Viime yönä

Viime yönä unissani paloivat juhannuskokot vanhoissa lapsuusmaisemissa ja kanssani olivat ne, jotka ovat jo nukkuneet pois.

On ihanaa, että voin tavata unissani vielä niitä, joita ei enää ole, elää aikaa, joka on jo kadonnut. Mutta herääminen noista unista on niin tuskallista. Tuntuu, kuin olisin jumissa kahden aikakauden välissä, todellisuus ei tunnu todellisuudelta ja kuitenkin menneisyys tuntuu niin kaukaiselta, että sattuu. Minä menetän heidät uudelleen ja uudelleen.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s