Koskaan ei pitäisi sanoa ”ei koskaan”, sillä silloin se taatusti tapahtuu heti ensi viikolla. Siitäkin huolimatta olen melko varma, että en koskaan:

…ottaisi silikoni-implantteja pakaroihin

Millaista olisikaan istuminen toipumisaikana! Ja montako kertaa sen jälkeen alas istuessaan ampaisisi takaisin ylös tarkistamaan minkä päälle vahingossa istui? Sitä paitsi, pakaroita voi muokata, suurentaa, pienentää ja kohottaa treenaamalla. Toista se on rintojen kanssa. Ne saa kasvamaan vain synnyttämällä.

…käyttäisi testosteroiinia

En ikinä tekisi vartalolleni sellaista karhunpalvelusta. Monia itse aiheutettuja muutoksia vartalossa voi perua ja muuttaa jälkeenpäin, mutta testosteroiinin kasvattamaa leukaluuta onkin vaikeampi palauttaa siron naiselliseksi.

…ottaisi lävistyksiä kasvoihin

Eiköhän tähän ikään mennessä ole otettu ne lävistykset mitä otettavissa on. Vakavasti puhuen, kasvoissani on ihan tarpeeksi arpia vesirokon jäljiltä, kärsin nikkeliallergiasta ja muutenkin lävistykseni ovat aina parantuneet todella hitaasti. Joten ei, ei kasvoihin lisää merkkejä kiitos.

…unohtaisi mistä olen kotoisin

Vaikka asuisin maailmalla miten pitkään tahansa, en silti koskaan unohtaisi mistä olen kotoisin. Nivalasta, Pohjois-Pohjanmaalta, Suomesta. Olen ylpeä suomalaisuudestani enkä koskaan häpeäisi sitä.

…lakkaisi uskomasta, että huomenna on parempi päivä

On ollut ja tulee olemaankin hetkiä, jolloin on vaikea uskoa, että uusi päivä edes nousisi. Mutta aina se on noussut. Ja jos ei heti huomenna, niin sitten myöhemmin ainakin ovat asiat paremmin. Ensin pitää vain katsoa se huominen.

…alkaisi harrastamaan metsästystä

Syön kyllä riistaa, mutta en varmaankaan koskaan pystyisi tappamaan eläintä. Hämähäkitkin kuljetan mielummin ulos paperin päällä kuin tapan, niin paljon kuin ne minua inhottavatkin (ja minua muuten ärsyttää tämä hämähäkkikammo, minkä ne poloiset itselleen voivat). Joskus teininä kävin usein kalassa, mutten koskaan itse lopettanut yhtäkään kalaa.

…ryhtyisi kokonaan kasvissyöjäksi

Kanasta voisin ehkä joskus luopua, lihastakin osittain, mutta kalasta en koskaan.

…siirtyisi hoitoalalle

En voisi tehdä työtä, jossa kohtaisin sairaita ihmisiä joka päivä. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi auttaa. Se vain kävisi pidemmän päälle liian raskaaksi, etten pystyisi jättämään työasioita selkäni taakse laitoksen oven sulkiessani. Surkuttelisin, tuntisin sääliä ja huolta vapaa-ajallakin.

…menisi katsomaan nyrkkeilyä

Pelkästään televisiosta nyrkkeilyn seuraaminen tuntuu pahalta. Ne iskut kasvoihin ovat pahimpia, kun näkee koko naaman heilahtavan iskun voimasta. Mikäli näkisin sellaista livenä, saattaisin hyvinkin oksentaa.

…alkaisi tupakoimaan

En ole vielä tähän ikään mennessä keksinyt yhtäkään järkevää syytä tupakoimiselle. En usko asian suhteen viisastuvani jatkossakaan.

 

…lakkaisi rakastamasta itseäni

Kun lakkaa välittämästä itsestään, lakkaa elämästä.