On vaikeaa uskoa, että ensimmäinen viikkoni Suomessa on jo historiaa. Mutta niin vain aika lensi kuin siivillä ensin kadonneita matkalaukkuja odotellessa ja aikaerosta toipuessa ja lopulta, sekä Nukkumatin että matkalaukkujen löytäessä oikealle pallonpuoliskolle, Suomi-tunnelmista nautiskellen. Kovin suuria ja mullistavia tapauksia ei ensimmäinen viikko vielä tarjonnut, mutta pieniä muistamisen arvoisia asioita sitten senkin edestä. Eli palataanpa vielä hetkeksi ensimmäiseen, lähinnä Littoisten lähimaastossa vietettyyn Suomi-viikkooni kännykkään tallentuneiden kuvien muodossa.

Mummola Littoisissa toimi tukikohtanani ensimmäisen viikon ajan.

Matkatavaroita odotellessa pyöräilin ensimmäisenä päivänä Raadelmaan. Olipa nättiä, karmeasta nimestään huolimatta.

Kesähelteellä oli liikkeellä muitakin. Pieniä nämä suomalaiset kyyt verrattuna Kalifornian kalkkarokäärmeisiin.

On kylttejä, joita on pakko seurata. Kannattaa muuten käväistä tällä Littoisissa sijaitsevalla karkkitehtaalla. Tarjolla on nimittäin runsaasti maistiaisia ja puoli-ilmaisia II-luokan karkkeja.

31-vuotiasta vähän lapsetti, kun löysi lähikoulun pihalta kivan kiipeilytelineen. Aikuistun sitten joskus myöhemmin.

Matkatavaroita odotellessa ehti pyöräillä myös Lietoon…

…ja Littoisten järven ympäri. Kahdesti.

Myös Kaarinan kirpputorit ehtivät tulla tutuiksi. Onneksi ei ollut laukkuja, joita ostaa täyteen tavaraa.

Ilo oli ylimmillään, kun neljän päivän odottelun jälkeen matkatavarat vihdoin saapuivat ja sain farkkushortsit jalkaan – juuri sopivasti vesisateiden alkaessa.

Jee, pääsin salillekin! Testissä Littoisten Monitoimitalon kuntosali. Tykkäsin!

Jotta jaksaa treenata, pitää syödä hyvin. Poikkesin siis ystäväni kanssa illallisella Salon Rikalassa. Koska en osannut päättää haluanko lihaa, kalaa, hampurilaista vai juustoja, päätin tilata vähän kaikkea.

Sitä todellista luomua, eli juuri taivaalta ammuttu kyyhky. Pahoittelen mahdollista kuvan aiheuttamaa mielipahaa, mutta en sentään liittänyt tähän videopätkää itse kynimisestä. Oma osuuteni kyyhkysjahdista oli lähinnä tapahtumien taltiointi ja saaliista nauttiminen.

Ja vielä yksi viikon ruokaympyrän kohokohdista, raakakypsytettyä peuraa ruisleivällä! Nam…!

Nyt Littoinen on jo jäänyt taakse ja olen saapunut Pohjois-Pohjanmaan päättymättömille lakeuksille, metsien ja peltojen keskelle, uljaille synnyinseuduilleni, Nivalaan. Kovin suuria suunnitelmia ei ole tällekään viikolle, mitä nyt kanttarellien poimimista, kylän ainoaa tietä edestakaisin juoksemista, sateen pitämistä, uutuusjäätelö-testien jatkamista ja sääskien tappamista. Ja jos oikein villiinnyn, saatan myös käväistä Halpa-Hallissa. Mahdatteko malttaa odottaa seuraavaa, kutkuttavan jännittävää lomaraporttiani?

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kivaa alkanutta viikkoa kaikille!