Liikunnan piristävä vaikutus on totta!

Nyt se on todistettu ja vielä ihan omalla kropalla; liikunta piristää ja lisää tehokkuutta elämän joka osa-alueella. Tähän kiistattomaan lopputulokseen pääsin laitettuani liikuntaharrastukset jäihin reilu viikko sitten. Ihan huvikseni en liikkumisesta ole kuitenkaan luopunut, vaan edellisestä flunssasta keuhkoihin kytemään jääneestä pöpöstä aiheutunut keuhkoputkentulehdus on pakottanut minut jäämään sohvalle.

Syy yleiselle saamattomuudelle saattaa löytyä naulaan lyödyistä lenkkareista.

Olen toki tiennyt jo aikaisemmin, että päiväni lähtee paremmin käyntiin jos hölkkään heti herättyäni lähijärven ympäri, mutta nyt vasta olen ymmärtänyt kuinka valtavan suuri vaikutus tuolla aamuisella liikuntahetkellä päiväni kulkuun oikein on. Nyt pakkolevossa ollessani minä vetelehdin koko aamun, vaikka herään samaan aikaan kuin normaalistikin. Vaeltelen aamutakissa pitkin taloa, pysähdyn ikkunan eteen toviksi, surffaan hajamielisenä internetin uutissivustoja enkä saa aikaiseksi edes harjata tukkaani. Vitkastelen jopa aamupalan tekemisen kanssa, joka on ennenkuulumatonta minulle, jolla on yleensä aamuisin ihan hirvittävän kova nälkä. Mutta kun ei ole liikuntaa, niin ei ole myöskään nälkää. Kun vihdoin saan työsähköpostini auki, on kello lähempänä puoltapäivää, vaikka normaalisti aamuliikunnan ja aamupalan jälkeen aloitan työt jo kymmenen maissa.

Lounaan kanssa käy kuten aamiaisenkin. Kun ei ole liikuntaa, ei ole nälkää ja huomaan kolmen maissa, etten ole syönyt mitään. Ja hupsis, lounasaika on siirtynyt noin kolmella tunnilla eteenpäin. Koska päivällisaika on perheen toisen osapuolen treenien vuoksi vakio, en enää viitsi syödä mitään kovin suurta, sillä kohtahan on taas ruoka-aika. Annoksen pienestä koosta huolimatta saan kulutettua ruokailuun aikaa helposti tunnin. Lueskelen samalla lehtiä, kirjoitan pari virkettä blogiin, tuijotan ulos ikkunasta ja pyyhin keittiötasot kahdennenkymmenennen kerran. Pitkäksi venyneen ruokatunnin jälkeen palaan vielä hetkeksi työsorvin ääreen. Kun sitten on päivällisaika ja sen jälkeen mies suuntaa treeneihin, jään itse sohvalle katsomaan telkkaria. Tajuan, että vaikka minulla olisi puuttuvien treenien vuoksi kahdesta kolmeen tuntiin enemmän aikaa päivässä, en ole saanut aikaiseksi käydä kaupassa, tehdä kotitöitä tai mitään muutakaan. Selitykseksi ei käy edes se, että olen kipeänä, sillä niin kipeä en ole ettenkö tavallisista askareista selviäisi. Ainoa selitys saamattomuudelleni on se, etten väliin jääneen aamulenkin vuoksi ole oikeastaan herännyt koko päivänä.

Olo on kuin olisin pysähtynyt, taantunut. Aamuliikunnasta on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana tärkeä osa arkeani ja se on asia, jonka tarvitsen saadakseni päiväni käyntiin ja oikealle kurssille. On ollut helpottavaa huomata, etten tee aamulenkkejäni rasvanpolton takia, vaan puhtaaksi siksi, että siitä tulee hyvä olo. Liikunnan voima on ihmeellinen. Vaikka se kuluttaa ja ottaa aikaa, se myös antaa energiaa, joka taas lisää tehokkuutta. Eli sinä siellä, jos olosi on saamaton, veltto ja laiska ilman sairasteluakin, niin kokeilehan kahvikupillisen tai energiajuoman sijaan hoidoksi liikuntaa.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s