Kuten jokin aika sitten jutussani Supervaaka tuli taloon kirjoitinkin, alkoi mieheni painonpudotuksen sivutuotteena itsellänikin dieetti. Oma lähtökohtani tosin oli, ettei minulla varsinaista ylipainoa edes ollut. Näin ollen en edes haaveillut kilojen katoamisesta, vaan alkuperäinen ajatukseni oli, että siistisin ruokavaliotani ja se johtaisi ennemmin senttien kuin kilojen katoamiseen. Pelkkä mittanauha ei kuitenkaan kauan tiedonjanoani tyydyttänyt ja niin ryhdyin tarkkailemaan myös painoani.

Tavoite olisi, että painonpudotuksesta huolimatta

rauta nousisi samaan malliin vielä puolen vuoden kuluttuakin.

Supervaa’an lukemia pohdittuani suhtauduin vartalonmuokkaukseeni jo paljon vakavammin. Juuri tämän vuoksi olenkin vältellyt pitkään minkäänlaiselle kunto- tai laihdutuskuurille ryhtymistä. Minä kun yleensä innostun kaikesta niin, ettei päähäni lopulta paljon muuta mahdukkaan. Joka tapauksessa, vaikka alunperin tuumailinkin, ettei painonpudotuksesta kohdallani tulisi olemaan kyse, muutin asian suhteen mieltäni siitäkin huolimatta, ettei painoni ollut ensimmäisen dieettiviikon jälkeen pudonnut grammaakaan. Tulosten saavuttaminen tällä ruokavaliolla tarkoittaa kuitenkin väistämättä muutakin, kuin senttien hupenemista.

Otetaanpa siis pätkä rautalankaa ja väännetään se sanalliseen muotoon:

Perinteinen läskin korvaaminen lihaksella vaatisi rasvanpolton lisäksi lihaksiston kehittymistä. Lihaksiston kehittyminen taas vaatisi lihaksille rakennusainetta, eli proteiinia ja hiilihydraattia. Koska dieettini ei sisällä hiilihydraattia, saati sitten plussa-kaloreita, ei lihaksiston dramaattinen kehittyminen ole mahdollista. Näin ollen, tällä ruokavaliolla, ainoa realistinen tavoite on rasvaprosentin pienentäminen painoa pudottamalla. Saavuttamastani lihasmassasta yritän luonnollisesti pitää kiinni kynsin hampain ja jossain tulevaisuudessa siintääkin se hetki, jolloin olen lihasten ympäriltä kadottanut ylimääräisen rasvan ja lihakseni piirtyvät kunnolla näkyviin. Kaunis ajatus, eikö? Laskeskelimme, että tyydyttävään rasvaprosenttiin päästäkseni, tulisi minun pudottaa painoani 3-5 kiloa. Hurjaa, sanalla sanoen.

Nyt kun projektilleni on muotoutunut ihan oikea tavoite, on aika miettiä, kuinka se saavutetaan. Avaintekijä on edelleen ruokavalio. Tämän lisäksi tärkeässä roolissa on (toivottavasti) oikeanlainen, lihaksistoa ylläpitävä, muttei missään tapauksessa riuduttava salitreeni. Eli kovia sarjoja kunnon painoilla. Aerobisen liikunnan kulmakivinä ovat kävely, kevyet hölkkälenkit ja toivottavasti pian myös maastopyöräily. Jottei homma menisi liian vakavaksi, aion laittaa aivoni narikkaan kerran viikossa. Silloin en urheile enkä juo ensimmäistäkään proteiini-drinkkiä, vaan keskityn lorvailuun ja energiavarastojeni täyttämiseen. Se, kuinka hyvin suunnitelmani käytännössä toimii, nähdään kevään mittaan. Olen armollisesti antanut itselleni aikaa päästä uusiin mittoihini aina kesäkuun alkuun saakka.

Nyt vain odotellaan huomista punnitusta ja mittaussessiota, josko ensimmäisen kahden viikon aikana olisin saanut pudotettua painostani ensimmäiset sata grammaa. Jiihaa!