Vaikka uutena vuotena lupasinkin, että tänä vuonna en ainakaan laihduta, löysin itseni viime maanantaina pakastamasta leipomiani leipiä ja täyttämästä jääkaappia salaattikerillä, vihanneksilla, kanalla ja pihvilihalla.Hupsista.

Mikä sitten saa normaalipainoisen ihmisen lähtemään moiseen hulluuteen? Ajauduin tilanteeseen ikään kuin puolivahingossa taloutemme toisen osapuolen päättäessä hankkiutua eroon elintason mukanaan tuomasta ylimääräisestä elopainosta. Koska olen sen verran reilu vaimo ja hengessä vahvasti mukana, päätin itsekin tilaisuuden avautuessa karistaa itsestäni ne viimeisetkin ylimääräiset sentit.

Tavoitteiden asettamiseksi on selvitettävä lähtökohdat.

kehostasi mm. rasvaprosentin ja lihasmassan muodossa.

Mistään kuntokuurista ei kohdallani ole kyse, sillä liikun muutenkin keskivertoa enemmän. Sen sijaan pääpaino laihduttamisessa hoidetaan ruokavaliota tiukentamalla ja hiilihydraatteja karsimalla. Ja totta puhuakseni ruokavalion tiukentamiseksi ei tarvitse nähdä paljonkaan vaivaa, sen verran huolettomasti on tullut viime ajat popsittua yhtä sun toista. Roskaruoan ystävä en koskaan ole ollut, mutta rakastan herkkuja niiden kaikissa muodoissa. Tuo ylenpalttinen herkuttelu ei kylläkään liikunnan ansiosta ole minussa erityisemmin näkynyt satunnaisia finnejä lukuunottamatta, mutta on sitkeästi pitänyt ne muutamat ylimääräiset sentit siellä mihin ne jo teini-ikäisenä asettuivat.

Se lähtökohdista. Tavoitteiden asettamiseksi on tehtävä perusteellinen tilannekatsaus. Tähän tarvitaan mittanauha sekä vaaka. Vanhan vaa’an antauduttua jo puolisen vuotta aikaisemmin, marssin kauppaan ostamaan uutta. Olin lukenut niistä hienoista vaaoista, jotka painon lisäksi kertovat punnittavan rasvaprosentin, nestemäärän sekä lihas- ja luumassan. Vaikka suhtaudunkin vaakojen tarjoamiin lukemiin suurella varauksella, halusin sellaisen silti, sillä rakastan kaikenlaista nippelitietoa. Sen sijaan, että seuraisin pelkästään mittanauhan lukemia ja elopainon kehittymistä, voin nyt myös seurata rasvaprosentin ja lihasmassan kehityssuuntaa. Minimoidakseni vaa’an mahdollisen epätarkkuuden, suoritan mittaukset aina samaan aikaan päivästä, eli aamulla ennen lenkkiä tai aamupalaa. Tällä tavoin uskon vaa’an kertovan suhteellisen totuudenmukaisesti kehityssuunnasta, vaikka prosentit periaatteessa pielessä olisivatkin.

Huolellisen mittauksen jälkeen lähtökohdat ovat seuraavat:

Pituutta 169,5 cm, painoa 61,1 kiloa, vyötärönympärystä 70 cm ja reidenympärystä 50 cm. Vaaka kertoi lisäksi, että rasvaprosenttini olisi 18,1 ja lihasmassan määrä  36,4 %.

Painossani ei juuri pudottamisen varaa ole. Odotettavissa onkin, että ainakin aluksi painoni lähtee nousuun, sillä matkustelun mukanaan tuoman liikkumattomuuden myötä painoni on hieman alakantissa. Kohdallani kun jopa kuukauden liikkumattomuus saattaa pudottaa painoani muutaman kilon. Avaintavoitteeni ei siis ole painonpudottaminen, vaan mittojen pienentäminen. Toivoisinkin vyötäröltäni katoavan sentin tai pari. Yleisesti ottaen haluaisin rasvaprosentin pienenevän ja sen pienen häiritsevän ”hötön” katoavan sieltä täältä, ennen kuin Kalifornian aurinko porottaa kuumimmillaan.

Seuraillaan siis tilanteen kehittymistä. Odottelen jo kanasalaattiani mutustellen suurella mielenkiinnolla jokaviikkoista punnitussessiota ja vaa’an tarjoamia prosenttilukuja. Siihen asti tyydyn räpeltämään sykemittariani, sen tarjoamia harjoitustehomittareita ja kalorinpolttolaskureita. Olisiko minussa sittenkin vähän insinöörin vikaa?