Dr. Phil, olet väärässä

Tuossa jokin aika sitten erehdyin aikani kuluksi täyttämään Dr. Philin rasti ruutuun -parisuhdetestin, jonka tarkoitus oli kertoa millä tolalla parisuhteemme arvoisan tohtorin mielestä oikein on. Rastitettuani tunnollisesti oikein/väärin-vastaukset kaikkiin 62 kysymykseen ja laskettuani huolellisesti yhteen parisuhdettamme heikentävät miinuspisteet, tiesi Dr. Phil suuressa viisaudessaan kertoa, että parisuhteemme on ihan keskivertotasoa, joka ei siis ole erityisen hyvä..

Siis miten niin ei muka ole hyvä?

Testituloksen viimeisestä lauseesta tuohtuneena kävin ajatuksella läpi jokaisen kohdan, joka oli antanut parisuhteellemme miinuspisteen. Myönnettäköön, että joukossa oli varmasti myös sellaisia asioita, joissa olisi ihan oikeastikin parantamisen varaa, mutta useassa kohdassa tuntuisi kuitenkin olevan kyse lähinnä kulttuurieroista suomalaisen ja amerikkalaisen parisuhderintaman välillä, tai sitten Dr. Phil on vain kotoisin jostain toisesta universumista.

Dr. Phil, olet väärässä.

Poimitaanpa testituloksista muutama esimerkki:

Kumppanini kertoo minulle usein rakastavansa minua
Mietin hetken, että mikä mahtaa olla usein? Sitten muistin amerikkalaisen tuttavapariskuntamme, joiden jokainen puhelu (joita oli useita työpäivän aikana) päättyi sanoihin ”I love you”. Vastasin siis kysymykseen kieltävästi ja sen seurauksena parisuhteemme sai pitkän miinuksen. Mieheni nyt vaan on melko perinteinen suomalainen mies, joka ei koe tarpeelliseksi vakuutella rakkauttaan sanallisesti joka käänteessä. Sen sijaan hän rakkautensa vakuudeksi saattaa kaataa puoli metsällistä puuta ja rakentaa niistä perheelleen talon. Eikö se muka riitä, häh?

Kumppanini on kritiikissään karkea
No niinpä on ja taas on suhde kriisissä. Mieheni on suora eikä turhia kaunistele ja siitähän tässä on kyse. Jos käytän maratonin juoksemiseen kahdeksan tuntia, en usko, että mies tekee maaliviivalla ylpeänä aaltoja ja julistaa kuinka hänellä on maailman urhein, voimakkain, parhain ja kaunein vaimo. Kyllä mies sanoo silloin, että ”olitpa hidas. Tylsää ja nälkä. Mikä helvetti oikein maksoi?”. Ja jos pahoittaa mielensä toisen antamasta suorasta palautteesta, on vika henkilön kyvyssä ottaa kritiikkiä vastaan, ei parisuhteessa. Ja myönnetään, henkilökohtaisella tasolla minulla on tässä vielä työstämistä. Mutta ei se miehen vika ole, tai parisuhteen.

Tiedän, ettei kumppanini koskaan jätä minua
Ja taas ropisi miinuspisteitä. Minä nimittäin tiedän, että ero tulee tasan sillä hetkellä jos muutun kamalaksi nalkuttavaksi akaksi, alkoholisoidun, juoksentelen vieraissa tai jos siivousneuroosini pahenee entisestään. Enhän voisi vaatia toista pysymään rinnallani jos näkisin, että hänen on kanssani paha olla. Kun pitää realiteetit mielessä ja muistaa ettei parisuhteen jatkuminen hautaan saakka ole mikään itsestäänselvyys, sitä kummasti yrittää pysyä jatkossakin rakastamisen arvoisena ja elämä hymyilee – aidosti, ei väkisin.

Haluamme eri asioita
Juu, käsi nousi pystyyn ja taas tuli pitkä miinus. Se, että olemme naimisissa ja elämme yhdessä ei tarkoita sitä, ettemme olisi enää yksilöitä. Lähdetäänpä liikkeelle ihan siitä tosiseikasta, että a) olemme eri sukupuolta, b) olemme eri aikakaudelta ja c) lähtökohtamme ovat hieman erit. Miten olisi edes mahdollista, että haluaisimmesamoja asioita? Otetaanpa esimerkki nykyhetkestä. Minä haluan viettää yli kuukauden Suomessa ja mies ei. Niinpä minä matkustan ensi perjantaina Suomeen viideksi viikoksi, yksin. Mikä tässä on ongelma? On ihan ok, että mies haluaa syödä päivälliseksi lihaa ja minä kalaa. Pääasia on, että haluamme syödä sen illallisen kaikesta huolimatta yhdessä. Ei hyvässä parisuhteessa tarvitse haluta samoja asioita. Tärkeää on tehdä kompromisseja, antaa toiselle tilaa ja mahdollisuus tehdä niitä asioita joista tykkää. Ollaan yksilöitä yhdessä.

 

Mutta kiitos Dr. Phil, nyt minä ainakin tiedän mitä parisuhteeltani en halua. En halua tarjoamaasi epärealistista, elokuvista lainattuihin ja valmiiksi käsikirjoitettuihin kohtauksiin perustuvaa parisuhdetta, jonka laatu mitataan kolmisanaisen lauseen toistuvuutena, puhe suolletaan läpi vaaleanpunaisen suodattimen ja viidenkymmenen tonnin sormuksen vaihdettua omistajaa lakataan olemasta sinä ja minä ja ollaan vain me, meidän perhe, meidän elämä, meidän suunnitelmat, meidän asuntolaina ja meidän kolmen penkkirivin perheauto.

Ja niin, tuo testi muuten löytyy täältä. Miten huonosti teillä muilla menee?

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s