”… olen oikeasti hieman vanhempi, kuin olen sinun antanut ymmärtää. Tarkalleen ottaen reilut kahdeksan vuotta.”

Auts. Oma ikä ei ehkä kuulosta siltä kaikkein fiksuimmalta asialta salata omalta puolisoltaan. Kuitenkin Iltalehden tekemän kyselyn mukaan oikea ikä on yksi niistä asioista, joka puolisolta pidetään visusti salassa.Siis mitä? Todellisen iän onnistunut salaaminen on jo ihan arkisten asioiden valossakin melkoinen saavutus. Ei nimittäin ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun itse joitain papereita täytellessäni olen tarvinnut myös mieheni sosiaaliturvatunnusta.

Mitä muita suuria (ja uskomattomia) puolisolta pimitettäviä salaisuuksia suomalaisten omaltatunnolta sitten löytyy?

• uskonto sekä uskonnollisuus

• sairaudet

• tupakan- ja pilvenpoltto

• vankilatuomiot

• erilaiset seksuaaliset taipumukset

• salaiset säästötilit ja rahaperinnöt

• maksuhäiriöt

… sekä tottakai ne perinteiset parisuhteen ulkopuoliset suhteet.

Itseni kaltaisen ääliö-rehellisen ihmisen mielestä tuntuu uskomattomalta, että ihmiset omasta tahdostaan elävät valheessa ja vetävät valheiden syvään suohon myös autuaan tietämättömän puolisonsa. Salaiset säästötilit ovat sinänsä pikkujuttu ellei muu perhe nyt sitten näe nälkää, mutta esimerkiksi oman uskontonsa tai seksuaalisen suuntautumisensa salaaminen omalta puolisoltaan lähentelee jo vahvasti vääristeltyä minäkuvaa. Keneen sitä sitten onkaan rakastunut, jos ei oma puoliso olekkaan todellisuudessa sitä mitä on vuosikaudet antanut ymmärtää? Ja mikä motivoi ihmistä moisessa itsepetoksessa edes elämään? Kaiken lisäksi valheella on tapana olla lyhyet jäljet. Menetetyt luottotiedot voivat putkahtaa esiin yhteistä asuntolainaa hakiessa, ovelle ilmestyä jälkikasvua vuosien takaa, kaupassa tulla vastaan vanha sellitoveri tai luurangot kaatua ryminällä ulos kaapista hetkenä minä hyvänsä. Onko jatkuva paljastumisen pelossa eläminen sitten sen keinotekoisesti ylläpidetyn parisuhteen arvoista?

Itse elän ruskeasilmäiselle varsin sinisilmäisessä kuplassa itselleni uskotellen, että ihmiset ympärilläni ovat minulle rehellisiä, mukaan lukien puolisoni. Olenhan minäkin rehellinen, ainakin melkein. Ehkä joskus olen muutamat hintalaput repinyt juuri ostetuista vaatteista irti jo autossa ja sanonut kotona huolettomasti, että eiväthän ne paljon mitään maksaneet (hupsis, taisin juuri paljastua). Muutoin sitten muistutankin lähinnä avointa kirjaa.

Niinpä pyydänkin teitä, arvon lukijat,  kertomaan mitä te olette salanneet puolisoltanne ja miksi? Onko kyseessä jotain elämää suurempaa vai vain naurettava pikkujuttu?