Elämää jääkaapin ovessa

Olen niitä ihmisiä, joiden muutoin niin järjestyksessä olevan keittiön yhdessä kaapinovessa vallitsee hallittu kaaos. Tuo ovi kuuluu tietenkin kodin sydämelle, jääkaapille. Magneetteja, muistilappuja, postikortteja ja runoja. Asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Sanoja, jotka saavat minut nauramaan.

Kukaan ei enää nykypäivänä lähetä postikortteja lomamatkalta, paitsi ystäväni joka kävi Rodoksella.
Tässä digitaalisessa ajassa tuo oli niin hieno temppu, että haluan pitää kortin jääkaapin ovessa muistutuksena siitä, ettei Facebookin kuvapäivitykset ikinä korvaa aitoa oikeaa postikorttia. Niitä kun ei voi kiinnittää edes jääkaapin oveen.

Ajatelma, jonka voisi nopeasti kuvitella viittaavan treenaamiseeni. Tuo sama viisaus kuitenkin päätee elämässä muutenkin. Jos ei koskaan uskalla ottaa sivuaskelta mukavuusalueen ulkopuolelle tuntemattomaan, ei ikinä löydä mitään uutta.
Yläpuolella olevan magneetin mies kävi hakemassa Australiasta sillä aikaa, kun olin Suomessa.

Toivon, etten koskaan löydä itseäni tilanteesta, jossa tuntisin huonoa omaatuntoa syömisistäni. Tämä Suomesta löytämäni postikortti rohkaisee vierailemaan jääkaapilla hyvillä mielin, vaikka vähän useamminkin.

Taisi olla ensimmäinen lomamatkani Suomeen, kun ostin itselleni tämän magneetin matkamuistoksi. Se oli kaikin puolin aika liikuttava hetki.

Asuttuamme kaksi vuotta pohjoisempana San Josessa, pelkäsin edessä olevaa muuttoa etelä-Kaliforniaan, koska tuttavani pohjoisessa olivat syöttäneet minulle mielikuvia hirviömäisistä liikenneruuhkista sekä pinnallisista ja inhottavista ihmisistä. Ilmeisesti sovin erinomaisesti tänne inhottavien ja pinnallisten ihmisten landiaan liikenneruuhkiin istumaan, sillä pari kuukautta muuton jälkeen sykki sydämeni Orange Countylle ja eteläiselle Kalifornialle enemmän kuin San Joselle koko kahden vuoden aikana.

Tämä Tommy Tabermannin runo tuli kauniin sydämenmuotoisen maljakon mukana, jonka mieheni toi minulle vuosia sitten käytyään ruokaostoksilla. Sen lisäksi, että runo on kaunis, muistuttaa se minua tuosta harvinaislaatuisesta hetkestä, jolloin mieheni heittäytyi romantikoksi. Myöhemmin hän selitteli ostostaan alennusmyynnillä, mutta itse haluan uskoa, että kyseessä todella oli hetkellinen romantiikankäryinen mielenhäiriö.

Munaa pitää saada. Joka päivä. Olenko muuten ainoa, jonka mielestä tuo tyttö muistuttaa vähän Pumpui-blogin Lottaa?

Itse leivottu ruisleipä on paitsi hyvää, myös todellinen energiapommi! Laskelma on osoitus rakkaudesta hiilihydraatteja kohtaan.

Kun elämä potki päähän jokunen vuosi sitten, lähetti ystäväni minulle Suomesta ison paketin täynnä saaristolaisleipää, jälkiuunileipää, suklaata ja salmiakkia. Saatteena oli tämä kortti, jonka sanoma näin jälkikäteen on saanut silloiset vaikeudet näyttämään ahdistuksen ja murheen sijaan uudelta alulta.

***

Lopulta ei ole niin väliä onko koti maalaisromanttinen, moderni, vuokrakaksio kerrostalossa, pitsihuvila Nurmeksessa, rantatalo Tyynenmeren rannassa tai kimppakämppä opiskelijakylässä, siitä huolimatta jääkaapin ovi on juuri se, mihin tärkeät asiat, elämänviisaudet ja muistot usein löytävät tiensä.

Mitä sinulla on jääkaapin ovessa?

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s