Tuulta, sadetta, pilvisiä päiviä, usvaisia aamuja ja pimeitä iltoja. Viileys laskeutui etelä-Kaliforniaan – ja se on mahtavaa!

Farkut, neuleet, hatut, huivit, hupparit ja saapikkaat – voi kuinka olenkaan teitä kaivannut!

Hyvä on. Myönnetään, että sadetta on ehkä vain muutamana päivänä viikossa, pilvisyys lähinnä puolipilvistä ja usvakin haihtuu siinä vaiheessa, kun aurinko lämmittää päivän lähemmäs kahtakymmentä astetta. Mutta hei – täkäläisellä mittapuulla se riittää syyksi kaivaa talvikamppeet esille!

Tähän aikaan vuodesta kadulla kulkiessaan näkeekin pukeutumista laidasta laitaan. Vastaani tulevat Uggit jalassa tallustava nainen untuvatakkiin kääriytyneenä sekä kylmäverisempi ystävänsä, sandaalit jalassa ja t-paita päällä. Oman pukeutumislinjani olen löytänyt jostain siitä välimaastosta. Toppatakkiin pukeutuminen tuntuu liioittelulta nurmikon yhä vihertäessä, mutta syystuulien puhaltaessa on ihanaa hylätä farkkushortsit ja topit muutamaksi kuukaudeksi kaapin perukoille. Täkäläinen talvi vastaakin vaatetukseltaan lähinnä suomalaista syksyä.

Oma suosikkini tänä syksynä on paksu neulemekko. Ei kylmä, ei kuuma, vaan juuri sopiva!

On suorastaan syntistä, että kaupat pursuavat toinen toistaan ihanampia talvitakkeja ja -kenkiä paikassa, jossa lumisade on vain kaukainen sääilmiö ylhäällä vuorenhuipuilla. Lumihuippujen ihastelu kun ei vaadi erityisen lämmintä vaatetusta täältä alhaalta käsin. Jokaisella vaatekauppakierroksella joudunkin kieltämään itseäni ostamasta sitä maailman ihaninta talvitakkia tai niitä söpöjä tekoturkiksella vuorattuja saappaita, kun ei niille kuitenkaan olisi käyttöä.

Vaikka toisaalta, olenhan tulossa jouluksi Suomeen. Montako erilaista talvitakkia ja kenkäparia tarvitsee 11 vuorokauden lomamatkalle?