Näillä sanoin anoppini minulta tiedusteli lapsentekosuunnitelmistani ensitapaamisellamme. Siinä oli pulla mennä väärään kurkkuun, kun anoppi käytti kaiken verbaalisen lahjakkuutensa luodakseen lämminhenkisen suhteen uuteen miniäänsä. Kun kohu Vappu Pimiän raskausepäily-raivostumisen ympärillä on jo laantumassa, on se kuitenkin jättänyt ilmaan leijailemaan kysymyksen siitä, onko raskaudesta tai tulevaisuuden perheenlisäyssuunnitelmista soveliasta udella laisinkaan?

Hei, kuvassa on vauva! Mutta miten se liittyy mihinkään?

Vatsan osoittelu ja kysely mahdollisesta raskaudesta on aina riskialtista. Jos tuttavan tapaamisesta on kulunut jo tovi, on yhtä paljon mahdollista, että hän on lihonnut kuin että hän olisi raskaana. Älä siis tee sitä. Asian laita selvinnee sinulle joka tapauksessa lähikuukausien aikana. Yhtälailla varmuudella raskaana olevannaisen vatsan osoittelu ja sen suuruuden taivastelu on auttamattoman tyylitöntä. Vatsansa kantaja tietää taatusti itsekin, kuinka suunnaton navanympäryksensä on.

Uteluihin mahdollisesta tulevaisuuden perheenlisäyksestä minä kuitenkin suhtaudun lempeämmin. Olenhan itsekin ystäviltäni kysynyt haluaisivatko he joskus saada lapsia. Itse en kuitenkaan lähtisi käyttämään anoppini suosimaa kysymysmuotoa, sillä vaikka olisin kysymishetkellä halunnut kymmenen lasta ja lammasfarmin, en olisi kyennyt vastaamaan mitenkään muuten kuin ”en tietenkään”. Sanomattakin selvää pitäisi myös olla, että ventovierailta asiaa ei kannata tiedustella. Aihe kun voi olla monelle parille kovinkin arka.

Kysyä voi, mutta älä tuputa! Niin lapsentekoasioissa kuin lastenkasvatusasioissakin, tuputtaminen ja painostaminen on pidemmän päälle hermoja raastavaa. Lapsettomalle ihmiselle ylenpalttinen jankutus siitä, kuinka lapsenteon jälkeen mikään ei tunnu lasta tärkeämmältä, on varmin tapa pitää tämä ihminen jatkossakin lapsettomana. Ei kukko käskien laula. Myös fraasit ”naisen tehtävä on jatkaa sukua” ja ”nainen on nainen vasta, kun on synnyttänyt”, ovat enemmän masentavia kuin kannustavia. Jos pyhitän elämäni valaiden suojelemiselle, olenko ihmisenä huonompi kuin ne, jotka synnyttävät lapsen joka toinen vuosi?

Ymmärrän, että omalla kohdallamme ihmisiä kovasti kiinnostaa lapsentekoaikeemme. Koska asumme ulkomailla ja kotosuomessa meitä nähdään ainoastaan kerran vuodessa, voi hyvinkin olla mahdollista, että pääsemme lisääntymään ikään kuin salaa. No, nyt kun siellä kotisohvillanne tämän jutun myötä kuumeisesti mietitte, että haluaako se A. Sinivaara sitten lapsia vai ei, niin voisin vastata, että olisihan se ihanaa haluta.