Tänään olisi ollut täydellinen perjantai,
MUTTA
aamulla herätessä tukkani oli aivan käsittämättömän sekaisin. Ainahan se on, mutta tänään se näytti oravanpesältä jossa on rastoja. En saanut sitä ojennukseen, joten kieputin sen muka-trendikkäästi nutturalle. Hitot, se on silti sekaisin ja näyttää rastoitetulta oravanpesältä.
Olisin voinut ottaa tähän jonkin kivan kuvan siitä trendikkäästi takaraivolle kieputetusta oravanpesästä, mutta Photoshop on rikki. Särki. Katki ja poikki. Sen lisäksi, etten saa kuvitettua blogiani asianmukaisella kehysteemalla (kuten aikaisemmasta kehyksettömästä makaronikuvastakin näkee), en pysty tekemään töitäni. Tänään on siis ollut aikaa lorvailla.
Paitsi ettei ole huvittanut lorvailla. Yhtään. Olisi huvittanut mennä lenkille, mutta ei yksin. Yksin on tylsää avautua siitä, miten aamulla oli tukka sekaisin, Photoshop rikki ja elämä huonosti. Ja sitä paitsi metsäneläimetkin luulisivat hulluksi.
Koska halusin kuitenkin ulkoilla, menin aurinkotuoliin pläräilemään posteja, siis niitä oikeita, jotka pitää hakea postilaatikosta satoi tai paistoi. Laskujen seasta löytyi muutama vaatekuvasto ja selailin sitten niitä aikani kuluksi. Olipa tyhmännäköisiä vaatteita täynnä nekin kuvastot. Ja siinä toisessa oli vain lastenvaatteita. Näytänkö joltain kotiäidiltä, häh? Tarkistaisivat paremmin kohderyhmänsä eivätkä aiheuttaisi viattomille ihmisille suotta mielipahaa. Käyttäisin saunansytykkeenä tuollaisia joutopapereita, jos olisi sauna.
No minä sitten kiukuspäissäni nukahdin siihen aurinkotuoliin. Ja jumankauta, että tuo aurinko paistaa. En saanut nukuttua, kun tuli niin kuuma ja hiki ja silmiinkin sattui ja aurinkolasit oli autossa ja auto miehellä ja mies töissä. Oli pakko tulla sisälle pakoon ja nyt on sitten kylmä. Varmasti muuten paloi naama. En nimittäin todellakaan läträä minkään kasvovoiteiden kanssa ja sen kyllä huomaa.
On muuten ihanaa tämä elämä Kaliforniassa. Ja trendikästä. Ihan joka päivä. Kannattaa olla kateellinen.