Nightwish salakeikalla Hollywoodissa

Key Clubin pimeyden täyttää tuttu sävel. Rubber Band of Wolves -niminen laulu- ja soitinorkesteri aloittaa keikkansa mahtipontisesti Maamme-laululla. Valtaosa jenkki-yleisöstä raapii kummissaan päätään ja miettii miltä levyltä kyseinen biisi on napattu. Sen täytyy olla vanhempaa tuotantoa.

Rubber Band of Wolves muistutti erehdyttävästi Nightwishia

Vaikka ensimmäinen biisi hämmensi paikallaolijat, ei illan todellisen esiintyjän, hassun salanimensä takana piilottelevan Nightwishin kiipeäminen lavalle tullut taatusti kenellekään yllätyksenä. Spekulaatiot Nightwishin mahdollisesta salakeikasta aivan maailmankiertueensa kynnyksellä, oli käynyt kuumana jo muutaman viikon. Viikko sitten tuttavani vihjaisi, että tämän viikon torstaina, kaksi päivää ennen maailmankiertueen ensimmäistä virallista keikkaa, heittää Nightwish salakeikan Key Clubilla Hollywoodissa. Tapaus kuulosti juuri siltä, että päätimme hankkiutua paikalle todistamaan, kuinka huhut muuttuvat todeksi.

Illan biisilista koostui pääosin uusimmasta tuotannosta, mikä on vain hyvä asia, ovathan nuo biisit tehtyAnetten laulettavaksi. Myönnetään, että olen ollut hyvin ennakkoluuloinen Anetten suhteen. Ennakkoluuloni kuitenkin karisivat samaa tahtia, kuin keikka eteni biisi toisensa jälkeen. Anette on erinomainen laulaja, myös livenä. Uuden levyn myötä Nightwish on muuttunut entistä persoonallisempaan suuntaan ja Anette istuu bändiin, kuin hansikas käteen. Nuo uudet, kuin suoraan satumaailmasta kiskaistut, suureelliset kappaleet, ovat saaneet laulajakseen peikkotytön, joka tarpeen vaatiessa kykenee väläyttämään ilmoille myös keijukaismaisen puolensa. Ja mikä parasta, Nightwish ei ole vain yhden laulajan yhtye. Marco vakuuttaa laulajana siinä missä Anettekin, ehkä jopa omaa sieluani syvemmältä raapaisten. Kun Anetten äänestä loppuu muna, tarttuu ohjaimiin Marco ja kuulija voi vain äimistellä, kuinka niin rumasta miehestä (siis hyvällä tavalla ”rumasta”) voi lähteä niin kaunis ääni. Jos autiolle saarelle pitäisi ottaa mukaan pitkätukkainen mies, jonka parta on ponnarilla, ottaisin Marcon. Heti.

Keikka oli elämää täynnä. Vaikka Tuomas oli keikan ensimmäiset biisit kovinkin vakava ja ilmeisen jännittynyt, rentoutui lopulta hänkin ja lähti mukaan muiden varsin reippaaseen lavatemmellykseen. Suuren vaikutuksen minuun teki Nightwishin vieraileva säkkipillisti, Troy Donockley. Aika harvoin nimittäin tulee moshattua säkkipillin tahdissa. Tilana Key Club on hieman Tavastiaa pienempi, joten tunnelma oli tiivis ja taatusti intensiivisempi, kuin tulevilla suurilla keikkalavoilla. Bändi oli vahvasti läsnä ja yleisö eli musiikin mukana. Homma toimi kaikin puolin amatöörin korvaan loistavasti ja melkein hävettää, että liput maksoivat vain 13 taalaa.

Huomenna lauantaina on vuorossa Nightwishin ensimmäinen virallinen kiertuekeikka ja eilisiltaisen jälkeen oli pakko lunastaa liput myös sinne. Nightwishin lisäksi illan toinen kohokohta on, kun Amorphis nousee lavalle lämppärin roolissa. On se vaan hienoa, että pojat tulevat tänne asti minulle esiintymään. Kyllä kelpaa olla suomalainen.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s