omaa historiaa, riveittäin entisten poikaystävien sukulaisia, joiden osoitteille ei enää ole käyttöä. Samoin säilyvät osoitekirjan kansien välissä merkinnät niistä ihmisistä, joilla ei enää maanpäällistä osoitetta ole. Heidän joukkoonsa liittyi tänä vuonna mummoni ja kortteja lähti maailmalle yksi edellisvuotta vähemmän.

Huomasin tänään, että osoitekirjani kannet sinnittelevät kiinni enää muutaman liimatipan varassa. Harkitsin jo hetken uuden ostamista kirjakaupasta, mutta en taida pystyä yli 15 vuotta palvellutta osoitekirjaani vaihtamaan uuteen. Onhan näilläkin sivuilla vielä tilaa vaihdella osoitteita, avioitua, erota tai tehdä lapsia.