Kurkkua kuristaa, on pakko pyyhkäistä silmäkulmaa. Takana on viisi hienoa viikkoa Suomessa, lukemattomia halauksia, jälleennäkemisiä, uutuusjäätelöitä, illanviettoja, toimistohommia, suomimaisemia, hiljaisuutta, kesäsadetta, viileneviä iltoja ja lopuksi aivan liian monet jäähyväiset.

Tämä päivä on ollut vaikein, se viimeinen ennen kotiinpaluuta.

Sydän hyppii rinnassa silkasta ilosta ja onnesta, on jo kova ikävä miestä ja kotia.
Ja kuitenkin siinä samassa rinnassa velloo myös lähtemisen tuska tummana varjona.
Tuntuu, kuin repeäisin kahtia.

Kiitos ihanasta loppukesästä rakkaat ystävät ja perhe, työkaverit ja blogituttavat.
Kiitos Suomi, sinun kaunis luontosi ja lämpimät syyssäät.

Kulta hei, mä tuun ihan just kotiin!